Heippahei. Eksyinpä välillä tänne nuortenkin foorumille, ja tuli tosi paha mieli ton sun tekstin johdosta. Mua alettiin koulukiusaamaan myös ekaluokalta lähtien, ja se loppui siinä kun vaihdoin eri lukioon. Lukiossa olin sitten vaan kaiken sen aikaisemman paskan takia suht vainoharhainen, ja nyt 24-vuotiaana kärsin vieläkin kiusauksen aiheuttamista henkisistä, mutta myös fyysisistä vaurioista. Asiaa ei helpota myöskään se, että myös mä oon joutunu vanhempien ongelmiin pienestä asti. Isäni, joka kuoli viime kesänä, oli pelottava alkoholisti. Jatkuvasti uhkaili itsemurhilla yms, viilteli itteensä mun nähden, ja jouduin huolehtimaan siitä kun pikkuvauvasta, kun sitä teho-osastolle sillon tällön viinasta ja lääkkeistä kärrättiin.. Siinä oli pikkasen musta.. Aikalailla tunnista itseäni sussa. Myös mulle tuli "uhovaihe". Pöllin isän viinapulloja, vedin lääkkeitä jne.. Viiltelin itseäni. Meen pian korjauttamaan arvet yksityiseen sairaalaan, koska ne on niin pahoja. Monta vuotta oon niitä hävennyt, vaikka joskus aloittaessani viiltely oli musta "coolia". Nyt sen "cooliuden" hinta on 1500. Et en kyllä suosittele mitään sekoilua sulle, voin kertoa että se harmittaa vietävästi sua tulevaisuudessa. Usko pois, kokemusta on..🙂🌻
Jatka pliis opiskelujasi, siten voit näyttää kiusaajille, mihin pystyt!! Muuten päädyt niiden kanssa samoihin pätkätöihin tms.. ne kun eivät saa mitään sen kummempaa elämässään aikaan. Et kai halua kattoa niitä vielä vanhallakin iällä? Oon huomannut esim, että yksikään mun kiusaaja ei jatkanut yliopistoon, niin kuin minä. Tulevaisuudessa mä oon niiden pomo, hehheh ☺️, sä voit ajatella samoin, saa siitä motivaatiota, ja opiskele.
Sitten yksi juttu mitä olisin tehnyt toisin, kun mua kiusattiin: puolustaudu. Mua oli helppo kiusata kun en uskaltanut sanoa kenellekään takaisin. Olin helppo uhri, hyvä nyrkkeilysäkki johon purkaa paineet. Sä voit tehdä toisin. Avaa sanallinen arkkusi, näin minä tekisin, jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin. Älä kuitenkaan ketään fyysisesti loukkaa, siitä koituu oikeesti harmia, eikä oo mitään "aikuisen lässytystä".
Ja vaikka äitisi käytös potuttaisikin, niin häntä varmasti pelottaa käytöksesi, eikä se helpota teidän kummankaan oloa, äitisi pinna kiristyy entisestään. Usko mua siinäkin. Mä haukuin äitiäni joskus tosi rumasti, ja nyt itse tulevana äitinä oon miettinyt kuinka ikävää tommonen olisi..
Mutta nyt. Yritä jaksaa, ja voimia. Olisi hienoa voida auttaa sua. Mulla oli vielä jotain kommentoitavaa johonkiin, mutta vähän paha, kun sun tekstiä ei näy kun nyt tätä omaani kirjoitan, mutta myöhemmin sitten 🙂