Ahdistus on koko ajan elämässäni kuin joku takiainen. Ahdistuksen takia mä en syö kunnolla ja ulkona liikkuminen on vaikeaa ja Sit siihen päälle on masennus joka estää puhumasta asioista ja olen aina ollut sitä luokkaa et en tarvii apua pärjään yksinkin…
Olen psykiatrilla kertonut asioitani masennusta yritetään siellä hoitaa.
Syömiseeni ei puututa ja psykiatri sanoi viime kerralla et mun täytyy luvata hänelle että en tapa itseäni mä lupasin sen mut en mitään muuta. Sit se sanos et ei se haittaa vaikka en muuta luvannut esim en luvannut olla viiltämättä…
Koulussa on liian raskasta ei vaan jaksa…
Eikö sais jo lähtee pois…😭😭😭
Heippa, Rikottu tyttö!
Ensinnäkin, sinä oot arvokas eikä sun elämäsi täällä ole vielä ohi. Niinä hetkinä, kun tuntuu, ettet kestä, kannattaa kertoa se jollekin. Sinä oot tärkeä. Me ei tunneta, mutta mun mielestä olet yhtä arvokas ihminen kuin muut.
Harrastatko sä jotain? 🙂
Mulla on ahdistuneisuushäiriö. Se on syvältä, kun ei aina edes tiedä, miksi asiat tuntuu niin pahoilta. Haluaa vaan pois, kun ahdistaa niin paljon. Mutta elämä on tosi tärkeä juttu ja mahdollisuus: mitä sä haluaisit elämältäsi?