Hei
Olen noin 13 v. poika pikkukaupungista. Minua on kiusattu mutta se on lähes loppumaisillaan. Ongelmia on muutama. Muutamme isoon kaupunkiin keski-suomeen ja suoraansanottuna aluksi pidin sitä mahtavana juttuna, mutta mieli on muuttunut. Olen vakavasti ylipainoinen, varmaan osin siitä syystä ettei minulla ole lainkaan kavereita joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Muutama vuosi sitten olin kylässä säännöllisesti jokaisella luokkamme pojalla. Asiat alkoivat pikku hiljaa muuttua.
Siis minua pelottaa ja lähes itkettää kun näen jo mielessäni miten juoksen jotain vammasta cooper-testiä ja uudet luokkakaverit naureskelevat toisilleen: -Kato miten toi läski juoksee tuolla, hehe.
Kerran lähes purskahdin itkuun kun näin miten luokkalaiseni kyyditsi pyörän tangolla toista luokkalaistani kohti keskustaa ja mietin miksen minä voi olla se jolla on kavereita ja hauskaa tietäeb taad miten vietån koko illan kotona koneella.
Paineita aiheuttaa myös eräs iso kouluhomma jonka lupauduin jostain syystä hoitamaan enkä meinaa millään saada sitä tehtyä….
Muutto uuteen paikkaan pelottaa hirveästi eikä minulla ole ketään kaveria kelle puhua tästä.. Toivottavasti tämä auttaa..