Itse olen ymmärtänyt tämän pakkohoitosysteemin niin, että jos ihminen on psykoosissa eli todellisuudentaju on hämärtynyt, niin silloin hänet voidaan määrätä pakkohoitoon.

silloinkin voidaan määrätä, jos on itsetuhoinen eli, että on suuri vaara tehdä itsemurha.

Itse jouduin sairaalaan, koska yritin itsemurhaa. Sairaalassa psykiatri sanoi, että hän ei voi pakottaa minua hoitoon, koska en ole psykoosissa. Sanoin monta kertaa, että ei ole mitään takuita siitä ettenkö yrittäisi uudestaan tappaa itseäni. Siihen hän vain sanoi, että "kun et ole psykoosissa plaaplaa.." psykoosi ja psykoosi. Joka paikassa pitäisi nähdä virheitä ukkoja ennen kuin mitään tapahtuisi konkreettisesti.

Minä en ole koskaan ollut psykoosissa, pakkohoidossa olen ollut parikin kertaa. Jos nyt pakkohoidolla tarkotetaan sitä ettei itse saa päättää, että lähden kotiin vaan pitää olla sairaalassa.

Pakkohoidon kriteerit

Perustilan määrittelyn jälkeen laeissa eritellään lisäkriteerit, joiden on täytyttävä, ennen kuin pakkoa saa käyttää. Lisäkriteerit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: hoidon tarve, vaarallisuus itselle ja vaarallisuus muille. Näistä hoidon tarve ja vaarallisuus itselle ovat perusteluita, joiden motiivina on potilaan oma paras, hänen suojelemisensa omalta toiminnaltaan. Potilaan parhaaksi tapahtuvaa pakon käyttöä kutsutaan paternalistiseksi pakon käytöksi. Kolmas kriteeri pakkohoidolle potilaan vaarallisuus muille toimii toisella logiikalla: edunsaajana ovat muut. Yhteiskunnalla ajatellaan olevan oikeus puuttua potilaan toimintaan ennen kuin mahdollisesti odotettavissa oleva vahinko tapahtuu, koska mielisairaan ei ajatella kykenevän tekojensa seurausten rationaaliseen tarkasteluun, jolloin hänen toimintansa kontrolloimiseksi eivät riitä yhteiskunnassa vallitsevat lait ja kansalaisten oletettu aikomus noudattaa lakeja, jotka suojelevat myös heitä itseään.

Suomen mielenterveyslaissa esiintyvät kriteerit ovat mielisairaus sekä sen aiheuttama välitön hoidon tarve tai vahingollisuus itselle tai vahingollisuus muille. Lisäksi pitää muiden mielenterveyspalvelujen olla riittämättömiä. Alaikäisen kohdalla mielisairauden sijasta peruskriteerinä on vakava mielenterveyden häiriö. Tahdosta riippumattomaan hoitoon ottaminen on prosessi, joka alkaa, kun psykiatrisen sairaalan ulkopuolinen lääkäri kirjoittaa potilaasta tarkkailulähetteen; tarkkailulähete voidaan kirjoittaa, jos lääkäri pitää pakkohoidon kriteerien täyttymistä todennäköisenä. Sairaalassa tarkkailulähetteellä tullut potilas asetetaan yleensä tarkkailuun, jonka aikana arvioidaan, täyttyvätkö pakkohoidon kriteerit vai eivät. Jos kriteerit korkeintaan neljä vuorokautta kestävässä tarkkailussa täyttyvät, potilas otetaan tahdosta riippumattomaan hoitoon. Hoitopäätös on voimassa korkeintaan kolme kuukautta, jonka jälkeen on mahdollista asettaa potilas uudelleen tarkkailuun ja tehdä uusi hoitopäätös. Uusi päätös alistetaan heti lääninhallituksen vahvistettavaksi, ja sen on voimassa kuusi kuukautta. Sen jälkeen tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan jatkaa aloittamalla menettely alusta, sairaalan ulkopuolisen lääkärin arviosta (Mielenterveyslaki 1991).

Pakkohoitoon ottaminen on Suomessa siis käytännössä pitkälle terveydenhuollon sisäinen asia. Joissakin maissa, esimerkiksi monissa Yhdysvaltain osavaltioissa, asiasta päätetään oikeudessa. Molempia tapoja vastaan on esitetty voimakasta kritiikkiä. Terveydenhuollon päätäntävaltaa kohtaan on hyökätty epäilemällä, että lääkärit, joilta puuttuu juridinen kompetenssi, saattavat syyllistyä väärinkäytöksiin halussaan pitää avuttomat
potilaat kontrollissaan. Oikeudessa päättämisen malli taas on herättänyt huolta siitä, onko lain asiantuntijoilla pätevyyttä arvioida terveydentilaa, ja lisäksi on esitetty, että hoitopäätöksen puiminen oikeudessa rinnastaa sairauden rikokseen ja estää potilaita myös vapaaehtoisesta hoidon hakemisesta. Kenties juuri juristit haluavat pitää avuttomia sairaita vallassaan! Toisaalta pelätään potilaiden perusteettomia lukitsemisia sairaaloihin, toisaalta heidän jäämistään heitteille (Gutheil 1980, Morse 1982, Lehtinen 1986, Aviram 1990). Vapaudenriiston ja heitteillejätön teemat hallitsevat myös keskustelua siitä, missä tilanteissa pakkohoito voisi olla sallittua. Pohjimmiltaan keskustelussa on kyse mielisairauskäsityksestä ja vapauden luonteesta.

Moi!

tässä ihan suht hyvä linkki ja aika luotettavan olonen... http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=pakkohoito&p_artikkeli=dlk00512

Pakkohoito ei ole maailman loppu vaan se on tilaisuus käsitellä asoitaan turvallisessa ympäristössä! Voimia teille kaikille! 🙂🌻

Minua ei ole koskaan oikeus määrännyt mihinkään pakkohoitoon. Mulle on riittänyt se, että edunvalvojani on sanonut, että teemme näin tai jos ei kelpaa, niin voidaan hakea oikeuden päätös. Semmoiseen en ole halunnut mennä, joten olen jäänyt sovussa sairaalaan tai tehnyt kuten on käsketty. Ehkä mun tapauksessa ei siis olekaan mikään oikea pakkohoito. Vaikka ei olekaan ollut mahdollisuutta lähteä kotiin.

Minun eräs fyysinenkin sairaus hoidettiin että viime tipassa siihen suostuin ennen oikeuteen menoa. Tuo edunvalvoja minulla on oikeudenmääräyksestä ja aattelen, että kai se sitten tietää mikä on mulle parasta. Enkä usko sen ihan huvikseen uhkaavan oikeudella vaan kun se sanoo, että tähän kyllä saadaan oikeuden päätös, jos en muuten usko, niin uskon minä.

Samoin minä vähän ajattelisin tämän ketjun aloittajan tilanteesta eli, että jos jotain hoitoa suosittellaan, niin sen voisi ilman mitään pakottamistakin hyväksyä.

Luin tuon Juurettoman antaman linkin ja minulle nousi kysymys mieleen, onko minua hoitaneet psykiatrit tehneet väärin kun ovat vain lähettäneet minut kotiin sairaalassa olon jälkeen?
Ei minulla ole psykoosia, mutta vaikea-asteinen masennus ja olen kertonut lääkäreille, että en muista sitä tilannetta kun olen itselleni jotain tehnyt. Jokin sekavuustila sen on silloin oltava. En minä tiedä. Ja olen itselleni SEKÄ muille vaarallinen. Minulla on monta kertaa tullut mieleen, että seuraavan vastaantulijan hakkaan henkihieveriin. Ei tämä ole ihan normaalia ajattelua. Odottavatko kaikki, että minä oikeasti teen jotain jollekkin muulle ihmiselle? Tai itselleni.

Nykyään on vaan niin, että hoitopaikkoja ei ole riittävän paljon ja kun on paremmassa kunnossa lähetetään usein kotiin, sillä joku muu saattaa olla vielä huonommassa kunnossa...

Olen itsekin sitä mieltä, että jos saa hoitoa, ei siitä kannata kieltäytyä, sillä silloin ajatellaan vaan potilaan parasta ja jos kemiat eivät sovi yhteen ammattiauttajan kanssa voi aina vaihtaa henkilöä. Hoito on askel kohti parempaa ja tilaisuus oppia elämään itsensä kanssa, josta ei kannata kieltäytyä...

Mä oon ollut pakkohoidossa lukuisaan otteeseen (yli kymmenen kertaa!), mutta mun omasta mielestä nuo juurettoman antamat kriteerit ei oo täyttyny. Nyt taas siinä tilanteessa että avohoidosta uhkaavat laittaa sairaalaan. On tää niin väärin. Ne ketkä hoitoa tarvitsevat eivät sinne pääse, ja minä kun en halua sairaalaan uhkaavat sinne laittaa. Väittävät että olen psykoosissa ja vaarallinen itselleni. Helppohan niiden on sanoa, kun eivät mua kunnolla tunne. Enkä ole edes viillellyt muutamaan vuoteen. Syömäättömyys ei mun mielestä ole kunnon peruste laittaa pakkohoitoon???

Ymmärsin, että sairaalloinen syömättömyys on yksi niistä kriteereistä pakkohoitoon joutumiseen. Mutta tosiaan, ne ketkä apua haluavat, eivät sitä saa. Kun taas ne, jotka eivät apua juurikaan haluaisi, nii saavat kymmenkertaisena sitä.

hei, miks ne on teidät pakkohoitoon laittaneet?😐

Voimia ja *hali*🙂🌻

Ainakin perusteina tälle, muistaakseni M1-lähetteelle, on itsetuhoisuus. Siihen lasketaan myös esim muunlainen vaaran tuottaminen, kuten syömättömyys. Alaikäisen voi pakottaa sairaalaan ilman huoltajien ja omaa lupaa, täysi-ikäisiä ei sinne ymmärtääkseni pakoteta, mutta hoito saattaa loppua, ellei ehdotukseen suostu.

kun mua vaan "pelottaa" se että voidaanko muta laittaa pakkohoitoon? oon 13.vuotta.. oon ollut tänä vuonna lasten psyk.kokovuorokautisella osastolla (tays) (ei ollut pakkohoito) olin siellä 2kk.. mutta nyt mua pelottaa että voidaanko mut laittaa pakkohoitoon jos esim)yritän itsemurhaa tai mun viiltelystä tietää vaan kaverit ja 2 niistä haluis kertoo siitä kuraattorille mutta mää oon sitä vastaan samalla ne varmasti kertois että suunnittelen itsaria.. niin voinko joutua pakkohoitoon?? 😐😐😞😞🙄🙄

Vastaus on kyllä, voit joutua pakkohoitoon, se on jopa hyvin todennäköistä. Itse jouduin ekan kerran pakkohoitoon nuorisopsykiatriselle ollessani 15. Mulla oli itsemurha-ajatuksia, ja yksi yritys. Olien siitä lähtien kuulunut jollain tavalla hoidon piiriin. Nii, nyt oon 23-vuotias, muttta pidän kai itseäni niin lapsena että kirjoittelen vielä tälle palstalle, välillä. Voimia sinulle, ei se hoito nyt niin kamalaa ole, saata apua aivan varmasti. Usko tulevaisuuteen!🙂👍