On tossa jotain pointtiakin että vois kaiken ite lukee netistä. Paitsi mulle kävis kyllä niin että en sais luettua mitään, kattoisin vaan telkkaria ja stressaisin kun en saa luettua. Nytkin on niin vaikka ei oo edes paljoa luettavaa.
Mua tympii koko koulu. Päädyin nyt sitten sellaselle alalle joka mua ei oo koskaan edes kiinnostanu. Tylsiinnyn siellä kuoliaaksi enkä tykkää meidän luokasta, siis ihmisistä. Oon taas miettiny koulun vaihtoa, mutta en tiedä mitä teen, vähän huonosti on täällä kouluja. Mutta tuolla en pysty olla enää kovin pitkään jos se samanlaisena jatkuu, muuten oon hetken päästä niin huonossa kunnossa etten jaksa sängystä nousta. Löytäis edes jonkun alan mikä kiinnostais...

Hmpm..Mä olen kyllä eri mieltä tuosta opiskelun turhuudesta. Mun mielestä luennoilla ja lähiopetuksella on muutakin merkitystä kuin se, että saa tietää asioita, jotka voisi oppia muutenkin. Luennoilla voi tavata muita opiskelijoita ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Itse ainakin opin visuaalisena ihmisenä paremmin luennoilla kuin pelkästään lukemalla jonkun asian vain kirjasta tai netistä. Luennoissa on myös se hyvä puoli, että aina voi kysyä, jos ei ymmärrä jotain yms.

Tuo siun esimerkki siitä, että opettaja ei viitsi lukea kaikkia, mitä kirjoitat...en ihan usko, että asian on noinkaan. Ei tietoja kopioimalla pelkästään opi asioita. Tarkoitus onkin ymmärtää harjoittaa lähdekritiikkiä ja oppia erottamaan, mikä tieto on oleellista. Miksi se opettaja haluaisi lukea jonkun aineen, joka on suoraan kopioitu netistä, kun voisi samalla vaivalla lukea sen suoraan netistä?

On monia asioita, joita ei voi oppia googlettamalla. Opiskelen kyllä eri alaa, mutta en juuri koskaan käytä googlea, kun teen esseitä yms. Mun mielestä sillä saa niin paljon osumia, jotka eivät ole oleellisia ja sivustojen tiedon luotettavuus on kyseenalaista.

Mulla onkin tietenni eriä kun opiskelenkin kolme päivää viikossa virtuaalisesti kotona.
Luennoista en ymmärrä mitään, saisin koko ajan kysyy, että mitä nyt tarkotat, paras olla hiljaa. Niin kyllä on kaikki muutkin hiljaa. Nyt kyllä on hyvä kun on iso sali ja menee taaksi istuun ei ees kuule yhtään mitään. En ole sosiaalinen eikä mua saa sosiaaliseksi luennoilla istumalla.
Googlelta voi kysyy tosi paljon ja aina saa vastauksen. Jos ei ymmärrä jotain sen vastausta, laittaa uuden hakusanan ja kohta ymmärtää. Tiedosta pitää osata etsii luotettava tieto, niinhän se on openkin suhteen, olisi aika tyhmää jos kaiken hyväksyisi mitä ope sanoo ilman epäilyä. Tunneilla ei ole aikaa epäillä open sanoja, ne vaan hyväksyttää.Opekin sanoo paljon ei olennaista millä ei tee mitään, silti se on kuunneltava. Googlella ei tarvitse eka väittämää hyväksyä vaan voi hakea monia vastaväitteitä, sitten niitä yhdistää liittämällä ja kopioimalla ja kohta aika varmasti on oikee tieto.

Siinä kyllä olemme samaa mieltä, että ope voisi asian suoraan itse lukee netistä eikä mun tarvitsisi sillä laittaa kun linkit. Mua vaan nyt suuresti kyrsii koko opiskelu, ei ois pitännyt enää jatkaa koko koulua. Mie tiedän karsean paljon saamelaisten vanhoista tavoista, tiedän sellaisii juttuja mitä ei ope tiedä, kun se ei lue missään vaan mulle on kertonut mummo ja ukki, lisäksi on meidän sukukirja. No, se tietopa ei kelpaa mihinkään, se on huuhaata, kun en voi mainita, että olen käyttänyt tietolähteenä kuollutta ukkia ja mummoa. Siksi päädyin että vaan kopioin googlella koko jutun ja nyt se on liian pitkä, tieto pitää supistaa tiiviimmäksi. Joskus haluaisin olla koulusa missä saisi kaiken tietonsa kertoo ja joku viitsisi kuunnella tai lukee juttuni.

Maretsu mitä alaa sie nyt luet? Mun ala kai on oikea mutta itse opiskelu on persiistä aina silloin kun pitää mennä kouluun. Saispa vaan olla koko ajan googlen kanssa kahistaan. Ettisin vaan tietoo, siirtäisin sitä wordiin, leikkaisin ja kopioisin enkä edes haluaisin nukkua välillä. Musta tämä maailma on jo valmis, täysin valmis, kaikki tieto on jo valmiina googlella, ei siihen enää mitään mun omia mielipiteitä mistään asiasta tarvita. Vielä vähemmän jotain opea luennoimaan.

Mie olen kadottanu oman itseni. Pyörin vaan jossain googlemaailmassa ja etsin tietoa,kopioin, leikkaan ja liitän. Nytkin heräsin jo 4.3 opiskeleen.
Olen tosi kyllästynyt kun esitän omia ajatuksia ja omia kirjotuksiaa eikä koskaan mikään kelpaa vaan aina on jotain korjattavaa. Kun on googlessa löytää valmiiksi oikeita sanoja jotka on oikein kirjotettu, ja kun ne vaan kopioin opelle ei kukaan huomaa että mulla tavallista vaikeampi lukihärö.
Kun kopioin jonkun toisen ajatuksia, ne onkin oikeita ajatuksia eikä kukaan pidä mua näsäviisaana kun ne esitän.

Mua ei enää ole olemassa, on vaan mun sormet jotka kopioi, leikkaa ja liittää.

Lintsaan (tai yliopistossa ei oikeastaan voi lintsata, paitsi niiltä harvoilta kursseilta, joissa on läsnäolopakko) melko useilta luennoilta. Syynä on se, että luennoitsijat opettavat asiat melkein sanasta sanaan samalla tavalla kuin jossain luentomonisteessa lukee. Järjetöntä, osaanhan minä itsekin lukea. Yliopistossa on kai kuitenkin lähinnä sellaista tutkijaporukkaa, joka on osittain pakotettu opettamaan. He eivät tietenkään ole siinä yhtä hyviä kuin tutkijoina, eikä heitä varmasti usein edes huvittaisi opettaa. Harmillista opiskelijoiden kannalta, mutta en minä itsekään voisi kuvitella, että joskus tutkijana olisin yhtään kiinnostunut opetustyöstä. Onneksi on myös erilaisia kursseja ja opettajia. Parhaita ovat kenttä- ja laboratoriotyöskentelykurssit sekä sellaiset, joissa opettaja puhuu omiaan monisteiden ja kirjojen ulkopuolelta.

En ehkä ole lukijatyyppiä, vaikka luenkin paljon ja se on minulle helppoa, kunhan asia on kiinnostava. Minulle sopii konkreettisempi tyyli, eli luonnossa käveleminen ja asioiden ihmettely. Parasta on, jos silloin on opettaja mukana. Häneltä voi kysellä kaiken mahdollisen eikä tarvitse kuluttaa aikaa asioiden etsimiseen kirjoista. Googlettamisesta en pidä, koska joudun viettämään liian paljon aikaa tietokoneella. Minulle tulee tietokoneesta huonovointinen olo, kun se hurisee äänekkäästi ja näyttö on kirkas. Mieluummin saan valmiina hyvät tietolähteet, kuin etsin niitä tuntikausia kaiken turhan hälyn seasta.

Ihmiset varmasti oppivat eri tavalla. Minulle kuulemalla oppiminen on vaikeinta, minkä vuoksi koin lukion hyvin turhauttavana. Tunneilla oli pakko istua, vaikka samat asiat olisi voinut lukea itse kirjasta. Kuitenkin perinteistä tunneilla istumista pidetään usein oikeana oppimiskeinona. Jos tekee jotain muuta, kokee lusmuavansa ja olevansa laiska.

Olen vähän pettynyt tiedekuntani kurssien tasoon. Asiat käydään kovin pintapuolisesti läpi ja tenteistä saa naurettavan helposti hyviä numeroita (enkä käsitä, miten suuri osa saa silti huonoja). Tuntuu, etten ole oppinut niin paljon kuin olisin halunnut. Tietysti olen oppinut valtavasti uusia asioita, mutta en jaksaisi opiskella perusasioita niin hitaasti, vaan tahtoisin hypätä melkein suoraan syventävämpiin opintoihin. Tai oikeastaan tahtoisin jo olla valmis tutkija. Mutta olisin ymmärrettävästi huono tutkija tämän hetkisillä tiedoillani. Toisaalta mikään ei motivoi paremmin ottamaan asioista selvää kuin selkeä päämäärä. Jos pitäisi tuottaa hyviä tutkimustuloksia, olisi pakotettu ottamaan kaikesta asiaan liittyvästä selvää. Nyt minua motivoi lähinnä valmistuminen ja tarve saada hyviä numeroita, ja ne saan tekemättä juuri mitään.

Useimmat opiskelijat omaksuvat tietoa huonommin, kuin sinä maanvaiva. Kurssit onkin tietysti suunniteltu heidän tarpeitaan ajatellen. Opettajat laittavat teidät referoimaan tekstejä, jotta näkisivät että olette lukeneet ne. Monet eivät muuten lukisi. Harvemmat opettajat ovat kiinnostuneita oppilaiden mielipiteistä, vaikka minusta mielipiteitten muodostaminen on tosi hyvä tapa oppia. On referoinnissakin se hyvä, että oppii erottamaan oleellisimmat asiat ja kirjoittamaan ne omin sanoin uudestaan. Jos joskus tulevaisuudessa päätyy itse tekemään tutkimusta, ei sitäkään voi sellaisenaan julkaista vaan se täytyy tiivistää. Kaipa sinulle tulee perusopetuksen jälkeen kursseja, joissa saa esittää omia mielipiteitäkin. Tuntuu, että tiedät jo ennestään useimpia opiskelijoita hirveän paljon enemmän, tai opit asiat helposti, mutta silti kulutat opiskeluun valtavasti aikaa. Vaikket edes tykkää siitä eikä se olisi ehkä tarpeellista. On tietysti hyvä ottaa asioista itse selvää ja opiskella vähimmäismäärää enemmän, siis olla kiinnostunut asioista muutenkin kuin vain kurssien läpipääsyn vuoksi. Mutta tuolla vauhdilla taidat vain tympääntyä opiskeluun ja opettajiin yhä enemmän, mikä ei tietenkään ole opiskelun tarkoitus. Voisitko tehdä vaikka aikataulun sille, miten paljon opiskelet päivittäin?

Voin olla ihan väärässä, mutta uskon että opiskelu voisi olla sinulle hyvä ja mieluinen juttu. Se pitäisi vain järjestää jotenkin paremmin. Opiskelun täytyisi tuntua mielekkäältä ja kiinnostavalta eikä pakolliselta suorittamiselta, jossa määrä on laatua tärkeämpää. Sanoithan jossain toisessa viestiketjussa, että tahtoisit vaikka tutkia kalojen suomuja. Yliopiston suorittaminen kyllä mahdollistaa sen, eikä se opiskelu kestä kovin montaa vuotta. Minä yritän suhtautua opiskeluun sen tympiessä eräänlaisena välivaiheena, joka on välttämätön paha ennen kuin voin tehdä sitä, mitä todella haluan.

Tästä tuli aika pitkä ja luultavasti turha jaarittelu. Mietin kyllä mielelläni opiskeluasioita, koska elämässäni ei tällä hetkellä tapahdu kovin paljon mitään muuta.

Kyllä miekin tiedän että sitten mulle kai tulee vaikeampaa, kun alkaa käytännöt tunnit. Vaikka kun katoin opinto-opasta niin esmes poronhoito mulla on jo aika opittu ukin kaa, ja se sitten menee väittelytunniksi. Toivon kyllä, että käytäntöä opettaa ope joka sitten antaa esittää mun omia näkemyksiä poronhoidosta eikä vaan sen open näkemyksiä. Kun vaan alkasin se käytäntö.
Mulla ei tule tietokoneella huono olo, epilepsian takia mulla on sellainen himmenty näyttö eikä tule äkkinäisiä välähdyksiä, hurina taas rauhottaa. Aivan kun mun koneella olisi ruumis ja se hengittää.
(voi perse, olen kai rakastunut koneeseen). Mulle ei kannata antaa tietolähdettä valmiina, mie haen niitä lisää kuitenkin.

Meidän tämä alku on mennyt siihen, että kaikki vaan kyselee että saako vapautuksen luennolta, kun sitä ja tätä tehny. Sitten huomaa, että saa vapautuksia aineista, jos vaan osaa olla tarpeeksi röyhkeä. Mie kai saan kaikki kieliopinnot vapaaksi , koska olen ollut safarilla turistina. Pitää vaan pyytää todistus sieltä. Ketään ei kiinnosta puhuinko mie ihan oikeesti paljonkin venäjää tai muita kieliä, kun vaan vien todistuksen, että olen puhunut, niin olen sitte suorittanut kielten perusteet.
Sitten, kun maa-ja metsätalouteen liittyvää kieliopintoja, niin pitää mennä tunnille. Ne sanat kyllä voisin ihan itse opetella sanakirjasta. Matiikan perusopinnot sain vapaaksi, kun olen kerran pärjännyt hyvin matiikan kilpaiulusta, näytin palkinnon. Atk tunnilla mun pitää olla ihan läsnä, mut opetetaan leikkaamaan, kopioimaan ja liittämään.
Sitten piti olla läsnä eräällä luennolla, mie olin, mutta en pahemmin mitään jaksanut kuunnella mutta olen nyt jonkun kurssin suorittanu, kun olin luennolla.

Oikeesti kun luokalla on ylioppilaita ja sitten ammattikoulun käynneitä ja vielä oikeita aikuisia jotka eivät ole muuta kun työssä oppineet, niin kaikki kurssit aloitetaan melkein alusta, kun aina on joku joka ei osaa perusteita. Mie pidän oppimisesta, haluaisin aina vaan lisää tietää. Mulla on aikataulu mutta se toimii vain näin päivisin. Nyt en saa enää tänään opiskella, pitää ulkoilla ja olla vaan. Mutta ei kukaan mua yöllä vahdi, kun pitäsi nukkuu, mie googletan. En mie tiedä mikä tässä mättää. Mutta, jos näin jatkan, en kauan jaksa ja nyt jo pelkää, että tulee yö ja en löydä mitään uutta googlelta. Että mitä sitten tekisin? Että oisin kaiken tiedon hakenut, enkä silti olisi vielä valmistunut agrologiksi. Sitten kai alkaisin sanoo omia mielipiteitäni asioista. Mutta sitten mut taas erotettaisiin koulusta, koska en osaa esittää mielipiteitäni soveliaalla tavalla vaan opella menee hermot.

Mun pitäisi kai mennä sittenkin sinne kuntoutuspaikkaan ti-to. Koska siellä on sitten asioita mitä en osaa, sellaisii arkipäivän juttuja, pussilakanan vaihtoo, kaupassa käyntiin jne. Pysyisin kai opinnoissa hyvin mukana, jos vaan opiskelisin maanantai ja perjantai. Ja, kun alkaisin käytännön opinnot, tulisin enempi kouluun. Jotenkin vaan tuntuu, että olen aivan vääräsä koulussa.