Kuten kaikki varmasti tietävät, paras ystävä on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. Itselleni myös, mutta ystäväni käytös on aivan erilaista minua kohtaan kuin hänen muita kavereitaan. Muille puhuu paljon ja nauraa heidän kanssa, mutta usein kun ite sanon jotain vastaus on vaa jotai muminaa yms eli ihan kuin ei yhtään kiinnostaisi. Esimerkiksi koulussa hän ei juttele minulle juuri yhtään ellen itse jotain sano ja silloinkin huomio on sillä keskittynyt johonkin toiseen kaveriin.
Vapaa-aikana jos hänelle jotain ehdottaa niin vastaus on yleensä emt tai pitää kattoo yms, mutta kyllä muiden kavereiden seura näyttää kelpaavan. Hyvä jos edes soittoihin vastaa. Yrittää myös joskus jättää minut ulkopuolelle tai vältellä muuten ilman mitään syytä.
Asia masentaa, koska tämä ihminen on todella tärkeä eikä itsellä paljoa kavereita yleisesti edes ole. Eniten masentaa se, että miks mua pitää kohdella vittumaisemmin kuin muita kavereita, vaikka en oo mitään pahaa tehnyt. En roiku tässä ystävässä enkä tunge väkisin hänen seuraansa. Enkä todellakaan halua menettää häntä. Tästä asiasta olen maininnut mutta vastaus on lähinnä jotain että älä jaksa märistä yms. En tiiä mitä tehä, vittumaista olla tän takia huonolla mielellä nii paljon. Olen varmastikin tärkeä hänelle ja hyvä kaveri mutta miksi pitää käyttäytyä noin?☹️
Heippa
Voisit sanoa suoraan että olet mulle tärkeä ystävä ja toivon että oltaisa hurjan hyviä ystäviä.
ja jos mahdollista niin yritä löytää muita ystäviä / kaverija.
Käy esim kirjastossa, kaikissa tapahtumissa, harrastuksien parissa,
Menestystä sulle elämään ja kannattaa ajatella asioita valoisasti ja aina pitkällä tähtäimellä siitä se elämä lähtee kulkemaan.
Kivat talvi terveiset sulle
Hei!
Kysymys kuuluu, että miten tämä ihminen voi olla paras ystäväsi? Mulla oli nuorena useita "parhaita ystäviä", joilla ei ollut mitään tekemistä oikeiden ystävien kanssa. Hengasivat kanssani, kun ei ollut muita kavereita, eli olin vaihtoehto B.
Jos toista ei seurasi kiinnosta, niin miten ihmeessä hän voi olla paras ystäväsi?
Paras ratkaisu tähän on puhua suoraan ystäväsi kanssa. Vaikeaa se kyllä on, mutta jos muutosta haluat, niin jutelkaa. On todella vaikeaa.
Ja voin kertoa, etteivät ystävyyssuhteet näin "aikusiälläkään" mitään helppoja ole. Minulla oli viisi vuotta bestis, jonka kanssa olin kuin paita ja perse. Lopulta selvisi, että hän puhui asioitani selkäni takana ja katkaisin ystävyyden siihen. Se oli elämäni hirvein ja vaikein ratkaisu. Rajata nyt ihminen, joka on sinulle kaikki kaikessa, pois elämästä. Nyt en kadu sitä päätöstä yhtään, mutta se on ollut vaikein ratkaisuni tähän asti.
Ja kun tämän tein, löysin uusia, ihania tyyppejä elämääni.
Että tsemppiä, Juttelu ja omista tunteistaan kertominen auttaa aina. Jos et kasvokkain pysty, kirjoita kirje. Se toimii aina!
Heippa Fate,
Nuoruusiän ystävyyssuhteet ovat usein niitä vaikeimpia. Näin siitäkin huolimatta, että erityisesti nuorena kaipaa ihmistä, jonka kanssa tuntea yhteenkuuluvuutta. Ystävyys on tasavertainen suhde, jossa kaksi ihmistä huomioi toinen toistaan. Siihen ei kuulu välinpitämättömyys toisen tunteita kohtaan. Nautitko todella ystäväsi seurasta, vai kaipaatko sitä ihmistä, joka hän on ollut? Oletteko ehkä muuttuneet niin paljon, että erilaiset mielenkiinnon kohteet vetävät teitä erilleen?
Niin tai näin, niin toivoisin, että et lannistuisi!! Jos ripustaudut kovin yhteen henkilöön, et huomaa sinulle avautuvia tilaisuuksia. Missä voisit tavata ihmisiä, joiden kanssa sinulla olisi jotakin yhteistä?
Itse olen saanut parhaat ystäväni vasta nuorena aikuisena. Ystävyys heidän kanssaan tuntuu kestävämmältä ja turvallisemmalta. Tämä varmasti johtuu siitä, että aikuisiällä persoonallisuus on pysyvämpi. Emme aina täysin ymmärrä toisiamme, mutta silloin auttaa molemminpuolinen välittäminen ja huomaavaisuus.
Tänään tuli viiminen tikki, ei tätä jaksa.. Laitan välit poikki. En jaksa olla kokoaja surullinen tästä
Fate, sinun on parempi olla hetken aikaa yksiksesi kuin ihmisen kanssa, joka kohtelisi sinua jatkuvasti huonosti. Olet vielä nuori; älä missään nimessä ajattele, että olisit jo menettänyt mahdollisuutesi. Paljon tsemppiä! 🙂👍
Hei sama koettu täällä! parasystävä niin sanotusti alko käyttäytyä mua kohtaan ihan erilailla ku muita sen kavereita, ihanku olisin ollu sille pelkkkää ilmaa. monta iltaa mä vaan itkin ja itkin ja itkin enkä tehnyt mitään. mut sitten, koulu kuraattorin, äitin, ja muiden ystävien avulla mä tein siitä lopun ja panin sen kanssa poikki.
ja katotaa nyt mun elämää: mulla on ainakin 6 sairaan hyvää ystävää ja tosi paljon kavereita. ja oon ylpee että mä uskalsin tehä sen päätöksen, koska se ei todellakaan ollut helppo! yritä kestää ja jos et enää kestä, tee niinku mäki. pane poikki!
muitakin ihmisiä on, ja kyllä niitä kaveretia riittää!
Samaa olen kokenut vaikka olenkin vasta 17-vuotias...Sain puhuttua kaverilleni joka on ollut kohta 8 vuotta paras kaverini niin asiat halki ja hänen käytöksestään ja uhkasin pistää välit poikki jos ei tapahdu mitään mutta ihme kyllä kamuni muuttui ja pyörimme kaksin ja isossa kaverilaumassa joten asia oli helppo ratkaista niin kauan kunnes jän rupesi seurusteleen yhen pojan kanssa 6kk sitten ja olen vähä jäänyt varjoon kun vihaan tätä poikaa mutta joudun pakolla olemaan heidän mukanaan. Kamuni muistaa aina kerran 2 viikon aikana mua viestillä "moi nähdäänkö" tai "moi mitä kuuluu" ihan kuin tämä helpottaisi minua...
Koeta pärjätä omani kuulostaa helpolta mutta se ei ollut 3 vuotta helppoa ennen puhumista....TSEMPPIÄ <3 Niuhnel🙂🌻
'''Hei sama koettu täällä! parasystävä niin sanotusti alko käyttäytyä mua kohtaan ihan erilailla ku muita sen kavereita, ihanku olisin ollu sille pelkkkää ilmaa. monta iltaa mä vaan itkin ja itkin ja itkin enkä tehnyt mitään.'''
Tuo kuvaa mun tilannetta nii hyvin..