Onko kenellekään kokemuksia?
Mitä mieltä olette olleet?
Onko auttanut?
Kannattavaa?
Olen 15-vuotias tyttö, masennusta ollut 3 vuotta ja bulimiaa n. 8kk. Olen ollut avohoidossa itsemurhaa yritettyäni 4,5kk ja toukokuun puolessa välissä sairaalahoitoon. Osastolla olin 5 viikkoa (tod. näköisesti olisin ollut pidempääkin, ellei nyt olisi osasto niin paljon kiinni ja heinäkuussa osasto kokonaan kiinni) ja nyt suunnitellaan psykoterapian aloittamista. Se aloitettaisiin joko ensi keväänä, täytettyäni 16 (Kela maksaa hoidon) tai sitten myöhemmin syksyllä (sairaanhoitopiiri maksaa alle 16-vuotiaan hoidon ainakin avopuolen hoitajan mukaan), koska nyt en koe olevani valmis aloittamaan niin intensiivistä (jos se on oikea sana tähän) terapiaa.
Mutta kuulisin mielelläni kokemuksianne ja ajatuksianne psykoterapiasta.
Onhan varmasti useillakin kokemusta tästä, ainakin uskoisin näin.
Kokemukseni eivät ole kovin kivoja. Inhosin henkilöä jolle minun piti puhua. Jos sinulle kyseistä hoitoa tarjotaan kannattaa heti alussa ettiä henkilö jolle on helppo puhua. Ei kannata haaskata aikaa ja muutenkin heikkoja voimia turhiin käynteihin jos ihmiselle ei edes aijo puhua, jos edes ymmärsit mitä tarkoitin. Anteeksi selitykseni monimutkaisuus.
Jos hoitoon menee sillä mielellä että tahtoo parantua, se voi auttaa. Mutta siinä on oltava täysillä mukana. Pitää antaa myös itselleen aikaa käydä asiat läpi. Eikä heti ekalla kerralla saata mitään kunnollista juttelua syntyäkään. Minulle sanoi lääkäri että usein potilaalla on huonompi/ahdistavampi olo pois terapiasta tullessaan kuin sinne mennessään.
Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle. Voit kysyä lisääkin jos jotain tulee mieleen.
HEI FALLENLEAVES🙂🌻🙂🌻
Olet nuori kasvava nuori neito ja olet jo ikäsi nähden kokenut aivan liian paljon .
Ehdottomasti otat avosylin vastaan kaikki mahdollista apua mm spykoterapiasta.
Yhteiskunta sijoittaa sinuun koska olet arvokas nuori kasvava neito ja ilman muuta älä edes ajattellee mitä muuta kun ota avosylin kaiken apu .
Sinua tarvittaan tulevaisuudessa ja kun eheytyt ajan kanssa ja siina ohella kasvat yhä aikuisemmaksi niin aikanaan näet tunnet ja tunnistat kuinka ehjä ja kaunis yksilö sinusta on tullut.
Olet valinnut selviytymistien ja sen kaiken vaikeudet mitä tulet kohtamaan selviydyt,koska sinua ruokitaan hyvillä evillä ja työkaluilla että ei muuta kuin menoksi.
Hyvää Juhannusta ja kesän jatkoa Sinulle
🙂🌻🙂🌻
Kiitos kommenteistanne! 🙂
Nyt on huomattavasti helpompi tuonne psykoterapiaan sitten hakeutua, kun vähän tietää, mitä muut ovat siitä sanoneet.. 🙂
Minullekin ehdotettiin psykoterapiaa. Se olisi kuitenkin joka viikko, joten koulun kanssa voisi tulla ongelmia. Vanhempani eivät missään nimessä hyväksy, että minua autetaan. Haluaisin itse terapiaan tai mihin vain, jotta voisin paremmin, ja jaksaisin taas elää.
Hei sin-sa!
Minulla alkaa vuodenvaihteesta terapia kerran viikossa. Olen myös koulussa, tosin jo korkeakoulussa että saatan jo itse hieman valikoida mitä teen ja missä olen milloinkin. Onnekseni terapeutillani sattui olemaan myös ilta-aikoja, joten en usko että aikatauluvaikeuksia tulee näiden asioiden puolesta.
Jos aikataulujutut teettää ongelmia, voisin kuvitella että koulun terveydenhoitaja saisi asiat järjestykseen. Hän on mielestäni oikea henkilö tässä tilanteessa ja toimii HALUTESSASI yhteistyössä opinto-ohjaajan ja opettajien kanssa. Sinua varmasti ymmärretään, sillä oma terveys on koulunkäyntiäkin tärkeämpi asia. Halutessasi asiat eivät myöskään leviä terveydenhoitajan ulkopuolelle, sillä häntä sitoo laki potilaan oikeuksista.
Olemme siinä mielessä samassa tilanteessa, että omat vanhemapikaan eivät hyväksyisi hoitoa, jos vain tietäsivät mihin olen ryhtynyt. Saatan tosin olla jo hieman vanhempi kuin sinä, joten minulla on ainakin laillinen vapaus..
Koita jaksella ja kertoile vaikka vähän lisää🙂🌻