Minulla alkaa joskus pää särkemään, jos jokin asia on vituttanut koko päivän. Mutta jos ahdistaa, niin ei minulla silloin ole fyysisesti mitään sen ihmeempiä. Muuta kuin itse aiheutetut kivut. Jos olet hoitopiirissä, niin oletko kertonut asiasta lääkärillesi?

Itselläni nyt on ollut jo 10 vuotta mahavaivoja. Pelkään oksentamista aivan sairaasti ja nyt olen saanut sitten vielä ahdistuksen, masennuksen ja paniikkikohtaukset kaupan päälle..

Mua myös aina paleltaa ja tärisyttää tosi kovasti! Tuntuu myös että pitäisi silleen jännällä tavalla venytellä koko ajan kehoa ☹️ oksettaa myös ja kuvottaa, vatsa murisee ja hengitys ei kulje

En tiedä uskallanko lääkitystä aloittaa kun yleensä niissä on pahoinvointi pahimpana sivuvaikutuksena, ja näin ollen myös ykäily :/

Tsemppiä sulle! Hae lääkäristä ja kuntasi mielenterveyspuolelta hoitoa!

Nyt tuntuu että elämä luisuu pois niinku kermavaahto kakun päältä oikein lämpimänä päivänä ☺️ mutta kyllä se siitä vielä nousee takaisin tolpilleen, pisara kerrallaan, vaikkei silti tuntuisi! Pitää uskoa omaan paranemiseen, vaikka siihen menisi kuinka monta kymmentä vuotta!!

Ja tiedän et on tosi huono neuvo, mutta pitää vaan mennä eteenpäin.. Itse tiedän että niin pitäisi tehdä, olen kotona jo muutaman viikon ypenyt enkä ole käynyt missään, mutta lähteminen tuntuu tosi vaikealta! Jospa rohkaistuisin lähiaikoina ja saisin taas elämästä kiinni!!

Moi Musta susi,

minusta tuo ei kuulosta läheskään niin paljon paniikkikohtaukselta kuin kilpirauhashäiriöltä. Onko sinulta mitattu kilpirauhasarvoja milloin viimeksi (se on verikoe)? Verensokerin heittelykin voi aiheuttaa tuollaisia olotiloja.

Itse sairastan kilpirauhasen kroonista tulehdusta ja tuommoiset olot ovat todella tuttuja silloin kun iskee ns. kohtaus päälle. Ja se johtuu siis ihan kilpirauhasen toimintahäiriöstä. Minulla on diagnosoitu paniikkihäiriö ja masennus, jotka molemmat johtuivat kilpirauhasesta nekin, kuten selvisi vuosia myöhemmin...

Itse myös pelkään oksentamista tosissaan, joten nuo kohtaukset eivät ole mitään helppoja! Silloin sydän alkaa hakata, vatsassa vääntää, oksettaa, päässä pyörii, kaikki alkaa ahdistaa. Rentoutuminen auttaa, siis ihan kirjaimellisesti se että hengittelee rauhallisesti ja yrittää rentouttaa vatsansa. Monesti siitäkin on apua että syö jotain pientä, vaikka vähän puuroa tai voileivän. 🙂

Jos vielä uskallan heittää villin veikkauksen, niin kauan pidätetty ja kielletty *pelko* voi oireilla vatsavaivoina ja kuvottavana olona. Kun tunnetta ei tunnusta, se muuntautuu fyysiseksi pahaksi oloksi. Tässä linkki, josta voi olla apua:

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch9.html

Jaksuja sinulle ja muille näiden oireiden kanssa painiskeleville 🙂🌻

Kun maailmat alkavat kunnolla kaatumaan päälle, alkaa vatsaan poltteleen, oksennuksen maku nousee suuhun ja silmät lasittuvat ja näkevät pelkkää pimeää. Keho tärisee kuin kylmyydessä, vaikka tuntuukin ettei tuntisi minkäänlaista lämpöä tai kylmyyttä. Epätietoisuuden ja ahdistuksen mennessä ohitse olo muuttuu yllättävän... juonikkaaksi. Keho tuntuu yllättävän lämpimältä ja kasvoille nousee jokerimainen vihaava hymy. Keho liikkuu ja kolhii itseään tietoisesti ja pidän siitä. Muutun hetkeksi aikaa toiseksi ihmiseksi, joka rankaisee minua virheistäni ja vielä nauraa minulle.