Pahaa oloa ulkomailla
Hei, olen 21-vuotias nuori naisen alku joka tällä hetkellä tekee työharjoitteluaan ulkomailla Euroopassa. Olen ollut ulkomailla jo vajaat kolme kuukautta ja teen pitkää päivää hevosten parissa. Vaihdoin harjoittelupaikkaa jo kerran, sillä edellisessä paikassa olin jumissa asunnossani ja pomojen kanssa ei klikannut yhtään. Nykyinen paikka on paljon parempi edelliseen verrattuna, ei yhtään niin paljon stressiä tai kiirettä ja tulen pomojeni kanssa paljon paremmin juttuun. Myös itse hevoset ovat täällä mukavampia. Silti pää hajoilee.
Kaikkein raskainta tässä on se, että olen nyt pikkuhiljaa keväästä lähtien tajunnut sen, että useiden vuosien henkinen taistelu pääni sisällä saattaa johtua masennuksesta tai jostakin muusta diagnosoimattomasta mielenterveydellisestä sairaudesta. Epäilen epävakaata persoonallisuutta. En osaa nauttia elämästä, olen koko ajan väsynyt vaikka nukkuisin ja söisin kunnolla ja näen asioissa vain ne negatiiviset puolet. Missään ei ole tarpeeksi hyvä olla enkä tunne kuuluvani mihinkään. Olen suorittanut lukion kiitettävillä arvosanoilla jonka jälkeen pääsin suoraan ammattikorkeaan, mutta lopetin sen vuoden jälkeen. Nyt olen toisessa ammattikorkeassa opiskelemassa täysin eri alaa. Alaa joka minulle hyvin tuttu ja jonka parissa työskentely on aina ollut mielekästä, eläinrakas kun olen ja hevoset ovat olleet sydäntä lähellä oleva harrastus yli 10 vuotta. Nyt kuitenkin olen vakavasti miettinyt että onkohan tää sittenkään mun juttu ja että hevoset pitäisi pitää vain harrastuksena.
Olen saanut täällä uudessa harjoittelupaikassa ollessani paljon uusia ystäviä ja jopa poikaystävän, joka tietää tilanteeni ja yrittää tukea minua kaikin tavoin. Kielimuuria ei ole, sillä puhumme molemmat sujuvasti englantia ja olemme hyvin samanhenkisiä ihmisiä. Silti olen yksin, sillä poikaystäväni asuu kaupungissa ja minä maalla eikä minulla ole autoa jolla voisin vain hurauttaa hänen luokseen. Olen myös töissä jatkuvasti (1 vapaapäivä viikossa, välillä kahden viikon duuniputkia) joten jos haluan mennä illalla poikaystäväni luokse, minun täytyy tulla joko viimeisellä junalla takaisin (ennen 12 yöllä) tai seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan. Yöunet jäävät aika vähäiselle mikäli jään poikaystäväni luo yöksi.
Vaikeaa tästä tekee myös se, että olen tosiaan ulkomailla ja tajusin vasta ennen ulkomaille lähtöäni (toukokuussa) että tarvitsen todella ammattiapua, mutten hakenut sitä ennen harjoitteluun lähtöä, sillä ajattelin ettei siihen ole aikaa ja se on turhaa. Nyt kuitenkin alkaa mennä kuppi niin pahasti nurin että tarvitsisin ammattiapua, mutten tiedä mistä tai mitä kautta sitä hakea täällä ollessani. Pitäisikö minun ottaa yhteyttä Suomeen vai täällä paikalliseen lääkäriin? Pomojeni kanssa (isäntäperhe) en uskalla asiasta puhua, sillä pelkään että he heittävät minut ulos jos saavat tietää että ovat ottaneet mahdollisesti masentuneen henkilön töihin. Isälleni yritin puhua, mutta hänkään ei oikein osannut auttaa, sanoi vain itsestäänselvyyksiä ja asioita, joita pelkäsinkin hänen sanovan, kuten sen, että minulle ei riitä mikään ja missään ei ole hyvä. Mikä on sinänsä kyllä totta, mutta en haluaisi sen olevan niin. Kääk. Pahoittelut sekavasta tekstistä.
Hei alviira.
Olisiko tämmöinen netti psykologi sinulle sopiva. http://www.therapion.com/fi/ niitä näkyy olevan useampia vaihtoehtoja. Googlaa netti psykologit. Jos selviäisit sen avulla työharjoittelun loppuun.
Vähän vaikea tilanne sinulla kun et voi kertoa tönantajalle vaikeuksistasi. Jos hankit apua paikallisilta lääkäreiltä niin joudut pyytämään vapaata lääkäriin menoa varten. Eurooppalaisen sairaanhoitokortin avulla sinulla on oikeus samoihin hoitoihin kuin paikallinen väestö. http://www.kela.fi/eurooppalainen-sairaanhoitokortti
Olisi myös kurja jos joutuisit lopettamaan työharjoittelun kesken. Suomessa psykologeille on varmaankin pitkä jonotusaika joten joutusit olemaan kotimaassa ilman hoitoa jonkin kuukauden. Yksityisille pääsee nopeammin, mutta on kallista.
Juttele poikaystäväsi kanssa ja kirjoita tänne. Juttele hevosille vaikeuksistasi, voit puhua suomeksi niille niin kukaan muu ei ymmärrä. Elukat ovat ihania kuuntelioita ja kyllä ne ymmärtää.
Meillä oli ennen ihana koira joka kuunteli kiltisti minun murheita
.
Voimia sinulle
Hei Leijona55 ja kiitos,
Laitoin tuonne nettipsykologisivulle viestiä, josko saisin jonkin alun sieltä. Ainoa ongelma vain on se, että tottakai nuo on melko kalliita palveluita kun yksityisiä nuokin on ja tällä hetkellä olen täysin persaukinen sillä en saa palkkaa työharjoittelustani, vaan minulle tarjotaan asunto ja ruuat. Tosiaan voisin täällä paikan päällä hakeutua lääkäriin, mutta siihen minun olisi pyydettävä pomoiltani apua, sillä en edes tiedä mistä aloittaa. Enkä haluaisi kuluttaa harvoja vapaapäiviäni siihen että etsiskelen lääkäriä tai apua. Poikaystäväni tosin ehkä osaisi auttaa tässä asiassa.
Eilen itkin holtittomasti yhden hevosen kaulaa vasten ja tiesin, että se hevonen vaistoaa että mun on tosi paha olla. Se ensin nuuskutteli turvallaan kasvojani ja sen jälkeen laski päänsä olkapäälleni ja puhalsi lämmintä ilmaa korvaani ja hiuksiini. Tilanne rauhoitti kovasti vaikka sai aluksi minut vai hysteerisemmäksi. En ole päässyt täällä ratsastamaan, mikä on pahentanut mielentilaani entisestään, sillä ratsastus on mun terapiaani jolloin en keskity mihinkään muuhun kuin hevoseen ja siihen kyseiseen tilanteeseen. Nyt en ole päässyt ajatuksiani pakoon milloinkaan muulloin kuin nukkuessa. Ja tätä haluaisinkin tehdä kaiken aikaa kun en työskentele. Vain nukkua, jottei tarvitsisi tuntea ja aika kuluisi nopeammin.
Hei Alviira
On hienoa, että olet ottanut ottanut ensiaskeleesi polulla, jossa tiedostaa, ettet voi hyvin ja haluat apua. Erittelit selkeästi tunnetilaasi mm. tunne, ettei missään ole tarpeeksi hyvä olla. Tunnistin itseni vastaavista tunteista. Masennus tai astetta pidemmälle menevä depressio estävät näkemästä positiivisia puolia elämässä. Vaikka kuinka toitottaisi itselleen, kuinka paljon omassa elämässä on positiivisia puolia, negatiivisuus pääsee voitolle. On hienoa, että kirjoitit nettipsykologille. Palaan vielä kirjoittamaasi virkkeeseen, jossa kerroit, ettei missään ole hyvä olla. Löysin sanonnan, joka sopi omaan levottomuuteeni.Sopii ehkä myös sinuun. "Jos et löydä rauhaa itsestäsi, on turha etsiä sitä muualta".Aika kuvaava tekstin sanoma.
Hei troubles,
Mainitsemassasi lauseessa on kyllä todellinen totuuden siemen ja se kiteyttää tämän hetkisen tilanteeni aika loistavasti. Nyt on takana pari parempaa päivää, mutta tänään taas tuntuu astetta paskemmalta ja sen laukaisi luultavasti se, että pomoni sanoi ei siihen, että poikaystäväni voisi tulla tälle farmille sunnuntaina. Rankkaa tästä kieltämisestä tekee sen, että olen koko päivän sunnuntaina täällä yksin, sillä pomoni ja toinen leirillä olevista tytöistä sekä pomoni poika lähtevät ratsastuskisoihin ja pomoni vaimo (joka on toinen pomoni) on ilmeisesti töissä tai lähtee kisoihin mukaan. Pomoni sanoi syyksi, ettei hänen vaimonsa todennäköisesti halua ketään ulkopuolista tänne farmille ratsastusleirien aikaan ja sitten sanoin hänelle, että poikaystäväni tulisi vasta illalla, mutta pomoni ei muuttanut mieltään. Sanoi vain, että voisin itse mennä läheiseen kaupugnin keskustaan poikaystäväni kanssa. En tiedä onko ongelma siinä, että täällä ei ole sunnuntaina ketään "vahtimassa" meitä, pelkääkö pomoni että jätän hommani hoitamatta jos poikaystäväni on täällä (en todellakaan) vai eikö hän pidä poikaystävästäni vaikkei ole tätä vielä koskaan tavannut. Vai onko todella niin, ettei pomoni vaimo halua tänne ketään nyt kun täällä on leirit menossa. Ensi viikolla tosin ei ole leiriä, vaan sen jälkeisellä viikolla eli elokuun 3. viikolla vasta. Tämä pisti kiukuttamaan, turhauttamaan ja surettamaan sillä tämä oli ensimmäinen kerta minun ja poikaystäväni suhteen aikana kun hän ehdottaa konkreettisesti jotakin päivää jolloin tulla tänne farmille niin ettei minun aina tarvitsisi mennä hänen luokseen ja herätä kukonlaulun aikaan että kerkeäisin takaisin farmille ennen töiden alkua. Todennäköisesti reaktioni johtaa juurensa lapsuuteeni, jossa isäni kielsi joko minua lähtemästä kavereilleni tai kavereitani tulemasta meille ihan olemattomien syiden vuoksi tai "muuten vaan", eli kieltämiselle ei ollut edes varsinaista syytä.