Moi..
En tiedä mistä viiltelyni alkoi, mutta se ei tunnu loppuvan. Ensikertaa sitä kokeilin jo 5lk. Nyt olen lukion ensimmäisellä. En halua satuttaa itseäni ja häpeän sitä, mutta saan usein yksin kohtauksia jolloin vain itken, ja saan sen lopetettua viiltelemällä.
Minulla on paljon kavereita ja myös poikakaveri, ja tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen ja olen saanut palautetta että olen tosi iloinen ja sosiaalinen. Yksin kuitenkin olen kuin eri persoona. Tuntuu etten osaa enää tuntea mitään. Huonot koenumerot eivät liikuta minua koska olo on jo niin paha ettei ne vaikuta mihinkään. Haluaisin olla yksin ilman poikakaveria mutta en uskalla jättää häntä. Pelkään että hänelle tulee yhtä huono olo kuin minulle.
Tuntuu että olen niin puhki ja lopussa ja kyllästynyt elämään. En ymmärrä miten minusta tuli tälläinen. Haluan pois. Psykologilla käynnit eivät auttaneet mitään. En ikinä ole tiennyt että ihmisellä voi olla näin paha olla….😭