Poikapelkoinen Mitä tehdä?

Poikapelkoinen Mitä tehdä?

Käyttäjä Cutter aloittanut aikaan 21.01.2014 klo 21:54 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Cutter kirjoittanut 21.01.2014 klo 21:54

Hei vaan kaikki!

Oon uusi täällä ja haluisin tietää onko muilla samanlaisia ”outoja pelkoja” kuten mulla.
Alotetaampa ihan alusta mistä luulen tämän pelon tulevan.
Eli oon nyt 19v tyttö ja pelkään poikia (ja muutenki sosiaallisia tilanteita).
Tää pelko on ollu mulla tosi kauan. Sai kai alkunsa siitä että pienenä joutu kattoo ku iskä oli kännissä ja sillon pelkäsin sitä tosi paljon vaikka ei se ikinä mitään tehny. Ja tää pelko vaan kasvo ku menin ekaluokalle. Oon tosi herkkä ja hiljanen jos mun ei oo turvallista olla ja sitä ei todellakaan ollu ekaluokalla.
Olin outo hiljanen tyttö joka ei osannu osallistuu muiden leikkeihin ku olin mielummin yksin mun mielikuvituskavereitten kaa. Puhuin niille mun mielikuvituskavereille ja siitä tyypit jaksaa muistuttaa vieläki jos ne vaan mut jossain näkee. Ja tästä alko kiusaaminen. Pojat jakso aina kiusata mua ja koska oon ujo ja ne oli nii kovaäänisiä ni totta kai pelkäsin niit enkä uskaltanu sanoo mitään vastaan.
No en muista paljookaan noista ajoista mut muistan ku jouduin 3-4 luokalle osastolle, syynä oli mun mielikuvitus elin siellä koko ajan ja uppouduin sinne nii paljon et äiti rupes pelkäämään etten erota enää todellisuutta ja se haittas mun koulun käyntii. Joten olin osastolla ja sen jälkee vaihoin koulua no kiusaaminen jatku sielläkki koska pieni paikka ni kaikki tuntee kaikki.
Koska mun koulunkäynti ei sujunu isossa luokassa pääsin/jouduin 6 erityisluokkalle siel oli kauheen ahdistavaa ku jouduin olee aina kahen pahimman kiusaajan kaa luokassa matikan tunnit ja muutenki olin tosi ulkopuolinen.
No sit yläasteella jouduin taas isoon luokkaan aloin lintsaamaan, ei vaan huvittanu mennä kouluun kiusattavaks. Ja seiskalla tapahtu pahimmat kiusausjutuki ja aloin viiltelee. Mietin paljon itsemurhaa. Ja asiaa pahensi vaan entisestään diagnosoitu ahdistushäiriö ja asperger.
No sit 8 ja 9 luokan sain taas olla pienluokassa. Ja siin luokas oli yks tosi hauska poika mut en uskaltanu tutustuu siihen ja nyt se kaduttaa.
Ja ”pelkään” vieläki tänä päivän poikii ja miehii. Mull on tosi korkee kynnys mennä juttelee niille ja jos esim oon kaupas ni en voi mennä kassalle mis on mies koska pelkään et nolaan itteni ja et se nauraa mulle, vaikka eihän se tietty nii oo. Mut onneks oon saanu 2 poikapuolista kaveria joitten seuras ei ahdista ja uskallan olla oma itteni mut silti mietin aina et mahtaakohan ne silti nauraa mulle ja et mä varmaan nolaan ne.
Sori pitkä teksti.
Cutter

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 28.01.2014 klo 07:58

Jos ne pojat vapaaehtoisesti ovat kavereitasi, ei sun tarvi pelätä, että ne nolaat. Ole nyt heidän kanssaan ihan rauhassa.
Miksi yleensä noin hirveesti ajattelet, että tuo on poika, tuo tyttö?

Käyttäjä Cutter kirjoittanut 29.01.2014 klo 22:17

maanvaiva kirjoitti 28.1.2014 7:58

Jos ne pojat vapaaehtoisesti ovat kavereitasi, ei sun tarvi pelätä, että ne nolaat. Ole nyt heidän kanssaan ihan rauhassa.
Miksi yleensä noin hirveesti ajattelet, että tuo on poika, tuo tyttö?

En mä tahallani nii ajatele se vaan on se etten oikeen osaa olla poikien kanssa mikä tekee kaikesta vaikeeta ja pelkään poikia koska pojat on mua yheksän vuotta kiusannu. Voisinki vaa olla sillai poikien seuras ettei ahdistais nii paljoo aina.😭