Poikaystävän kuolema

Poikaystävän kuolema

Käyttäjä Tyttönen__ aloittanut aikaan 11.01.2007 klo 22:36 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Tyttönen__ kirjoittanut 11.01.2007 klo 22:36

Hei.

Oon 17v nuori nainen. Olen yrittänyt itsemurhaa moneenkin otteeseen mutta nämä itsemurha yritykset loppuivat kolme vuotta sitten kun tapasin maailman ihanimman miehen. Hän auttoi minut yli kaikesta vaikeasta. Hän oli 21v. Menimme kihloihin vuosi sitten ja nyt häntä ei enää ole. Hän kuoli 23.12.-06 kun hänen isoveljensä puukotti häntä kaulavaltimoon. Nyt tuntuu että elämä valuu hukkaan kun ei ole enää ketään kenen syliin käpertyä kun on huono olla. Nyt taas synkät ajatukset on vallannut mieleni. En ole käynyt koulussa, olen vain itkenyt päivät pitkät. Yöllä en saa nukuttua ja joulu meni päin v…ua. Tästä lähin joka joulu menee pilalle kun pitää käydä viemässä kynttilöitä kihlattuni haudalle. En voi elää ilman häntä. Hän oli se rakkain. Minulla on kysymys. Tuunko enään ikinä rakastamaan ketään vai olenko yksin? Odotan myös kihlattuni ja minun lasta. Olen kolmannella kuulla. En tiedä jaksanko kantaa tätä taakkaa yksin vai olisiko parempi luovuttaa vauva jonkun muun hoitoon. Sitten ajattelen että ei koska hän muistuttaa minua kihlatustani.

En tiedä yhtään mitä tehdä. Ei kukaan varmaan osaa auttaa mutta ajattelin kertoi nyt tänne koska en ole paljon puhunut tästä.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 12.01.2007 klo 13:49

halaus sulle oikein iso. mullakin on läheisiä kuollut ja aattelen myös että ei enää koskaan ole kunnon joulua, on vain kynttilöitä haudalla. Eka joulu on pahin, sitten sitä ikäänkuin alistuu ja viettää joulunsa vainajien seurassa, saapi ainakin rauhassa muistella heitä.

En ossaa juurikaan mitään sanoa sun vauvasta. Olet kai kääntynyt jonkun puoleen joka sua auttaa siinä asiassa. En tiedä onko sekään oikein, että pitää lapsen sen vuoksi, että se on muisto jostain menneestä rakkaasta. Mutta, jos jaksat sen hoitaa ja saat apua muilta sitten tee niinku koet sen olevan hyväksi sulle ja vauvalle. Pitää ajatella itseäsi ja vauvaasi.
Loppuukin halaus ja voimia jaksaa elää.

Käyttäjä Ryövärintytär kirjoittanut 20.01.2007 klo 14:05

Toivon, että sinulla on joitakin läheisiä, esimerkiksi sisar, äiti tai ystävä, jotka tukevat sinua. Viestisi teki minut hyvin surulliseksi. Toivoisin, että voisin auttaa, mutta en usko siihen juuri kykeneväni.

Eräs läheinen sukulaiseni menetti myös kihlattunsa sinun ikäisenäsi. Mies teki täysin yllättäen ja viestiä jättämättä itsemurhan. Sukulaiseni kantoi heidän yhteistä lastaan (josta ei ollut ehtinyt vielä miehelle kertoa) ja päätti lapsen pitää. Sukulaiseni meni myöhemmin naimisiin lapsen ollessa pieni ja miehestä tuli lapselle kuin isä. He saivat myös lisää lapsia ja kaikki lapset ovat olleet täysiä sisaruksia keskenään. Vaikka sukulaiseni elämä on ollut rankkaa monin tavoin, uskon, että lapset ja parisuhde ovat tuottaneet hänelle onnea. Kyky rakastaa ei kadonnut kuoleman myötä. Nyt se lapsi (josta muuten kasvoi aivan upea ihminen) on jo itse naimisissa ja hänellä on omia lapsia.

En tiedä kuinka kestäisin miesystäväni kuoleman, olisi sen syy mikä hyvänsä. Mutta luulen, että pitäisin lapsen, vaikka pelkään raskautta ja synnytystä yli kaiken ja olen mielestäni aivan liian nuori äidiksi.

Voimia!!! Ajattelen sinua.

R.

Käyttäjä Sammy kirjoittanut 23.01.2007 klo 01:08

Otan osaa suureen suruusi ☹️

Tarvitset nyt tukea ja voimia enemmän kuin koskaan.

Onko sinulla ketään kenelle puhua, käytkö ammattiauttajalla?

Elä päivä kerrallaan. Hae sairaslomaa niin paljon kuin tarvit. Sure niin kauan kun siltä tuntuu.
Jonain päivänä huomaat, että on helpompi hengittää. Yhteisistä muistoistanne sinun ei tarvitse
koskaan luopua. Kihlattusi elää nyt sydämessäsi ja yhteisessä lapsessanne.

Voimia!

Käyttäjä Mater dolorosa kirjoittanut 26.01.2007 klo 16:08

Onpa sinulla raskas elämäntilanne. Olet hyvin nuori ja sinulla on kaksi suurta elämänmullistusta yhtä aikaa. Jos mahdollista, kerro elämäntilanteestasi koulussa, kotona, neuvolassa ja pyydä apua, mistä vain voit saada. Koulu voi auttaa järjestelyissä, että saat opinnot täydennettyä myöhemmin, jos tulee surun ja vauvan takia poissaoloja tai keskeytys. Suku voi ehkä auttaa vauvan kanssa.
Kaikesta on mahdollista selvitä ja asiat voidaan järjestää niin, että selviät surusta, saat apua vauvan kanssa ja voit pitää sen, ja pystyt opiskelemaan ja hankkimaan ammatin, ja ajallaan löydät uuden rakkauden. Onni tulee sinulle vielä, vaikka ensin voi olla pari vuotta raskasta aikaa.

Kun joku läheinen kuolee, siitä on vaikeaa päästä yli. Itse menetin vauvani 5 kk sitten, ja neljä ensimmäistä kk olivat pahimmat. Kyllä rakkaitaan saa surra rauhassa ja muistaa aina. Ihmisen muisti on kuitenkin rajallinen, ja pikku hiljaa aika kultaa muistot niin, että suru ja tuska alkavat laimeta ja sitä muistaa menetetystä ihmisestä eniten ne ihanimmat hetket ja voi nauttia niistä muistoista. Alussa sitä keskittyy kuolemaan ja menetykseen, mutta sehän on vain pieni osa kihlattusi elämää, tärkeimmät muisteltavat asiat ovat eletyssä elämässä, eivät kuolemanhetkessä, vaikka sekin pitää käsitellä, jos se ahdistaa. Jossain vaiheessa haudalla käydessä ei enää tunnu kamalalta, vaan mieluisalta, koska siellä voi muistella rakkaansa hyviä puolia, joista iloitsi silloin kun hän eli. Sinulla on onneksi vielä aikaa toipua surusta jonkin aikaa, ennen kuin vauva syntyy.

Kerro ihmisille ympärilläsi, mitä tarvitset, niin yllättävän moni puolituttukin haluaa auttaa. Minä ainakin alkaisin vauvanhoitoavuksi sinulle, jos olisimme samalta paikkakunnalta. Toivotan sinulle paljon voimia, pidä huolta itsestäsi.