En ole itse ollut Pitkäniemessä. Sainkin aluksi pohtia, että mistä ihmeestä nimi kuitenkin on tuttu. Tunnen erään ihmisen, joka on ollut siellä nuorten puolella. Kuulemma karsea mesta.

Joskin uskon vahvasti, että riippuu paljolti asenteesta, jolla sinne menee.
Hän kun ei sinne olisi halunnut mennä.

no voitko häneltä kysyä nuo asiat? meinaan olis kiva tietää etukäteen minkälaista siellä oli?!

Mä en ole ollut Pitkäniemessä, mutta huomasin, että sä kovasti haluisit tietää, että millast siellä on. En osaa kertoa, mutta mun kokemukset osastohoidosta on ollut ihan hyviä.. Jos on hyvä porukka siellä, niin sitten tulee kaikille parempi olo.
Halaus😟

Hei peilikeiju voitko kysellä siltä noita kysymyksiä? 😐 ja kiitos sin-sa! haleja teille🙂🌻 mutta mä tunnen täällä itteni aika ulkopuoliseks ikäni puolesta ( 13.vuotias oon)

Musta ei kannata hirveäsi kysellä millaista jossain paikassa on. Jos itsellä on huono olla, niin kaikka paikat, kaikki ihmiset ovat perseestä. Jos jonnekin on pakko mennä, menee sillä ajatuksella, että katson mitä täällä on.
En ole koskaan ollut missään Pitkäniemessä, monissa paikoissa kuitenkin. Kaikissa sitten loppujen lopuksi on ollut aivan hyvä olla.

Ei se haittaa, minkä ikäinen olet. Melkein kaikki mun kaverit on mua nuorempia. Ja ne lapset, jotka on kokenu masennusta ja kaikkea pahaa, osaa usein puhua ihan kuin aikuinen. Rankat kokemukset kasvattaa, ja sinä olet varmasti vahvempi kuin monet sun ikäiset. Ja musta tuntuu, että minä olen myös. Varmaan kaikki masentuneet kestää paljon paremmin kuin ne, jotka ei koskaan ole kokenut mitään pahaa. Kai se on totta, että se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Halaus!! <3<3<3

itselläni on nps:llä olosta pelkästään hyviä muistoja. henkilökunta oli ymmärtäväistä ja asiansa osaavaa, ammattilaisia. ihmiset olivat normaaleja, vaikka sinne mentäessä ajattelin muuta ja vähän jännitti koska "hullujenhuoneesta" oli hieman liioiteltu kuva mielessä. eihän ne ihmiset olleet yhtään sen oudompia kuin itse olin.

tottakai sun oma asenne ratkasee aika paljon tässäkin asiassa (monessa muussakin). miten suhtaudut siihen missä oot elämässä menossa tällä hetkellä.

luonto on aivan mahtava, uimamahdollisuus vieressä (saunakin). musiikkihimiset voivat harrastaa, kuntosali ja sählypelit ym löytyy, puutöitä voi tehdä yms. aktiviteetteihin kannattaa osallistua! itse olin kesällä ja syksyn siellä, joten tietysti ympäristö voi olla eri tuntuinen näin talvella. olin siellä n 2,5kk kahteen eri otteeseen.

voihan olla, että sitten kun sun on aika lähteä pois, et välttämättä haluaiskaan lähteä. (vaikka siellä kaikki saattaakin hokea että kuhan vaan pääsis pois täältä). siinä vaiheessa onkin hyvä mennä elämässä eteenpäin.

niistä "mitä järkee tässä on" , "auttaako tää", "miten tää muka vaikuttaa" jne kysymyksistä, itselläni homma meni seuraavasti: nps:n sosiaalityöntekijän avustuksella haimme minulle koulun mikä kiinnosti, menin sinne, tulin siellä uskoon, (parasta mitä elämässä on koskaan tapahtunut) valmistuin hyvin arvosanoin, menin seuraavaan kouluun, reissasin ulkomailla ja tein vapaaehtoistöitä, ja sit menin yliopistoon 7v jälkeen nps:ltä lähdöstä. eräällä tavalla niinkään yksittäinen nps:llä olo ei ollut mikään suurin muuttava asia, ennemminkin yksi tärkeä asia tapahtumien ketjussa. itselläni uskoon tuleminen oli se mikä oikeesti muutti elämän. nps:llä oli rauhaa pohtia asioita ja näin jälkeenpäin huomaan kuinka minusta pidettiin huolta.

toivottavasti sulle tulee kiva ja ymmärtävä omahoitaja ja saat jotain kavereitakin sieltä. toivon (ja rukoilen) että sinustakin pidetään huolta ja sinun elämä menee hyvin. miksi se ei menisi?

//t-p (25v)

No tällähetkellä en ainakaan ole sinne joutumassa... mutta joudun aika varmasti lastentautien osastolle.. (mulla on muka anoreksia) mutta onneks e joudu mielisairaalaa vaan lastenTAUTIEN osastolle! Mutta voimia ja hyviä joulun odotuksia kaikille! 🙂👍