hei, iJustCant!

Oletko ala- vai yläkoulussa? Onko sinulla mitään ajatusta, mistä voisi johtua, että kaverisi kohtelevat sinua kuvaamallasi tavalla? Onko jotain tapahtunut?

Ehkä voisit ottaa puheeksi asian heidän kanssaan. Jos he eivät suostu siihen, he eivät taida olla ystävyytesi arvoisia. Mutta jos suostuvat niin asian voisi selvittää keskustelun avulla.

Etko voisi puhua tästä vanhemmillesi? Heillä saattaisi olla sinulle neuvoja. Olisi varmaan muutenkin helpompaa kun on jollekin pystynyt asiasta avautumaan.

Jos terapiasuhteesi ei ala toimia, voisit vaikka puhua asiasta hoitavalle lääkärillesi. Hän voisi ehkä kertoa sinulle, mitä kannattaa tehdä sellaisessa tilanteessa.

IisaMari

Hei!

Itselläni on ollut vähän samanlaista koulukiusaamista sekä ala- että yläasteella. Itselleni haistateltiin päin naamaa ja irvailtiin jostain aivan mitättömistä asioista. Oletko tyttö vai poika? Poikien kiusaaminen on vähän erilaista. Jos joku on jonkun mielestä idiootti, se sanotaan suoraan. Tyttöjen kiusaaminen on juuri tuollaista syrjimistä ja porukasta pois jättämistä, pahojen huhujen levittämistä toisesta.

Itse olen selvinnyt, kun olen antanut olla. Ja varmasti koulussa on paljon muitakin ihmisiä, jotka eivät sinulle tekisi tuolla tavalla. En ole oikea ihminen näin sanomaan koska olen itsekin niin hirveän ujo, mutta kannattaa yrittää rohkeasti mukaan porukkaan. Joka koulussa on kiusaajia ja kiusattuja, rohkeita ja ujoja. Samanhenkisten ihmisten löytäminen vain on joskus vaikeaa.

On tosi kurjaa että sinun tarvitsee itkeä ja miettiä itsemurhaa. Yritä etsiä jotain asioita, joista pidät ja tee niitä. Ja aina kannattaa etsiä apua, täälläkin saat oman tukihenkilön, jos et ole sellaista vielä hankkinut.

Toivottavasti jaksat, tsemppiä!🌻🙂🌻

Hei Ijustcant!

Todella ikävää, että joudut kokemaan tuollaista kohtelua..Itselläni on samanlaisia kokemuksia omilta kouluajoiltani! Ylä-aste oli pahin. Meillä oli koulussa tiettyjä "porukoita", jotka tuntuivat oikein nauttivan, kun saivat huomiota ilkeilyillään..Monet pelkäsivätkin heitä ja siksi liittyivät heidän seuraansa, jotta säästyvänsä naljailuilta. Itsekkin sain noita ilkeilyitä osakseni, ja se tuntui kamalalta! Kyseiset oppilaat eivät olleet samalla luokalla, kuin minä, mutta yhteisiä tunteja oli paljon. Esim. liikuntatunnit! nykyään pidän liikunnasta, mutta silloin inhosin ja yritin monesti laistaa liikuntatunneilta. En uskaltanut koskaan yrittää täysillä, koska aina jos mokasin, sain myös kuulla siitä! Koulussa oli todella kurja olla tuolloin ja lintsasin paljon. Aloitin nuorisopsykiatrilla käynnin 16 vuotiaana. Minustakin se tuntui alussa oudolta, kun piti täysin vieraalle ihmiselle kertoilla omia asioitaan ja pelkäsin, että minua pidetään ihan sekopäänä!😀 Mutta psykiatriasta on ainakin minulle ollut paljon apua..Kun tietty luottamuksen tunne on psykiatrin kanssa saavutettu, niin asioista pystyy keskustelemaan paljon vapaammin.

Paljon tsemppiä ja aurinkoista kevätmieltä! 🌻🙂🌻

Tuommonen syrjiminen yms. eivät ole mukavia sillä tiedän omasta kokemuksesta sen. Tosin olen edelleen näiden kaveri jotka ovat olleet yhdenlaisia minua kohtaan. Tästä en ole päässyt yli mutta kun sain mahdollusuuden päästä sieltä pois olo parani huomattavasti mutta tosin kärsin alkoholin ongelma käytöstä.
Sen vinkin voin antaa että kun pääsee tekemään/opiskelemaan jotain sellaista mistä pitää se auttaa aika paljon tuommoiseen kurjaan oloon mitä mm. toiset ja koulu josta ei pidä voivat aiheuttaa. Kannattaa siis miettiä mitä haluaa oikeesti tehdä. Itsellä se tuotti tulosta sainpahan vielä uusia kavereita vaikka niitä en ns. Etsinytkään 🙂