Hei, Dilbert! Valitettavasti minun täytyy todeta sama minkä itse olet jo huomannut: Psykoosista toipuminen vie useita vuosia. Minulla meni ainakin kaksi vuotta, jossei kolmekin. Tiedän, että pienikin aika ja pienetkin hetket psykoosia sairastavalle ovat erittäin raskaita, ihan omasta kokemuksesta. Ne on myös raskasta omaisille. Kaikki itse tämän sairauden kokeneet eivät osaa tai jaksa vaatia muutosta esimerkiksi lääkkeeseen koska heillä ei välttämättä ole tietoa asiasta. Ja tässä teillä omaisilla on suuri/iso rooli ja vastuu. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että Te vanhemmat hyväksytte lapsenne sellaisena kuin hän on. Hän ei itse ole valinnut sairauttaan ja uskaltaisin sanoa että lapsenne ei ole myöskään ansainnut tätä sairauttaan. Älkää syyttäkö itseänne tai lastanne sillä se ei kumpaankaan osapuolta auta. Pitäkää esille toivoa paremmasta huomisesta🙂🌻 Itselläni on vahva lääkitys ja monet ystävät ovat vilpittömästä sydämestä sanoneet kun olen sanonut millainen lääkitys minulla on ja mitä sairastan: " ei sinusta huomaa että syöt niinkin paljon lääkkeitä" tai "en voi uskoa että sairastat niinkin vaikeaa sairautta kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö." Tämän vain halusin sanoa että kaikkia sairauksia ei ihmiset enää voi nähdä ulkoisesta olemuksesta, varsinkin silloin kun sairaus on hallinnassa . Toivotan rohkeutta, voimia ja taitoa tukeaksenne lapsenne näkemään "valoa tunnelin päässä" ja iloisemaan lääketieteen kehittymisestä. Lapsellenne ovat tärkeintä rakastavat vanhemmat ja perheenjäsenet🙂👍🙂🌻