Jotenkin tunnen sut läheiseksi näiden viestien kautta. Haluaisin kovasti auttaa ja jakaa ajatuksia. En oikein itsekään tiedä, miten olen selvinnyt näin kauan. Olen usein miettinyt itsemurhaa ja itkeyt hysteerisesti ja viillellyt, mutta hengissä silti ollaan vielä. Minunkaan viiltelystä ei tiedä kuin yksi kaverini, joka oli osastolla samaan aikaan kanssani.
Välillä mulla on ihan ok olla, kun olen yksin kotona. käyn kävelemässä ja luen kirjoja. Teen kaikkia sellaisia hiljaisten ihmisten juttuja. En tiedä miksi, mutta silloin tuntuu, että olisin jo toipumisvaiheessa tästä masennuksesta...

Voimia, ajatukset ei pysy enää kasassa...

Minäkin viihdyn teidän kahden seurassa vaikka nyt olenkin jonkun verran vanhempi mutta oloni on kuten teillä.
Tunnen oloni hyväksi, kun luen hyvää kirjaa, kuuntelen hyvää musiikkia, vaellan metsässä yksinäni. Itseasiassa minä olen alkanu viihtymään täällä kuntouspaikassa, koska saa olla aika tavalla omissa oloissani ja nyt sitten puhutaanki että pitäsi lähtee kotii.
niin tietenki, kyllä sen tajuan vaikka voisin olla loppuelämäni tässä yhessä huoneessa.
Jotenki mulla on sellaine olo, että maailma on liian iso paikka mulle.

En minä taaskaan osannu itse alottajalle mitään sanoo, anteeksi.

joo eise haittaa...

Kirjoitattehan, jassu95 ja maanvaiva, kuulumisia vaikka tähän ketjuun. Tuntuu jotenkin, että ei ole yksin, kun tietää, että joku lukee nää viestit ja jaksaa vastata.

Voimia!

joo sopii mulle😉

Hyvä ajatus yhteen ketjuun kirjotella ja saahan tähän liittyä muitakin.

Minä just pääsin kotiin kuntouspaikasta ja istun autossa ja olen menossa kotiin. aamulla odottelin lääkäriä monta tuntia ja taas tuntui että menee hermot. Olisin ehkä halunnut sen sanovan etten pääse kotiin, samalla pelkäsin sen niin sanovan. haluaa ja ei halua, eikä osaa päättää mitä haluan. Nyt ainakin olen viikonlopun kotona, saan mennä maanantaina takasin, jos pahalta tuntuu. Nyt autossa jo tuntuu hyvältä. Äitini juuri sanoi, että on siivonnut mun mökin, pessyt pyykin ja käynyt kaupassa jotta ei heti tarvhe ruveta rehkiin.

en minä tiedä miksi on aina tämmöistä, missään ei ole hyvä olla, lopuksi kuitenkin sitten on hyvä olla. Sitten tulee paha olla, haluaa pois, sitten menee pois eikä mikään muutu.
Kuitenki nyt olen vielä sairaslomalla koko elokuun enkä alota koulua vielä. syyskuussa on taas lääkäri ja sitten katotaa. Olin kyllä muka innoissani alkamassa koulun, sitten olenki tyytyväinen kun ei vielä ala.

juu voin mää ainakin kirjottaa tähän kuulumisia!

hyvä, että saat levätä. Minua koulu ahdistaa ja koitan kyllä selvitä, mutten tiedä pystynkö. En halua, että tilanne menee niin pahaksi kuin keväällä.
Toivottavasti sinulla on hyvä olla siellä kotona.
Voimia!

En lähde takaisin kuntoutukseen, kyllä jo pärjään kotona ja jatkan sitä terapiaa kaksi kertaa viikossa. Olisin siitä jo halunnut luopua, kun ei tunnu olevan mitään puhuttavaa. Mulla on sellainen terppa joka sanoo, että pelataan vaikka kortteja tai mennään metsään käveleen jos ei ole puhuttavaa. Voin kai sen kaa sitä tehdä, jos se on yksinäinen vaikkapa.

Viikonlopun olin paljon ulkona ja poimin marjoja. Täällä onkin jo syksy, eikä kesä, yöllä oli 0 astetta, nyt aamulla 10 ja karsea tuuli.

Voimia sulle!🙂🌻

Minulla on tänään ollut vähän parempi päivä, mutta ahdistus koulusta kasvaa koko ajan. Viiltelin eilen ja itse asiassa teen sitä joka päivä. Mutta pystyn hallitsemaan sitä, enkä yritä tehdä mitään tappavia viiltoja. Jotenkin vain täytyy saada jotain, mikä näkyy ulospäin. Että ihmiset näkee, että muhun sattuu.
Koitan tänään olla menemättä mihinkään, että saisin kerrankin vietettyä päivän kotona. Minulla on ikävä opettajaystävääni, joka viettää nyt lomaa minusta ja muista ihmisista. Mun auttaminen vie kaikilta voimat. Tuntuu, että kaikki kaatuu, jos minä en jaksa. On ihan mukavaa, että mua tarvitaan, mutta mä en voi aina olla tukemassa toisia, tarviin myös itse tukea.
En kestä tätä ahdistusta koulusta. Aina kun joku puhuukin kouluun menosta, minua alkaa ahdistaa ja tulee kauhean vihainen olo...

Voimia teille!

moi! no mullaki tullu paineita siihen ku meen yläasteelle (seiskalle)! no voimia sulle sin-sa!🙂👍

Minuaki ahistaa koulu. En tiijä, että mitä sen kanssa pitäs tehä. Pitäiskö sinne mennä vai ei. Toisaalta voisin mennä, mutta sitte kuitenki tulee se olo että ei täällä jaksa olla ja siihen se sitte kaatuu. Mutta jos en mene sinne, niin en koskaan pääse sieltä pois. En tiedä. Alkaa jo olemaan ihan sama minulle, että mitä minä teen ja missä olen. Vai teenkö mitään ja olenko missään.

Minua ei oikeastaan ahdista itse opiskelu, se minusta on ihan hauskaa. ja minähän pääsääntösesti opiskelenkin netissä mutta pitää kyllä aina käydä tenteissä ja silloin tällöin pitäisi mennä jonnekin luennolle.

Minä pidän vaan olemisesta jota kai kutsutaan laiskuudeksi. Mutta en kyllä ole laiska, teenhän kaikkea. luen, kuuntelen musiikkia, haen netistä tietoja. No nyt keksinki mikä mua koulussa ahdistaa. Se, että siellä on liian paljon aineita ja mihinkään ei kunnolla keskitytä vaan mennää asiasta toiseen tosi vauhdilla ja minä haluaisin miettiä enempi asioita.

Koettakaa kestää.

Minäkin haluaisin opiskella kotona. En kylläkään halua jäädä tänne, vaan muuttaa omaan asuntoon. En jaksa enää kotona... Mietin vaan koko ajan itsemurhaa. mun pitäis vaan päästä lähtemään kotoa. Vanhemmat halveksii minua, koska olen masentunut.
Toivottavasti koulun alku menee edes jotenkin. Ahdistaa ajatellakin ☹️

Halauksia!