olin ekaa kertaa päiväsairaalassa vuonna 2008 syksyn alussa ahdistuksen, paniikkihäiriön, julkisten paikkojen pelon ja masennuksen takia. pari kuukautta meni ihan hyvin ja senkin jälkeen mutta sitten lähdin kavereitten kanssa ulkomaille viikoksi jolloin olotilat huomattavasti huononivat ja jouduin sitten osastohoitoon, ensin 2kk akuuttiosastolla jonka jälkeen noin 4kk kuntoutusosastolla. siinä sitten pikku hiljaa kunto parani ja pääsin pois, seuraava askel oli akku-jakso jossa kokeiltiin kuinka pärjään yksinäni asuessa, hyvinhän se tietysti meni ja sitten sainkin melkeen heti oman asunnon niemikotisäätiöltä. idioottina rupesin sitten satunnaisesti taas dokaamaan jolloin tilani alkoi pikku hiljaa rappeutua. pari vuotta meni aika päin helvettiä, toinen parhaista ystävistäni tapettiin kaisaniemen puistossa ja toinen hyppäsi parvekkeelta vietnamissa. joka johti siihen etten liikkunut enää mihinkään omasta asunnostani, hyvä kun jaksoi kaupassa käydä joka taas johti siihen että pelot palasi. istuin kotona noin 2 vuotta, psyk polilla ehdotettiin vaikka mitä mutta olin niin huonossa kunnossa ettei mikään onnistunut. siinä oli sitten kaikenlaista kurssikokeilua ja päiväsairaalakokeilua mitkä meni perseelleen. tapasin viime vuonna tyttöystäväni jonka kanssa sitten asiat rupesi pikku hiljaa helpottumaan ja nykyään pystyn jo liikkumaan metroissa ja julkisissa kulkuneuvoissa yms.

ja mitä lääkkeisiin tulee, olen niitä kokeillut suurinpiirtein kaikkia mitä saatavilla on. jos on niistä kysyttävää niin autan mielellään. minullakin on tällä hetkellä ketipinor ja risperdal kuin myös diapam, rivatril, cipralex, propral, lyrica.. olikohan tuossa kaikki..

Moi! Minä olin osastohoidossa kolme kertaa, ahdistuksen, masennuksen, paniikki- ja unihäiriön, sosiaalisen-elämän pelon, aisti-yliherkkyyksien takia... Ensin tutkimus- ja hoito-osastolla noin 2kk, jonka jälkeen kotiuduin kahdeksi viikoksi ja sitten jouduin takaisin sairaallaan tällä kertaa akuutti-osastolle. Siirryin ak.-osastolta pois noin kahden viikon jälkeen, jolloin menin kuntoutus-osastolle jossa olin noin kolme kuukautta... Minulle sairaalassa olo oli rankkaa, koska kärsin sosiaalisen-elämän pelosta ja, koska pelkään toisia ihmistiä... Sairaalassa sulkeuduin vain omaan huoneeseen ja en halunnut edes käydä muiden joukossa syömässä, koska pelkoni oli niin voimakas. Minulle tuotiin kaikki tarvittava omaan huoneeseen ja huoneessani oli myös oma vessa, koska en edes uskaltanut mennä osaston vessaan... Se aika oli minulle hyvin vaikeaa ja en edelleenkään voi kovin hyvin, mutta asun nyt jo taas kotona ja perheeni ja muu tukiverkostoni auttaa ja tukee minua tiukan paikan tullen. Mitä lääkkeisiin tulee, käytän tällä hetkellä Valdoxania 50mg ja Mirtatsapiinia 75mg sekä unen avuksi Tenoxia 15mg. Ja voimia teille kaikille!!!

minulla on ollut neljä vuotta lääke lääkkeen nimi on risperidoni,oon miettinyt milloin minun lääke lopetetaan kokonaan käytöstä olen miettinyt paljon haitta  vaituksia joh monta vuotta minun elämästä pelkään että halvaannut lääkkeestä loppu elämäksi enkä oikein enään jaksa valvoo enään ja pelata niin aktiivisesti pelejä elämästä,katsoin ennen paljon porno mutta en aina mutta sain lääkkeen niin en oo sen jälkeen katsonut pornoa ollenkaan lääkettä katsoin pornoa aika usein miten elämässä lääkkeet on pilannut minun elämän sain juuri äskön ohjaajalta lääkkeen.

minä olin juuri muuttanut uuteen kotiin meni noin alle kaksi viikkoa kun soitettiin poliisit yhdestä veitsestä sain  diagnoosi nimeltää skitfrenia-psykoosi-harhoihin jne että luulee että kuulen pään sisällä ääniä kun kyselin demoneista ja enkeleistä vaikka halusin kysellä yhdestä animesta kun katsotaan samanlaisia animeita ja määrättiin pakko hoitoon olin sairaalassa ekan kerran noin viikon sitten kun tulin, minä en halunut vetää lääkkeitä eli lähdin  karkuun koska en halunut lääkkeitä käyttään  yhtää ne päätti huolestuu ja soitti toisen kerran poliisn jouduin taas jälleen kerran toiseksi  viikoksi kun en halunut kuulla enään puukosta en halunut kuulla enään sitten kun tulin minun uuteen kotiin ne oli siirtänyt minut päätalolle yhdessä vaiheessa koitin ostaa lääkkeitä ne makso yli seitsemän kympiä eikä ollut lääkkeisiin varaan siitä pari kuukautta  kolmas kerta soitti poliisit ja ambulanssin sitten sen jälkeen olen asunut attendo hiidensä tämä on  tuentussa asumis talosa ja nykyisin joutuu käyttää nestemäistä rispeldalia,minä oon miettinyt milloin minun lääkkeni lopetetaan kokonaisuudessa minun kodissa kaikilla muillakin on lääkkeitä ihan joka ikisellä.kerran kun olin ottanut lääkkeen  niin yksi nina jonka tunnen facebookista sanoin ennen kuin menin omaan huoneeseen sanoi soittakaa poliisit yhdelle asukaalle sitten se joutui olemaan kaksi viikkoa sairaala jaksolla.en oikein uskalla kieltäytyä ainakaan yhden ninan aikana koska se sanoisi että soittakaa poliisit.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 11 kuukautta sitten. Syy: Julkaisussa toisen ihmisen koko nimi