Olen nyt viimein tullut siihen tulokseen, etten mä pysty enää elämään Suomessa… Oon nyt lukion tokalla, enkä tavallaan haluaisi lopettaa lukiota, mutten kyllä pysty siellä käymään… Olen nyt joulusta asti pohtinut, että mitä teen tällä niin sanotulla elämälläni. Tulin siihen tulokseen, että joko mä päätän elämäni tähän tai lähden ulkomaille kauas pois suomesta ja kaikista jotka mua masentaa ja ahdistaa. Ei siinä sinensä vielä mitään, mutta kerroin asiasta parhaalle ystävälleni. Nyt se ei suostu puhumaan mun kanssani enää. Se on aina sanonut, ettei se halua asua suomessa ja hyvähän sen tavallaan on (itsekkäästi sanottu minulta) mutta sillä on sukua vähän ympäri maailmaa, jotka haluaisi sen luokseen jos se vain saisi aikaiseksi lähteä. Kun kerroin sille, se sanoi etten mä edes tiedä mitä kurjuus on. Kai mä haluaisin jonkun sanovan mulle että ymmärtää sen tunteen, kun on vuosia yrittänyt päästä eroon ongelmistaan ja huomaa ettei se onnistu, niin tulee vain helpommaksi lähteä pois…