Minusta tuntuu, että olen nykyään ahdistunut ja peloissani kaiken aikaa. Minun on tehtävä kaikki asiat tietyllä kaavamaisella tavalla, koska jos poikkean itselleni asettamistani ”säännöistä”, tunnen olevani tuhon oma. En tiedä, mistä johtuu, että silloin ahdistun niin kauheasti.
Olisin todella mielissäni, jos tekin kertoisitte ajatuksianne aiheeseen liittyen: Miten paljon pelot ja ahdistus kuuluvat elämäänne? Minkä asioiden koette helpottavan niitä? Auttaako terapia ja/tai lääkitys? Tai kenties itsehoitokeinot? Vai koetteko merkittävämpänä läheistenne tuen?
Hei IisaMari! 🙂
Näen itse painajaisia asioista joita pelkään ja painajaiset muuttavat pelot ahdistukseksi. :/
Painajaiset ovat melkeenpä jokaöinen ongemla, ja nykyisin (kun olen lomalla) valvon yöt ja nukun päivät. :s Eihän se ole oikeen terveellistä/viisasta, mutta mielummin nukkuu päivällä, kun painajaisia ei näe. 🙂
Ahdistuksessa ja pelossa minulla auttaa se että olen isossa porukassa,ja ajattelen kaikke muuta kuin niitä asioita jotka ahdistavat ja koitan ajatella kaiken positiivisesti. Ja se läheisten tuki auttaa paljon, jos siellä on joku jolle voisi kertoa asiat jotka ahdistavat ja pelottavat. Jos minulla on joku, jonka vieressä nukkua, en näe painajaisia, ja pelon tunnekkin vähenee! 🙂👍 😀
Mullakin on nykyään aika paljon pelkoja..tuntuu että välillä ne muuttuu mielessä koko ajan,siis tulee ja menee. Nykyään pelot liittyy aika paljon ulkona liikkumiseen ja toisiin ihmisiin. Mulla on ollu paniikkikohtauksia,tosin siitä on aikaa ja siitä on jäänyt pelko. Välillä tosiaan tuntuu että olen varuillaan koko ajan ja pelkään jotain uhkaa yms. vaikka mitään todellista pelon aihetta ei olisikaan.
Mulle on myös tuttua toi että haluu asioiden olla tietyllä tavalla..asioita kun ei voi kontrolloida.
Kait näihin auttais sen oman ajatus maailman muuttaminen mutta se ei käy käden käänteessä. Lääkkeetkin tietysti auttaa ahdistukseen.
ois muuten kiva kirjotella lisääkin ketjun aloittajan kanssa jos viellä olet kuulolla.
Moikka! Muakin nykyään ahistaa ihan oudoista syistä.. saattaa olla että mua ahdistaa ilman että edes löydän sille mitään järkevää syytä! Pelkään päiväittäin sitä että musta ei enää jostain syystä pidettäis tai että olisin menettämässä joitakin ihmisiä mun elämästä, että ne hylkää mut. Mä myös pelkään että mä en jaksa tätä enää kauaan.. Oon yrittänyt jutella asiasta niin ystävien kuin aikuistenkin kanssa.. eipä tunnu auttavan
teippa kirjoitti 8.7.2010 3:35
Näen itse painajaisia asioista joita pelkään ja painajaiset muuttavat pelot ahdistukseksi. :/
Minulle myös nuo painajaiset ovat tuttu asia, valitettavasti ne ovat muuttuneet jo ahdistuksesti, josta en vain pääse yli. Omat painajaiset liittyvät poikaystävääni, joka pettää minua unessa. Pelkään etten riitä hänelle, ja tämän johdosta tunnen oloni aika ajoin hyvin ahdistuneeksi, varsinkin yksin ollessani. Painoni on tippunut reilussa kuukaudessa 6 kiloa juuri sen takia,koska tunnen riittämättömyydentunnetta. Olen kyllä puhunut hänen kanssaan tästä miunun ahdistuksestani, helpottaa hetkeksi,muttei poista sitä kokonaan.
Olen aika väsynyt tähän tilanteeseen.
Täälläkin päin pelottaa! Kuolemanpelko on yksi minkä kanssa joutuu painiin päivittäin.Koko ajan varuillaan ettei sattuisi mitään.Pelkään myös poikaystävääni vaikka rakastankin häntä.Hän ei ole mitään pahaa minulle tehnyt koskaan mutta pelkään että hän oikeasti vihaa minua.Kärsin psykoottisista oireista ja vainoharhat laukkaavat lujaa aina.
Ajatusmallin muuttaminen tuntuu haastavalta mutta joka päivä oppii jotain uutta.Mutta samalla sitä saattaa mennä taaksekinpäin.Olen kokeillut parina päivänä mielikuvaharjoittelua ohjatulla cd:llä.Siinä saa hyvin rentoudettua itsensä.Kirjastosta lainasin kyseisen levykkeen.
Sormia napsauttamalla ei mitään tapahdu joten olen opettelemassa rauhoittumista mikä on vaikeaa.Ihmisten seura ahdistaa koska käännän kaiken pahan aina itseeni mutta toisaalta koen että olen sen ansainnut.Onglemia on ihmisiin luottamisessa.Lääkkeistä ei ole ollut tällä hetkellä paljon apua koska mieli on niin voimakas.Vuoden olen syönyt tätä lääkitystä ja nyt on asiat mennyt pahimpaan jamaan kuin koskaan.Tässä odottelenkin että pääsen lääkäriin keskustelemaan lääkityksen vaihdosta.