onko mulla enään mtn toivoo!!??
oon 13.vuotias tyttö..mulle todettii vuosi sitte (eli ku olin 12..) niin keskivaikee masennus.. sitte olin tänä vuonna lastenpsyk.kokovuorokautisella osastolla… se oli tosi paska paikka! mutta syyt miks jouduin sinne on seuraavat: se keskivaikee masennus,syömisongelmat(ei vielä mtn syömishäiriöö.. mutta syön kuulemma liian vähä…,kouluongelmat,uniongelmat ja itsetuhoisuus… siinä ne sitte oliki mutta on vielä yks ongelma mulla ja siitä tietää vaan keverit ja se on viiltely…. mutta oon yrittäny itsarii monta kertaa vaan ei oo onnistunu…☹️ haluun vaan päästä pois tästä kaikesta pahasta mua vastaan! useesti toivon kun rupeen nukkuun että aamulla en herääkkään! ja nytte elokuussa mulle pitäis alkaa psykoterapia!! en todellakaan haluis alottaa sitä!! jos joudun niin sittte ainaki tapan itteni!! koitin kertoo kaiken lyhyesti.. kirjoitan ekoja kertoja… en tiijä tajusitteko… mutta kysymys on: onko mulla enään mtn toivoo… en jaksa enään kauaa!☹️
Koska teidän koulu alkaa, täällä jo monilla on alkanut. Yksin opiskelukin on aika raskasta, jos sen valitsee, niin pitää olla valmis tajuttomaan yksinäisyyteen. välillä sekin on todella raskasta, itse se koulupäivä menee ihan hyvin lähes aina mutta samalla jää pois kaikesta kouluelämän ulkopuolisesta elämästä.
Mun vanhemmat ymmärtävät mun oloani mutta kyläni muu väki ei ymmärrä. Minua pidetään kummaisena joka lähes aina on kotona, eikä niille oikein kannata selittää että opiskelen minä jotain ja tulee minusta joskus jotain. Usein kuitenkin kuulen ettenkä mitään aio elämässäni tehä.
Voi hitto, kun olen väsynyt taas elämääni, yhtäkkiä tuli olo etten jaksasi elää.
Itsemurha olisi joku päätös, loppusi tämä olo. Jos olisi varma tieto, että syntyisi uudestaan eri muodossa vaikka koirana, en hetkeäkää epäröisi vaan tappaisin itseni.
sitä vaan elää, kun luulee että tämä muuttuu paremmaksi joskus. Oikeastaan en kestä tunnetta ettei mua enää ole.
Onko teillä sellaisia älyttömiä väsymyskohtauksia, ei niinku nukuta vaan väsyttää vaan.
Koulu on alkanu ja se on menny ihan hyvin. Musta tehtiin taas lastensuojeluilmoitus, ja vanhemmat ei halua mun syövän lääkkeitä. Olin tapaamassa opettajaystävääni koululla. Itkettiin yhdessä, oltiin väsyneitä. Ei ole ketään muuta. Usein ajattelen itsemurhaa. miten jaksan elää aikuiseksi? Miten jaksan opiskell, täyttää kaikki odotukset? Voi kun elämä olis helpompaa.
Mulla on usein väsynyt olo. nyt vähemmän, kun on oikeat lääkkeet ja saan nukuttuakin.
Koitan purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Se kai onnistuu, tai ainakin tekstiä syntyy. Joudun/saan ehkä muuttaa perhetukikeskukseen. Tykkään olla kyllä kotona,silloin kun olen yksin, mutta perhetukikeskuksessa olisi turvallista olla. Kotona pelkään lähes koko ajan.
Voimia koulun alkuun!
Jaan monia ajatuksia teidän kanssanne, ne ovat niin samoja.
Mulla vanhemmat tappelevat keskenään ja joskus on muaki hakattu hiukan,
ne huutelee yms, ei oo hyvä henki kotona, joten voisin varmaan paremmin jossain muualla. Toivon jopa niiden eroa, et edes hieman tulis rauhaa.
voimia sulle.. luulen että en enään kauaa jaksa oikeesti elää oon 13 ja en vaan kestä olla koko aikaa paskalla tuulella... en viillelläkkään jaksais mutta en vaan voi jotenki lopettaa sitä... kaverit tietää vaan onneks siit viiltelystä..