Miten perfektionismi eli täydellisyydentavoittelu näkyy elämässäsi? Missä asioissa vaadit itseltäsi täydellisyyttä?
Millainen on täydellinen ihminen? Mitä hän tekee, miten hän elää? Onko jokaisella oma käsityksensä siitä, mitä on täydellisyys?
Pakeneeko täydellisyys? Oletko joskus aiemmin tavoitellut sitä tilannetta, missä olet nyt – eikä se silti riitä, vaan vaadit lisää ja lisää?
Haluaisin tietää, mitä ajatuksia nämä kysymykset herättävät teissä muissa keskustelijoissa. Itselleni täydellisyys on kai sitä, että kaikki on elämässä juuri niin hyvin, kuin itse haluaa.
Toisaalta kukaan ei voi mielestäni olla täydellinen, sillä kaikki tekevät virheitä ja ihminen epäonnistuu aina välillä väkisinkin. Mutta ihminen voi näyttää täydelliseltä ulospäin.
Itse olen luonut oman helvettini vaatimalla täydellisyyttä. Enää en edes tiedä, mitä täydellisyys on, mutta silti se on epämääräinen vaatimus jossain takaraivossa.
Joitakin aikoja sitten päätin, etten enää vaadi itseltäni täydellisyyttä, mutta kun tein sen, lamaannuin täysin. En tee enää yhtään mitään, olen vain. Koulutyöt kasaantuvat.
En jaksa tehdä mitään, koska ainut unelmani elämässäni oli olla tietyllä tavalla täydellinen, ja jos se ei ole unelmani, minulla ei ole unelmia. En osaa tavoitella muuta kuin täydellisyyttä.
Enkä edes enää tiedä, mitä täydellisyys on. Olen hyvännäköinen nuori nainen, opiskelu lukiossa sujuu ihan hyvin ja voin elää elämääni kuten parhaaksi näen. Mikä siis vaivaa? Eivätkö monet pidä tällaista tilaa täydellisenä? Mitä minä vielä etsin?
Olen väsynyt itseeni.
IisaMari
Heippa IisaMari
Joo ei täällä kukaan ihminen ole täydellinen ei pysty eikä tarvii ollakaan eikä siitä pide itseään stressata .
Tekee asioita oman taitonsa jaksamisen ja kykyjen mukaan ja hyväksyy itsensä
sellaisenaan kuin on.
Tosin elämässä pitää olla tavoiteeta, unelmia , haaveita ja vaikka läheskään kaikki ei toteudu mut se antaa elämälle iloa ja inspistä.
ja elämässä onni koostuu ihan yksinkertaisista asioista ja teoista.
Onkos sulla ystäviä / kavereita??? joiden kanssa voit jutella asioista kuin asioista??
Kuinka kauan olet ollut väsynyt itseesi???
Kuinkas olet muuten voinut???
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kivaa kevättä sulle.
Hei taas, volvomies. Sinä se jaksat vastata viesteihini uudestaan ja uudestaan. 🙂
Sinulla on hyviä ajatuksia. Toivoisin, että osaisin ajatella noin.
Kuten siinä aiemmassa viestiketjussani ("Epävarmuus kaikesta") olen selittänyt, lähelläni on kyllä ihmisiä.
Olen väsynyt siihen, että mielessäni on niin paljon ristiriitoja. Toisaalta saatan haluta jotakin, mutta toisaalta näen haluamassani asiassa tai sen tavoittelussa huonoja puolia.
Hyvää kevään jatkoa sinullekin!
IisaMari
Itseni kohdalla koen, että minun on pakko suoriutua kaikesta täydellisesti. Pelkään jos en ole täydellinen, että minua syyllistetään ja että olen tehnyt asiat väärin. Olen yrittänyt päästää siitä irti, mutta se ei auta. Toisaalta uskon että osaksi olen oppinut tämän äidiltä ja isältä. Molemmat ovat aikalailla perfektionisteja, mutta osaavat jo hellittää asiassa. Itse en koe niin. Koen että jos en saa tehtyä asioita täydellisesti, en ole minkään arvoinen.
Esim. jos äitini tulee kylään luokseni, täytyy kotini olla tip top, viimeisen päälle hinkattu ja puhdas. jos hän löytää edes yhden lasin tiskialtaasta hän huokailee ja tiskaa sen pois, vaikka olen sanonut että hän on vieras, ei hänen tarvitse eikä kuulukkaan tehdä luonani mitään. Se on minun kotini. Koen tässä tapauksessa oloni huonoksi ja että äitini ajattelee etten osaa elää yksin ja pitää kodistani huolta.
Minullakin on vähän tuollaista, että kun vanhempani tulevat kylään pitää olla täydellisen siistiä. Ja laittelen hienon kahvipöydän tai täydellisen ruokailun. Silloin tuntuu, että olen heille sellainen täydellinen lapsi jonka he halusivat kun adoptoivat minut.
Vahinko vaan, kun asumme naapureina ja he saattavat tulla ilman ilmoitusta ja en olekaan täydellisessä kunnossa. Jotenkin silloin tulee sellainen hällä väliä-perseelleen meni-tunne ja olenkin paljon epätäydellisempi mitä oikeastaan olenkaan. siis pelle.
Töissä ja koulussa minä vaadin itseltäni kaikissa asioissa täydellisyyttä. Ehkä siksikin olen usein sairas, kun en jaksa olla täydellinen.
Omissa oloissani en vaadi itseltäni juuri mitään.
Täältäkin löytyy yksi perfektionisti. Ja se näkyy joka päiväisessä elämässä, valitettavasti. Ja olen saanut jostain ihmeen syystä päähänpinttymän, että jos en voi/osaa/jaksa tehdä jotain asiaa alusta loppuun asti huolella, en tee sitä ollenkaan. Ja tämä näkyy koulunkäynnissä aika pahasti. Esimerkiksi skippaan kokeita ja niitä onkin kertynyt rästiin nyt vino pino. Myös esimerkiksi jos olen lähdössä ulos, mutta meikkini menee jostain syystä vähänkin pieleen, en lähde ollenkaan. En kestä, jos meikit eivät ole täydellisesti. Ja jos naamassa on jokin iso finni tai jotain vastaavaa, en todellakaan lähde kotoa minnekään. En edes kouluun. Ihoni ja ulkonäköni tuottaa niin järjetöntä ahdistusta ja päänvaivaa, että olen jo harkinnut maksavani 100 euroa siitä, että käyn kosmetologilla huoltamassa tämän ihoni kuntoon. Itkettää ajatella, että viime vuonna tähän aikaan olin 5 kiloa laihempi, iho oli täysin finnitön, tukkani oli pitkä jne. Mutta käsittelyjen takia jouduin leikkaamaan tukkani, lihosin, jätin liikunnan ja iho kukkii niin naamasta, selästä kuin rintakehältäkin. Joka aamu ja ilta kun joudun katsomaan itseäni peilistä naaman pesun ohella, meinaan purskahtaa itkuun.
Tulipas tästä nyt kovin pinnallinen teksti... No mutta näin se menee, enkä voi sille mitään. Koska tuntuu, etten voi kontrolloida mielialaani ja luonnettani, minun on pakko hoitaa ihoani ja ulkonäköäni jatkuvasti parempaan suuntaan. Nyt kun olen epäonnistunut siinäkin, tuntuu järjettömän pahalta.