Hei sinä!
Neuvoisin sinua nuorisopkl:lle odotellessa kääntymään jonkun aikuisen puoleen jotta
voit purkaa pahaa oloasi ja ahdistustasi. Pitkäaikainen ahdistus tekee paniikkioireita ja ties mitä. Hae joku aikuinen, äiti, terkka, kuraattori, seurakunnan diakoni tai vaikka ihan yleislääkäri jolle purat huoliasi. Uskon, että sinulla on kaikki hyvin, ahdistus tulee kropasta ulos mitä ihmeellisemmällä tavalla, sydämen tykytyksinä, ahdistuskohtauksina, itkuna ja ties minä. Kokemuksesta tiedän. Mene sinne nuorisopkl:lle kun saat ajan mutta sitä ennen (jos ajan odottaminen kestää kauan) voit kokeilla ym. ammattiauttajia. Voimia sinulle ja jaksamista. Uskon että pelkosi on turha, kunhan saat purettua huoliasi niin jo alkaa helpottamaan ja aurinko paistamaan. Usko minua ☺️❤️

Kiitos 🙂 Kerron kyllä tästä päivittäin jokaiselle läheiselle, jonka kanssa olen...

Illalla alkoi tykyttämään, kun yritin saada unta. Hakkasikin aika hurjasti. Muita oireita ei kuitenkaan, nykysin ei enää muita oireita tuu ku tuo tykytys. Propralia en uskaltanut ottaa vieläkään, kun muut oli nukkumassa..

moi, olen kärsinyt paniikkihäiriöstä ja erilaisista ahdistuksista ja mielenterveysongelmista monia vuosia, käyn tällä hetkellä ryhmäterapiassa ahdistuksen takia ja minulla on ollut vuosia hoitokontakti. olen saanut monenlaista hoitoa ja paljon vertaistukea. en ole lääkäri hoitaja tai mitään siihen suuntaan mutta kokemuksella osaan sanoa asioita jotka ovat minua auttaneet.

seuraavat asiat ovat auttaneet minua, kahvin juonnin vähentäminen/lopettaminen, alkoholin käytön jäihin pistäminen, liikunta ja muutenkin terveelliset elämäntavat. kun sydämesi alkaa tykyttämään hengitä rauhallisesti, se auttaa.

voisitko kuvailla ensimmäistä paniikkikohtaustasi? missä se tapahtui ja mikä saattoi johtaa siihen? paniikkikohtaukset johtaa helposti jonkin tietyn tilanteen välttelyyn josta syntyy kierre joka voi johtaa pahempiin pelkoihin.

minulla on ollut samanlaisia pelkoja, jotka ei ole millään tavalla realistisia. järjen kanssa niitä tarpeeksi ajateltuani olen päässyt niistä yli ja varmaan myös se on auttanut että olen huomannut että vaikka miten pelkäisin en silti ole kuollut.

Eli ööh. Ekan ja ainoan kunnollisen panarin sain aamuyöllä yrittäessäni nukahtaa. Asuin silloin kolmen hengen opiskelijasolussa, jossa en viihtynyt yhtään. Kaipasin perhettä ja poikaystävää, kaipasin yleensä seuraa ja tekemistä. Päivät nyhjäsin kämpillä yksin huoneessani, kämppisten kanssa vaihdettiin kuulumiset keittiössä. Tuntui kauhealta, jos kämppis sulki ovensa. Olin sillon oikeasti yksin. Oman huoneen oven sulkeminen ei tullut kuuloonkaan. Sinä yönä uni ei tullut, sydän tykytti hurjasti enkä saanut sitä rauhottumaan, vaikka kuinka koitin hengitellä rauhallisesti ja laskea lampaita. Jossain vaiheessa aloin tärisemään ja pelkäämään tosissani, että mikä miuta vaivaa. Kello oli jo 2-3 yöllä. Nousin ylös ja itkien hakkasin toisen kämppikseni ovea, kuiskasin hänen nimeään. Kämppis tuli miun kanssa keittiöön, mie itkin hysteerisesti ja tärisin, pelkäsin tosissani kuolevani. Kerroin, miten tuntui, etten saa henkeä (hengenahdistusta), että sydän hakkaa hulluna enkä saa sitä rauhottumaan. En juonut sitä iltana kahvia kuin joskus 6-7 aikaan ennen Juha Tapion konserttia, jossa hörppäsin 7-8 aikaan 13 cl semmosen kuoharin. Kello oli vasta noin vähän ja määrät niin mitättömiä, etten usko, että niistä johtui. Kämppis koitti saada miuta rauhottumaan, käytiin ulkona kävelemässä, mie haukoin henkeä ja tärisin, jalat ei kantaneet. Anelin kämppistäni lähtemään miun kanssa yöpäivystykseen naapurikaupunkiin 35 km päähän ja kämppis suostui, kun ei itekään tiennyt, mikä miulla olisi. Autossa paniikki yltyi. Aloin hyperventiloida, paikat puutui ja pelkäsin kuolevani siihen paikkaan. Kädet oli tunnottomat. Päivystykseen päästyä hyppäsin liikkuvasta autosta sinne... 😀 Ihan hysteerisenä sillon siis, ei sillon pahemmin naurattanut. Vastaanottohoitaja sanoi heti, että hyperventiloin. Miut saatettiin syrjempään huoneeseen, jossa oli joku mummeli oksentamassa ulostetta. Jes. Miulle annettiin paperipussi ja puhaltelin siihen jonkun aikaa. Se tietysti auttoi kuin myös ajatus siitä, että apu on saatavissa tarvittaessa, olinhan sairaalassa. En vieläkään keksi mitään, mikä olisi varsinaisesti laukaissut kohtauksen. Itkeskelin kyllä konsertissa, takana muutto ekaa kertaa omille ja läheisen serkun kuolema kesällä.

Joten, se siis tapahtui yöllä. Sittemmin olen pelännyt nukkumaan käymistä, en uskalla nukahtaa. Pelkään, etten enää herää aamulla. Pelkään, että sydän alkaa tykyttämään, mitä se on silloin tällöin iltasin tehnytkin, ja että sydän ottaa ja sekoaa täysin sen yhteydessä. Kuulin jostain, että tämä tykytys on pieni rytmihäiriö, ja se ei tosiaankaan helpottanut oloa. Kahvia vähentänyt, alkoholi ei ole ongelma. Propranolia määrättiin, en ole uskaltanut ottaa. Tykytys alkaa aina nukkumaan käydessä, joten en uskalla sen vuoksi ottaa, jospa sydän hidastuu liiaksi tai tapahtuu jotain muuta vakavaa. Tykytys on rauhottunut, kun on alkanut väsyttämään niin paljon, että olen nukahtanut. Nyt miulla oli pari viikkoa rauhallista, uskalsin käydä nukkumaankin ja ei ole ahdistanut. Joskus oli iltapäiviäkin, kun saatoin olla perheeni kanssa, saatoin pelata jotain konsolipeliä, kun saattoi alkaa hengenahdistus ja tykytys. Kokeilin jatkuvasti pulssia, että jokos hakkaa. Toissa iltana jyskytti taas, kun en ollut tarpeeksi väsynyt nukahtamaan.

Tänään psykologille jutskaan ekaa kertaa.

On ihanaa herätä aamulla, huomata, etten kuollut tänäkään yönä. Jenni Vartiaisen Mä En Haluu Kuolla Tänä Yönä ei vois upota tilanteeseen osuvammin.

kuulostaa aika perinteiseltä noidankehältä paniikkihäiriössä, itse vältin ennen tilanteita missä niitä tuli eli sosiaalisia ja julkisia paikkoja siinä sivussa.. varaa aika ekg'hen että ne katsovat sydänkuvat läpikotasin jos siellä ei mitään näy niin ei sinulla ole mitään hätää ja vaikka joku on sanonut että se saattaa olla pientä rytmihäiriötä niin sekin on todennäkösesti paskapuhetta. propral tasaa sydämen sykettä, ota vaikka puolikas pilleri niin se ei varmasti liikaa tasoita. kannattaa myös muistaa vaikka pyörtyisit tai taju menisi niin hengitys ei lakkaa! tämä on lääketieteellinen fakta ja se on helpottanut monia 🙂 ehkä paras vinkki kuitenki minkä voin antaa niin lopeta tuo kahvinjuonti! sillä on suora vaikutus paniikkikohtauksien syntyyn.

Hei vain! Siis ensimmäinen kertasi tapahtui mennessäsi nukkumaan? Itse olin kärsinyt paniikkihäiriöstä monta vuotta ja todennut saman asian kuin sinä. Kun jossain sattumanvaraisessa paikassa kohtaus iskee, sille ei voi mitään. Mutta se jättää jotenkin traumat, eikä se sama tilanne (kuten sinulla nukkumaanmeno) tunnu enää ollenkaan mielekkäältä. Päivän pahin hetki, sanotaanko vaikka näin.

Kannattaa jutella varmaankin lääkärin kanssa tuosta lääkeasiasta, niin saat itsekin varmuuden että mitä tehdä. Lääkkeitä on inhottava kyllä syödä, mutta ne oikeasti helpottavat, jos siis lääkkeet ovat parhaat mahdolliset sinulle. Ja kyllä uskoisin, että voit syödä lääkkeitäsi ihan huoletta, sillä ei kai lääkäri olisi niitä sinulle määrännyt elleivät ne sopisi sinulle.

Tsemppiä! 🙂🌻

Minäkin olen tässä vuoden verran saanu paniikkikohtauksia, syynä taitavat olla lähinnä ihmis suhteet ja jatkuva stressi ja ahdistuskohtaukset. Minua ahistaa hyvin usein varsinkin iltaisin, saatan purskahtaa itkuun jolloin alan haukkomaan happea niin paljon että loppujen lopuksi happea on vaikea saada. Lääkäri selittikin minulle tämän asian että jos kauan haukkoo happea niin elimistö suojautuu siltä jotenkin ettei sitä happea saa kunnolla. Eli siis on aivan normaalia jos paniikkikohtauksen jälkeen (jos on tämä hengityksen haukkominen) ei välttämättä saa kunnolla henkeä minulle nimittäin kävi näin.