Heippa!

Mä en ihan kunnolla käsittänyt minkälaisia ajatuksia sulla on mielessä. Kun valitettavasti kukaan meistä ei ajattele asioita samalla tavalla ja kaikkia ajattelee eri jutuista eri tavalla..
Mutta, mutta. Mä oon vähän itsetuhoinen ihminen ja oon ruvennut pelkäämään itteeni kun mulla on itsetuhoisuuteen liittyen ihan hulluja ajatuksia mielessäni. Sellaisia mitä en voisi ikinä kuvitella tekeväni. Mä oon pystynyt työntämään ne pois mielestäni siten, että oon pysähtynyt ja sanonut ittelleni, joskus jopa ääneen, että mitä mä nyt tolleen ajattelen ja käynyt kunnollisen keskustelun itteni kanssa sillai, että mä oon tajunnut, että toi oli taas tollanen hoopo juttu. Tossa mun keinossa on vaan sellanen paha juttu, että jossain vaiheessa mun päähän tulee taas uusi ehkä jopa hölmömpi ajatus. Mutta ne on vaan ajatuksia. Pitää yrittää ymmärtää se tosiasia. En mä tiedä oonko mä maailmanmestari harrastamaan itsepetosta, mutta mulla toi on toiminut noi.
Jos yhtään uskot mihinkään vähäänkään hömppähommiin, kokeile keinoa, joka poisti multa muutaman painajaisen, mitä mä näin aina uudestaan ja uudestaan. Eli mä kirjoitin ne paperille ja heitin roskiin. Mä tiedän, että toi kuullostaa tosi naurettavalta, mutta aina kannattaa kokeilla. Siihen pitää vaan jaksaa uskoa.
Yritä selvitä.

Tervehdys marjaana.

Tiedän ehkä omasta kokemuksesta mitä tarkoitat.

En ole ihan varma, olen itsekin nuori ja kärsin yhä ajoittain vastaavasta, mutta koetan nyt tässä
jakaa jotain ajatuksia asiaan.

Jotenkin musta on tuntunut että tuollaiset asiat kaikessa kivuliaisuudessaan liittyy myös kasvamiseen.
On paljon sellaisia ristiriitaisia tunteita, eikö? Ja niitä on vaikea päästää ulos tai ei saa purettua.
Jossain määrin tässä auttaa se että onnistuu haalimaan ympärilleen ihmisiä jotka osaavat
kuunnella ja ymmärtävät näitä vaikeitakin asioita.

Näkisin niin että siinä on sellainen "käymistila" joka sitten ajan myötä tasoittuu.
Niiden ajatusten kanssa voi ainakin oppia elämään.

🙂👍

Voimia sinulle!

Luulen tietäväni mistä puhut. Itsellä mielessä käy kanssa melko usein samanlaisia pakkoajatuksia juurikin samoista aiheista. Juuri liittyen väkivaltaan, seksuaalisuuteen ja jopa joskus uskonnollisiin asioihin. Olen yrittänyt vain ajatella että se on se piru mussa joka ei koskaan tuu saamaan valtaa ja että ne ajatuksen ei ole minä ne on jotain muuta pelkkiä ajatuksia. En koskaan kuvittelisi tekeväni jotain asioita mitä noissa pakkoajatuksissa tulee mutta tietenkin pelkään että onko mussa joku paha joka joskus saattaa päästä valtaan vai mitä. En itsekkään tiedä mistä tässä asiassa on kysymys. Ehkä se on normaalia ehkä kaikki taistelevat ajatustensa kanssa silloin tällöin tai sitten ei en tiedä. Noh jokatapauksessa et ole yksin.

Moi!

Helpottavaa jotenkin kuulla että muillakin ihmisillä on samanlaisia ongelmia, ajattelin mennä juttelemaan nuorisopolille että sais jotain apua näihin ajatuksiin

Moi!
Itse jouduin aikanaan suljetulle pahojen pakkoajatusten ja pakkotoimintojen takia. Aluksi mua hoidettiin pakko-oireisena ja masentuneena potilaana. Pääsin sairaalasta pois ja sen jälkeen oloni paheni ja jouduin takaisin suljetulle. Psykologisten testien jälkeen huomattiin, että pakko-oireeni ovat niin pahoja ja vaikeita, ettei pelkkä pakko-oireinen häiriö ollutkaan syynä tilaani, vaan se oli oire jostain paljon vakavammasta. Skitsofreniaa epäiltiin, mutta sitä ei sitten voitukaan diagnosoida, koska oireet eivät ihan riittäneet. Lopulta sain diagnoosikseni skitsotyyppisen häiriön.

Kum pakkoajatukset olivat pahimmillaan, koko päiväni meni niiden parissa ja pakkotoiminnot siihen päälle. Se oli aivan kauheaa ja siihen vielä psykoottiset oireet päälle. Se, mihin ajatukseni tai toimintoni kohdistuivat, en halua kertoa, sillä se on elettyä elämää...