Raskas elämäni…

Raskas elämäni...

Käyttäjä TrustMeImNotOkay aloittanut aikaan 22.09.2010 klo 18:42 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 22.09.2010 klo 18:42

Moi!

Olen ollut koulukiusattuna 1.lk asti, kuullut syntymästä asti vanhempien rajuja riitoja ja nähnyt sellaista mitä minun ei pitäisi jo ala-ikäisenä (5.v).
En voi kertoa vanhemmilleni masentuneisuudestani, koska pelkään heidän suhtautumistaan siihen… En ole ikinä omistanut hyvää ystävää… Viidennellä luokalleni tuli kiinnostava tyyppi… tutustuin häneen ja ystävystyimme, mutta hän päätti liittyä kiusaaja-porukkaan ja siihen se katkesi Olen satuttanut itseäni kaiken maailman sairailla tempuilla Ja ruennut masokistiksi ja emoksi… Päihteisiinkin olen moneen otteeseen turvautunut… Tunnen etten sovellu joukkoon sellaisena kuin olen… Toisinsanoen OLEN UMPIHULLU! Jouduin 8.lk alussa vaihtamaan koulua päästäkseni eroon koulukiusaksesta…
PYSTYYKÖ KUKAAN AUTTAMAAN TÄTÄ ITSETUHOISTA 8.LK POIKAA?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 23.09.2010 klo 10:33

Heippa
Olen todella pahoillani puolestasi mitä olet joutunut elämässä kokemaan sillä turvallinen
lapsuus kuuluisi olla jokaisella.
Eli koulu kiusaamista ei pidä sallia alkuunkaan ja siihen pitää laittaa heti stoppi mene heti
rehtorin / oman luokanvalvojan juttusille kerrot asian.
Näistä pitää tehdä virallinen juttu ja tarvittaessa rikosilmoitus ja jos on alle 15 vuotias kiusaaja niin
sitten se siirtyy sosiaaliihmisten pariin mut näille luupää kiusaajille pitää laittaa kovaa kovaa vastaan.
ja jos se nyt sinua lohduttaa niin et usko miten yleistä koulu kiusaaminen on suomessa.
Kyllä jättää elämään arvet noin pitkä koulukiusaaminen.
Mistä päin suomea sinä olet???
Minä asun pohjois savon alueella.
Jos on masentuneisuutta / väsymystä niin mene heti esim kouluterveyden hoitajan juttusille
niin se auttaa sinua sillä muuten se ajan oloon vaan pahenee jos ei hoida.
Älä koske päihteisiin sillä se vaan pahentaa asioita.
Äläkä tee mitään tyhmää satutat itseäsi jne
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 23.09.2010 klo 15:35

Olen Uudenmaan Porvoosta!
Yritimme vanhempien kanssa 8 vuotta tehdä asialle jtn, mutta mikää ei auttanu!!!!
Sitten päätettiin vaihtaa koulua ja siihe loppu kiusaaminen!
Mutta arvet säilyy ja riidat jatkuu! Äitini on joka riitaan syypäänä ja aloittajana!
En pelkää lyödä häntä tai haukkua huoraksi päin naamaa!!!
Puukollakin hänätä olen uhannut! Vetoan siihen että HÄN on pilannut ELÄMÄNI puoliksi aiheuttamillaan riidoillaaan!!!!! Joku päivä kun saan tarpeekseni ja pimahdan lopullisesti... Voi tapahtua kamalia 🤔 pelkään että tapan vielä jonkun! Toinen puoliskoni on hyvä ja hauska, toinen taas Väkivaltainen ja Välinpitämätön!! 😋

Ja sitä samaa sinullekkin 😎

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 24.09.2010 klo 11:10

Heippa
milläs lailla se äitisi on syypää riitoihin???
Älä ikinä lyö äitiäsi sillä se on jo aika vakavaa !!!!
Äläkä ikinä enää uhkaa puukolla ja hauku rumilla sanoilla!!!???
Millä lailla äitisi on pilannut elämäsi???
Olisiko mahdollista että kävisitte ammattiauttajan luona juttusilla yhdessä???
Nimittäin se voisi purkaa solmuja ja auttas.
Äläkä ikinä tee elämässä mitään vakavaa pilaat vaan oman elämäsi ja tulevaisuuden ( myös
toisen ).
Oletkos miettinyt minne menet peruskoulun jälkeen???
Kyllä se elämä järjestyy.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 24.09.2010 klo 17:54

Äitini on mieleltään todella sairas! Esim. kun hän tulee kotiin töiden jälkeen, hän on kiltti kaikille... ...vähän aikaa... ...sitten alkaa pirunmoinen huuto tyhjästä!
Hänen aloittamat riitansa ja mitään-aikaan-saamattomuus ovat puoliksi pilannet elämäni! Ammattiauttajaa ei porvoossa taida olla... paitsi perheneuvola, mutta se ei auta! Ylä-asteen jälkeen ajattelin jättää opinnot sikseen!😟

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 27.09.2010 klo 10:57

Heippa
Mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus niin saisitte
upeaa ammattiapua ja varmasti solmut aukenisi tutustu tuohon antamaani osoitteeseen.
Älä missään nimessä lopeta koulua kun olet yläasteen käynnyt.
Oletko nyt 9 luokalla???
Vaan mene heti opon juttusille ja pohtikaa yhdessä mikä olisi sinulle sopiva koulu jatkaa
ja sitten hiljakseen kun valmistut johonkin ammattiin niin saat palkkaa ja voit hiljakseen
itsenäistyä ja omaa elämää rakentamaan.
Kyllä se elämä järjestyy vaikka on välillä vaikeata.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 29.09.2010 klo 20:04

Moi!
Oommä tota funtsinu, mut toi opoki o ni vajaaaaaaa!!!!
Ois paljo helpompi olla omas kämpäs ja 18.v.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 30.09.2010 klo 11:24

Heippa
Kyllä se aika menee todella nopeasti älä siitä huolestu vaikka nyt tuntuu et siihen on
aikaa valovuosia.
mut et itsekkään huomaa kun se menee nopeasti ja katsoppas elämää muutama vuosi
taaksepäin niin huomaat että sehän oli ihan äsken.
Onhan se hyvä kun pääsee omaan asuntoon mut malta viellä vähän aikaa.

Käyttäjä Maija Mehiläinen kirjoittanut 01.10.2010 klo 01:18

Heippahei. Eksyinpä välillä tänne nuortenkin foorumille, ja tuli tosi paha mieli ton sun tekstin johdosta. Mua alettiin koulukiusaamaan myös ekaluokalta lähtien, ja se loppui siinä kun vaihdoin eri lukioon. Lukiossa olin sitten vaan kaiken sen aikaisemman paskan takia suht vainoharhainen, ja nyt 24-vuotiaana kärsin vieläkin kiusauksen aiheuttamista henkisistä, mutta myös fyysisistä vaurioista. Asiaa ei helpota myöskään se, että myös mä oon joutunu vanhempien ongelmiin pienestä asti. Isäni, joka kuoli viime kesänä, oli pelottava alkoholisti. Jatkuvasti uhkaili itsemurhilla yms, viilteli itteensä mun nähden, ja jouduin huolehtimaan siitä kun pikkuvauvasta, kun sitä teho-osastolle sillon tällön viinasta ja lääkkeistä kärrättiin.. Siinä oli pikkasen musta.. Aikalailla tunnista itseäni sussa. Myös mulle tuli "uhovaihe". Pöllin isän viinapulloja, vedin lääkkeitä jne.. Viiltelin itseäni. Meen pian korjauttamaan arvet yksityiseen sairaalaan, koska ne on niin pahoja. Monta vuotta oon niitä hävennyt, vaikka joskus aloittaessani viiltely oli musta "coolia". Nyt sen "cooliuden" hinta on 1500€. Et en kyllä suosittele mitään sekoilua sulle, voin kertoa että se harmittaa vietävästi sua tulevaisuudessa. Usko pois, kokemusta on..🙂🌻

Jatka pliis opiskelujasi, siten voit näyttää kiusaajille, mihin pystyt!! Muuten päädyt niiden kanssa samoihin pätkätöihin tms.. ne kun eivät saa mitään sen kummempaa elämässään aikaan. Et kai halua kattoa niitä vielä vanhallakin iällä? Oon huomannut esim, että yksikään mun kiusaaja ei jatkanut yliopistoon, niin kuin minä. Tulevaisuudessa mä oon niiden pomo, hehheh ☺️, sä voit ajatella samoin, saa siitä motivaatiota, ja opiskele.

Sitten yksi juttu mitä olisin tehnyt toisin, kun mua kiusattiin: puolustaudu. Mua oli helppo kiusata kun en uskaltanut sanoa kenellekään takaisin. Olin helppo uhri, hyvä nyrkkeilysäkki johon purkaa paineet. Sä voit tehdä toisin. Avaa sanallinen arkkusi, näin minä tekisin, jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin. Älä kuitenkaan ketään fyysisesti loukkaa, siitä koituu oikeesti harmia, eikä oo mitään "aikuisen lässytystä".
Ja vaikka äitisi käytös potuttaisikin, niin häntä varmasti pelottaa käytöksesi, eikä se helpota teidän kummankaan oloa, äitisi pinna kiristyy entisestään. Usko mua siinäkin. Mä haukuin äitiäni joskus tosi rumasti, ja nyt itse tulevana äitinä oon miettinyt kuinka ikävää tommonen olisi..

Mutta nyt. Yritä jaksaa, ja voimia. Olisi hienoa voida auttaa sua. Mulla oli vielä jotain kommentoitavaa johonkiin, mutta vähän paha, kun sun tekstiä ei näy kun nyt tätä omaani kirjoitan, mutta myöhemmin sitten 🙂

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 27.10.2010 klo 21:48

Koulun vaihto kyllä auttoi... Mutta pahin juttu on että poden pakkomiellettä masennukseen ja kuolemaan...!
En ole koskaan kokenut itseäni normaaliksi, kuten nimimerkeistänikin netissä huomaa (ImNotOkay, TrustMeImNotOkay, ReallyImNotOkay)! Olen jo moneen otteeseen ''tutustunut'' päihteisin.. 2vuoden tupakoinn jälkeen lopetin koulunvaihdon jälkeen koska uudessa koulussa monikaan ei polta (paitsi yks narkkari joka vetää lasinpesunestet) joten en saanut sitä mistään ja huomasin että oli tyhmää polttaa...
Nykyään ainoat riippuvuuteni ovat: Energiajuomat, porno, netti ja naiset 😋😋😋 (kuten huomaatte en häpeä kertoa -tai tehdä- mitään joten kysykää ihmeessä...) Energiajuomia kulutan n.10-30viikossa riippuen olotilasta... Olen jo kerran saanut lievän sydänkohtauksen juomisestani😝 Pahin ongelmani mielestäni on väkivaltaisuuteni ja aliarvionti vanhempiani kohtaan.. Haukun heitä homoiksi, huoriksi jne.

😯🗯️ 😀 synttärit kohta ^^ sain iskält lahjaksi gospel musiikkia (rap/rock) ei olllu paha ^^ Huomasin vähän aikaasitten itseni Uusnatsiksi..

Käyttäjä nibris kirjoittanut 01.11.2010 klo 23:54

Voi voi... kuulostaa sun elämä jollain tavalla tutulta... mut pisti silmään se, et haluaisit olla jo 18 ja omassa kämpässä.. se ei ole niin helppoa kuin kuvittelet, tiedän koska itse kuvittelin nuorempana samoin. asun nyt omillani ja pahaa oloa vaan lisää maksamattomat laskut, ainainen rahapula yms. ja muakin on kiusattu ekalta luokalta lähtien. ammattikoulun toiselle asti. vaihdoin koulua eri paikkakunnalle ja kiusaaminen loppui, ainakin suurimmaksi osaksi.

en tiedä mitä pitäis sulle kirjoittaa, voimia, älä lyö äitiäsi, lähde mieluummin vaikka lenkille tms. mut se ei auta, tiiän sen ite kokeneena siitä tulee vaan ongelmia.. mutta voimia tosiaan!

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 21.03.2011 klo 18:51

Hei taas!

Oli jo vähän aikaa selviytyneenä masennuksesta, mutta nyt se taas alkoi...
Sain uuden tyttöystävän☺️❤️☺️ ja tein sen yhden ainoan virheen: laitoin tiedon asiasta FaceBookkiin ja kuinka ollakkaan, ikäviä kommentteja alkoi satelemaan 😞 En tiedä mitä tehdä... Myöskään tyttöystäväni ei ole mikään suosittu (koulukiusattu) joten myös se herättää ns. kavereissa inhoa minua kohtaan. Pitäisikö vain jättää hänet😑❓?? En pysty olemaan välittämättä noista kommenteista 😯🗯️

Asiasta toiseen: Saan koulussa huonoja nuomeroita sillä en jaksa keskittyä😴😴 ja kärsin oppimisvaikeuksita/keskittymishäiriöistä... Esim. Ruotsi:4
Se on kyllä tämän elämän loppu jos jään luokalleni!

Perheriidatkaan eivät ole vähentyneet...

Osaisiko joku taas auttaa????? 😯🗯️😑❓😞

Käyttäjä TrustMeImNotOkay kirjoittanut 21.03.2011 klo 18:59

...Olen myös menettänyt ruokahaluni ja ruvennut anorektikoksi! 🤔 En vain halua enää syödä. Se saattaa johtua lukemattomista traumoista läskiksi haukkumisesta ☹️☹️☹️☹️😯🗯️😯🗯️😯🗯️😯🗯️

Käyttäjä neverever kirjoittanut 23.03.2011 klo 21:25

Moi!

Oisko sulla ketään aikuista kenelle voisit puhua? Esim. koulun terkkari, joku sukulainen tms?

Oon kanssa sitä mieltä et välttämättä yksin asuminen ei tois mitään ratkaisua, voi olla että tois, voi olla ettei. Ite olen nyt 17 ja asun yksin. Välillä on oikeesti todella rankkaa ihan vaan kaupassakin käynti, ainakin sillon kun on semmonen kausi ettei tekis mieli edes nousta sängystä ylös.

Haitko johonkin kouluun nyt yhteishaussa? Mistä oot kiinnostunu tai ootko mistään? Oisko missään semmosta koulua tai vastaavaa jossa ois jotain mikä sua kiinnostaa ja ois haku vielä auki? Joku missä ois esim. asuntola tai joku semmonen, minkä avulla pääsisit pois kotoota, muttei tarttis kuitenkaan asua yksin?

Nyt on alkanu aurinkokin taas kunnolla paistaa. Tee vaikka pieniä kävelylenkkejä ja nauti ilmasta, ehkä jo sekin vois piristää sun mieltä. Voimia sulle. 🙂