No, mistä ihmeestä aloittaisin…
Olen siis kirjoittanut tänne ennenkin, sillä olen ollut masentunut jo monta vuotta aina vaihtelevin väliajoin. Välillä tulee aika kun tuntuu että kaikki on ok, mutta se johtuu siitä että kyllästyn yrittää parantua ja vain sysään kaikki käsittelemättömät asiat syrjään kunnes ne romahtaa jonkun ajan kuluttua takaisin niskaan. Sellasta ”mukavaa” ympyrää siis tässä ollaan juostu jo monta vuotta. Ikää löytyy 16 vuotta.

Ongelmia on monia, äidin vielä osittain käsittelemättä jäänyt kuolema, huonot välit isään, jonkun turvallisen ja luotettavan vanhemmat puuttuminen, itsetunto-ongelmat, ystäviä vähän, koulu ei tunnu oikealta (lähihoitajaksi opiskelen), en viihdy kouluryhmässäni (muutamaa mukavaa tyyppiä lukuunottamatta) ja koulu stressaa koska siellä on pakko käydä vaikken _todellakaan_ jaksaisi.
Kaikki tuntuu aika turhalta ja houkuttelee ajatus että jäisin vain kotiin nukkumaan, vaikka enhän minä saa edes kunnolla nukutuksi. (illalla ei saa unta, herään yöllä monta kertaa, painajaiset) Ahdistaa jatkuvasti ja meinaan alkaa itkeä varsinkin aamuisin matkalla kouluun. Illalla niin tyhjä olo ettei edes itku tule.

Avun hankkiminen on osoittautunut amiksessa varsin vaikeaksi.
Tunneilta ei voi olla poissa koska aina on jotain tärkeää, ruokatunnilla ehtisi mutta silloin siellä on 10 muuta ja terkkari syömässä. Piti saada kuukausien odottelun jälkeen aika nuorten vastaanotolle mutta sitten pitikin soitta itse mutta minulle annettiin väärä numero, en saanut terkkaria kiinni jne. Nyt asia jotenkin hoidossa ja odottelen uutta aikaa. Sekin todennäköisesti ajoittuu jollekin tunnille miltä _en_ voi olla poissa ja odotan uutta aikaa 500 vuotta. Tiedän koska olen ollut siellä ennenkin, enkä edes pidä paikasta. Aikaa nupolle en suoraan saa.

Tälläistä täällä,piti vain saada purkaa johonkin.