Paniikkihäiriö ja YO-kirjoitukset.

Paniikkihäiriö ja YO-kirjoitukset.

Käyttäjä Kolperi aloittanut aikaan 31.01.2009 klo 10:19 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 31.01.2009 klo 10:19

Hei!
Olen 23 vuotias tyttö ja minun pitäisi kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä. Ongelmana on se, että en jännitä yhtään itse kirjoituksia, että miten ne menevät, vaan sitä tilannetta jossa kirjoitetaan☹️ Olen saanut monesti paniikkikohtauksia ja tilanne, jossa on hirveästi ihmisiä ja kaikkien pitää olla hiljaa, ahdistaa. Pelkään, että saan paniikkikohtauksen ja teen jotain tyhmää, esim rupean kiljumaan. Sinänsä tiedän, että pelkoni on järjetön, olen aina saanut paniikkikohtausten aikana hillittyä itseni, mutta pelko jäytää takaraivossani. Sanokaa te hyvät ihmiset, joilla on kokemusta asiasta, että mitä voi tehdä kirjoitustilanteessa, kun tuntuu, että paniikki iskee? Kiitos rakkaat ihmiset jo etukäteen!

Käyttäjä Leijonamieli kirjoittanut 31.01.2009 klo 17:12

Itse en koskaan lukiota käynyt, joten en tiedä tarkkaan kuinka systeemi siellä toimii. Istutaanko siellä ennalta määrätyssä järjestyksessä, esim. aakkosjärjestyksessä, vai saatko valita itse paikkasi? Jos mahdollista, istu reunapaikalle, niin saat olla enempi rauhassa. Se auttaa minulla ryhmätilanteissa.

En ole koskaan saanut paniikkikohtausta. Ongelmani oli se, että jostain syystä pelkäsin saavani sellaisen yleisillä paikoilla tai ihmisten parissa. Se liittyi pahaan ahdistukseen ja sain terapeutilta pari hyvää konstia rauhoitella itseäni. En tiedä toimiiko ne kaikilla, mutta kokeile joskus etukäteen ennen kirjoituksia.

Eli, kun tuntuu, että paniikki alkaa tulla, keskity johonkin ihan muuhun. Ota hyvä asento ja keskity siihen, että jalkasi ovat tukevasti maassa. Älä anna ajatusten vaeltaa ja sillä tavoin lietsoa ahdistusta. Keskity johonkin pikkutarkkaan. Jos paperilla lukee vaikkapa sana "kissa", keskity sen kirjaimiin. Sano itsellesi päässä: tuossa on koo, tuossa on ii, tuossa on äs jne. Mitä yksityiskohtaisempaa, sen parempi. Toimii ainakin minulla. Jos vaikkapa istun bussissa ja väenpaljous ahdistaa, keskityn siihen mitä ulkona näkyy. Tuossa on auto ja sen rekisteri numero on sejase, tuossa on puu jne.

En tiedä tilannettasi, mutta jos käyt terapiassa tai jossain juttelemassa, ota asia esille siellä. Etukäteen tilannetta harjoitteleminen ja mielikuvaharjoitukset voivat myös auttaa. Hyvä, ettei itse kokeiden tekeminen sinua ahdista. Ota siitä voimaa. Suoriudut varmasti hienosti! 🙂👍

Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 31.01.2009 klo 22:10

Kiitos paljon tsempistä 🙂 Valitettavasti siellä mennään istumaan ennalta määrätyille paikoille, joten ei ole vara valita ☹️ Pitää kokeilla ainakin noita neuvoja 🙂

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 01.02.2009 klo 19:04

Hei,

Oletko ottanut koulussa puheeksi tämän paniikkihäriön ilmoittautuessasi yo-kirjoituksiin? Näiden kevään kirjoitusten kohdalla taitaa olla jo myöhäistä, mutta mikäli jatkat, syksyllä toimi seuraavasti:
- hanki lääkärintodistus vaivasta
- ilmoittautuessasi syksyn kirjoituksiin hae lupaa yo-lautakunnalta (rehtori tekee anomuksen) poikkeusjärjestelyihin, jotta saisit kirjoittaa erillisessä tilassa yksin (tai 2- 3 muun kanssa)

Omassa koulussani on joka kirjoituskerta aina muutama erillistilassa kirjoittaja - paniikkihäiriö on nykyään yleinen, eikä sitä tarvitse hävetä.

Mahtaisiko tuttuun opettajaan katsominen (valvoja) auttaa? Tai esim. WC-käynti ja näin jaloittelu?

Mikäli nautit rauhoittavaa lääkitystä kirjoitustilanteen aikana, toimita tästä lääkityksestä lääkärintodistus rehtorille, mikäli lääke voi vaikuttaa koesuoritukseen (esim. hidastaa toimintoja), tällöin se voidaan lähettää ns. puoltolauseena ja jos arvosana jää 1 pisteen päähän ylemmästä, voi tuo puoltolause korottaa sen.
Jos sinulla on nyt lääkärintodistus paniikkihäriöstä, voinee senkin lähettää kevään kirjoituksissa puoltolauseena? Keskustele rehtorin/opinto-ohjaajan kanssa asiasta.

Myös koetilanteessa voit pyytää paikan vaihtoa, jos tietty paikka sinua ahdistaa. Käsi vain rohkeasti ylös ja valvojalle selität asian. Pöytäkirjaan tulee tällöin vain merkintä paikanvaihdosta, ellei sitä ole ehditty tehdä jo ennen kokeen virallista alkua.🙂🌻

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 02.02.2009 klo 11:52

Kolperi kirjoitti 31.1.2009 22:10

Kiitos paljon tsempistä 🙂 Valitettavasti siellä mennään istumaan ennalta määrätyille paikoille, joten ei ole vara valita ☹️ Pitää kokeilla ainakin noita neuvoja 🙂

Kyllä siihen paikkaan saa tutustua edeltäkäsin, jos on lääkärin todistus jostain sairaudesta.
Minä itse kirjotin omassa huoneessa, siinä salin vieressä. Sain myös pitää korvatulpat, koska äänet häiritsevät. Se ehkä voisi sullekin olla hyvä ratkasu, siis se omassa huoneessa kirjottaminen.

Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 02.02.2009 klo 17:56

Kiitos neuvoista 🙂🌻 Tähän hätään en tosiaan saa YO-lautakunnalle asti todistusta paniikkihäiriöstäni. Ja kyllä, hävettää ihan hirveästi, kun kärsii paniikkihäiriöstä☹️ Jotenkin liitän sen itse epäonnistumiseen ja tuntuu että olen huono ja säälittävä ihminen kun minulla on paniikkihäiriö 😭 En ole kehdannut edes suurimmalle osalle kavereistani tästä kertoa, itseasiassa noin 4 ihmistä tietää edes, että joudun syömään masennuslääkkeitä ja käymään psykologilla ja näistäkään jokainen ei tiedä paniikkihäiriöstäni☹️ Koska olen etälukion opiskelija, en edes tunne salista ainuttakaan ihmistä, mikä ahdistaa vielä enemmän ☹️

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 02.02.2009 klo 19:21

Heippa Kolperi!

Me täällä olemme puolellasi. Aiheuttavatko nimenomaan ihmisjoukot sinulle paniikkeja?

Jos paniikkikohtaukset ahdistavat, niin huonommuudentunteesi lisäävät pahaa oloasi. Sanot itsellesi, että koska saat paniikkeja, olet muita huonompi. Paniikkikohtaukset ovat vielä osa elämääsi, mutta et muodostu niistä. Älä siis anna niiden määritellä liikaa sinua ihmisenä! Jos kovinkin moni häpeää pulmiaan, niin miten paljon peiteltyjä ongelmia onkaan!

Oletko huomannut, kuinka katastrofaaliset ajatukset voimistavat paniikkia? Ne keskittyvät tavallisesti tulevaan katastrofeihin tai menneisiin kohtauksiin. Ponnistele siis keskittyäksesi tämänhetkiseen tilanteeseen!

Ystäväsi, jotka todella välittävät sinusta, eivät hylkää sinua paniikkikohtaustesi vuoksi. Sen sijaan he haluavat olla vierelläsi! Puhuessasi heille peloistasi hekin saattavat kertoa sinulle omistaan. Näin pulmanne voivat lähentää teitä toisiinne. Kirjoituksissa taas opiskelijoilla ei ole aikaa tarkkailla sinua! 🙂

Ihana huomata, että olet jo saanut paljon hyviä vastauksia! Et ole yksin! 🙂👍

Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 02.02.2009 klo 20:50

On kyllä ollut tosi kiva,että näinkin moni on vastannut 🙂 Pelkään isoja väkijoukkoja ja erityisesti koulutilanteet ahdistavat kun olen ollut koulukiusattu niin monta vuotta ☹️ Luulenkin, että paniikkikohtaukset koulussa liittyvät tapahtumaan, jonka koin ollessani noin 10 vuotias. Minua rupesi yskittämään koulussa kauheasti ja tarpeeksi kauan yskittyäni oli pakko lähteä luokasta oksentamaan limaa kurkusta. Opettajani oli pyytänyt yhtä luokka"kavereistani" tuomaan minulle vettä ja kertomaan että saisin jäädä lopputunniksi käytävälle jos haluaisin. Tämä "kaverini" toi minulle vettä ja sanoi minua ällöttäväksi. Ainakin nyt kun myöhemmin muistelee niin tuon jälkeen rupesin aina pelkäämään, että teen jotain tyhmää luokassa ja kaikki nauravat sen jälkeen... Silloinkin kun tuo yskimis juttu tapahtui niin minua katsottiin koko päivän jotenkin oudosti ja kaikki sipisivät kun tulin paikalle. Asiaa pahensi se, että minulla ei oikeasti ollut yhtään kaveria koko koulussa 😭 Olipa vuodatus 🙂

Käyttäjä Töppis kirjoittanut 03.02.2009 klo 23:22

Hei Kolperi!

Olen ehkä tavannut siis sielunveljeni! 🙂 Minulla kanssa ala-asteesta lähtien vaivannut ahdistus, että oksennan julkisella paikalla ja nolaan sillä lailla itseni ihan täydellisesti. Luulen, että vaiva on perua siitä, kun ala-asteella vieruskaveri oksensi pulpetilleen yms. sekalaisista lapsuuden ongelmista. Kuitenkin tämä oksentamisen pelko vaivaa minua aina, erityisesti silloin kun ympärillä on paljon ihmisiä. Minäkin pelkäsin kovasti yo-kirjoituksia ja vieläkin ennen jokaista tenttiä/luentoa tms. tunnen sen saman ahdistuksen, entä jos tulee huono olo... miten pääsen pois nopeasti...mitähän ihmiset ajattelevat minusta....herätän varmaan todella paljon huomiota...jne. Ongelmani on kuitenkin ollut myös ratkaisuni: minulla on hyvä keskittymiskyky. Kun ahdistus iskee, keskityn liikaa itseeni ja omiin tuntemuksiini ja ahdistus ruokkii itseään. Kun keskityn muuhun, ahdistus häviää. Eli kuten joku jo edellä sanoikin, jos ahdistaa, niin hengitä syvään ja keskity muuhun. Ala opettelemaan ulkoa numerosarjaa, piirrä jotain tai alkaa muistelemaan jonkun vanhan laulun sanoja. Minua ahdistaa myös junassa, bussissa, elokuvissa yms. mutta voin aina keskittyä esim. kirjaan tai elokuvaan ja pystyn onneksi unohtamaan ahdistuksen. Sinäkin pystyt samaan! 🙂👍

Ja yo-kirjoituksista sen verran, että loppujen lopuksi en ehtinyt edes olemaan kovin ahdistunut, koska olin niin keskittynyt kirjoittamiseen. Sain jopa syötyä jotain... 🙂
Mutta valmistaudu kokeisiin muutenkin kuin lukemalla. Käy lääkärissä puhumassa ongelmistasi, voit saada lääkkeitä avuksi, vaikkapa beetasalpaajaa, joka pitää sykkeen kurissa ja hillitsee ahdistuksen vaikutuksia kropassa. Minulla on pysyvä mielialalääkitys ja lisäksi rauhoittavia otettavaksi tarpeen mukaan ja nämä auttavat ainakin minua huomattavasti. Ja ehdottaisin, että kerrot asiasta jollekkin tutulle mukavanoloiselle opettajalle. Hän voi vaikka viedä sinut hetkeksi muutenkin tauolle rauhoittumaan jos on tarpeen. Jos vaan uskallat kertoa asiasta, niin sinua kyllä ymmärretään.

Minulla on mennyt kauan, mutta pystyn jo nykyään ymmärtämään, että olen vain sairas, kuten astmaatikkokin. Se ei tee minua huonommaksi ihmiseksi ja joskus vielä aion pystyä kertomaan ihmisille sairaudestani häpeämättä sitä lainkaan.

Voimahaleja teille kaikille!

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 04.02.2009 klo 10:25

Hei taas,

täytyy onnitella siitä, että olet jatkanut opintojasi! 🙂🌻

Kiusaaminen on tosi ikävä juttu! Entisenä kiusattuna ymmärrän hyvin tuon naurunalaiseksi joutumisen pelon. Itseäni kiusattiin koko peruskoulun ajan, enkä myöhemminkään oppinut rentoutumaan koulussa. Pelkäsin, että jos sanoisin tai tekisin jotakin tyhmää, niin toiset pitäisivät minua pilkkanaan. Nyt keikkatyöntekijänä minun on täytynyt kerätä valtavasti rohkeutta pyytää työtehtäviini apua. Haasteiden kautta rohkeuteni kuitenkin on kasvanut.

Onko sinulla ketään, kenen kanssa käsitellä koulumuistojasi? Peruskoulussa toverisi eivät ymmärtäneet, mitä tekivät, mutta lukio on sinulle turvallinen paikka. 🙂

Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 04.02.2009 klo 16:33

Kiva että täällä on näin paljon ihania ihmisiä, mistä samanlaisia löytäisi ihan livenä 🙂 Minä tosiaan haluaisin, että olisi joku muu keino selvitä kirjoituksista, kuin rauhottavien avulla. En syyllistä ketään, joka niitä käyttää, jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee, mutta minä olen ottanut tämän tietynlaisena tulikokeena itselleni. Kun kysyin neuvoja kirjoituksista selviämiseen tarkoitin siis muita keinoja kuin lääkkeet (ja muitakin neuvoja on tullut, kiitos siitä), mutta unohdin mainita siitä aiemmin 🙂 Koulukokemuksista olen puhunut pintapuolisesti kihlatulleni ja käyn tämän vuoden psykologilla jolle myös kerron ahdistavista kokemuksistani... Kaikista vaikeinta tilanteessani on se, että ahdistus, paha olo ja masennus on muodostunut monesta asiasta, eikä vain yhdestä, kuten esimerkiksi koulukiusaamisesta. Minulla oli ennen todella tiivis "ystävä" joukko ja vasta nyt olen psykologin kanssa jutellessani tajunnut kuinka sairas tuo "ystävä" joukkomme oli... Aina toisista oltiin puhumassa paskaa, vampattiin toisten miehiä ("ystäväni" ovat eräänkin kerran vampanneet minulta miehen haukkumalla minua huoraksi selän takana) ja vaikka toinen söi masennuslääkkeitä ja ei olisi halunnut juoda niin sitten jätettiin porukan ulkopuolelle ja haukuttiin nössöksi. Minulla olisi niin sairaita tarinoita kerrottavana tästä entisestä "ystävä" piiristäni, että moderaattori moderoisi varmaan suurimman osan niistä ☹️ Nykyään viihdynkin parhaiten yksin, mikä ei sinällään edes haittaa minua, mutta tiedä, etten enään ikinä voi luottaa yhteenkään ihmiseen kihlattuani lukuun ottamatta...

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 16.02.2009 klo 16:28

Heippa Kolperi!

Kirjoittelehan, kuinka nykyään menee. Me täällä olemme hengessä mukana.

Sille, millaisessa "ystäväjoukossa" olet aiemmin ollut, et enää voi mitään, mutta tähän hetkeen voit vaikuttaa. Ajattele voivasi oppia menneistä valinnoistasi. Vaikka niiden seuraukset olisivat olleet rankkojakin, ne ovat kasvattaneet ajattelukykyäsi.

Ihanaa, että sinulla on joku, joka välittää! Se on paljon, sillä jotkut ovat yksin vastaavanlaisten tunteidensa kanssa.

Kunpa voisit viedä huomiosi pois peloistasi ja keskittyä kirjoittamiseen! Jos paniikki kuitenkin iskee, niin muista, että se on vain tunne ja ettei tunteiden ole tarkoitus tappaa sinua. 🙂

Käyttäjä Kolperi kirjoittanut 04.03.2009 klo 11:09

Hei!
Kirjoitukset menivätkin sitten ihan hyvin loppujen lopuksi, en ainakaan vielä ole saanut paniikkikohtausta yksissäkään kirjoituksissa 🙂 Hain lääkäriltä beetasalpaajat varmuuden vuoksi turvaksi, se helpottaa kun tietää, että niitä on🙂 En ole kuitenkaan vielä joutunut niitä kirjoituksissa käyttämään 🙂 Kiitos kaikille tsemppauksesta!!!!!! 🙂🌻

Käyttäjä Leijonamieli kirjoittanut 04.03.2009 klo 12:47

Hienoa, että kirjoitukset ovat menneet hyvin. Nyt voit muistaa tämän hyvänä kokemuksena ja hyödyntää sitä jatkossa. Jos tulee tilanteita, jossa etukäteen pelkäät saavasi kohtauksen, niin muista kirjoitukset ja kuinka hyvin niistä selvisit. Kun et saanut sielläkään kohtausta, niin miksi saisit sitä missään muuallakaan. Tuo ajattelutapa on auttanut minua monessa tilanteessa. Kun en viimeeksikään saanut ahdistuskohtausta, niin miksi saisin nytkään.

Iloista kevään odotusta sinulle!

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 04.03.2009 klo 13:32

Onnea loppurupeamaan!🙂🌻

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 04.03.2009 klo 21:44

Mahtavaa, Kolperi! Kun tähänkin asti olet pystynyt ottamaan rauhallisesti kirjoituksissa, niin mikset pystyisi vastakin. Jos yllättäen et pystykään, niin hyvä, että sinulla varmuuden vuoksi on nuo beetasalpaajat. Niiden käytössä ei ole hävettävää sen enempää kuin muidenkaan lääkkeiden käytössä. Ole ylpeä itsestäsi, sillä olet vahvempi kuin luulitkaan! 🙂