Omituinen elämä

Omituinen elämä

Käyttäjä Niuhnel aloittanut aikaan 21.01.2010 klo 22:03 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Niuhnel kirjoittanut 21.01.2010 klo 22:03

😟Olen 16-vuotias tyttö ja sairastanut masennusta about 2 ja puoli vuotta. Eli sairastuin ku menetin kaverini itsemurhan takia (joka oli kuulemma minun aiheuttama)noin 2 vuotta sitten. Otin syyttet itseeni ja se satutti minua pahasti koska minua on kiusattu 1-10 luokka kokonaan.Eli pääsin peruskouluni 2009 kivoilla kohtuullisen hyvillä arvosanoilla ja sillä sain haettua lukioon jossa en viihdy kun tunnen oloni syrjäytyneeksi ja yksinäiseksi, mutta se ei minua haittaa koska olen yksinäisyyteen tottunut koska minulla ei oikein ole koskaan ketään kavereita ollut. Olen koulussa hirveän sosiaalinen ja otan kontaktia kaikkeen vaikka sisältä minua sattuu ja ahdistaa… Olen joskus harkinnut viiltelyä, mutta en ole pystynyt siihen sen takia koska minulla vaan ei ollut sitä tunnetta että se auttaisi minua… Ammattiauttajasta ei kannata minulle edes puhua koska en ole kiinnostunut, koska olen perhetaustojeni takia tottunut hoitamaan kaiken itse.
Kerran järjestin juhlat kotona jonne oikeestaan tuli kivasti porukkaa ja minua on jälkeenpäin kiitelty niistä, itse en oikeen osannut ottaa sitä positiivisesti.Tajusin myös lukioon siirtyessä sen että rakastuin samaan sukupuoleen joka ei voinut luultavastikkaan rakastua minuun.

Syy miksi olen tämmöisellä asenteella muita ihmisiä kohtaan on se että olen oppinut paljon monista ihmisistä ja en osaa luottaa heihin koska monet ovat pettäneet minut ja tehneet kaikkea pahaa minulle…

Eli en tiedä kuinka jaksaa tällaista elämää enää kun alkaa olla toi pohja tulla vastaan ku kaikkea olen kokeillut kuten itsemurhaakin muutaman kerran ja kaikenlaista muuta ja alkaa olla tuo elämä käyty aikalailla…Ja en tykkää että joku tulee selitteleen minulle että ammattiauttajaa tarvin, enkä todellakaan tarvi säälimistä…Ihan paskaa ilman sitäkin 😞

Käyttäjä Bubble01 kirjoittanut 23.01.2010 klo 21:12

Hei 🙂
Vastaan sinulle, koska olet samoilla linjoilla kuin minä ja vieläpä saman ikäinen.

Vaikuttaa siltä, että olet todellakin jäänyt yksin asioittesi kanssa. Syyttelyt eivät yhtään paranna asiaa. Osaatko sanoa, miksi sinua syytetään kaverisi itsemurhasta?
Itsemurha ei koskaan toisen vika. Ei toinen ihminen yleensä pakota tai yllytä toista tappamaan itseänsä. Itsemurha on henkilön itse tekemä 'ratkaisu'. Väärä ratkaisu todellakin on lopettaa oman elämänsä.

Viiltelyä en suosittele. Itse olen viillellyt jo monta vuotta. Nyt käsissä on kunnon arvet, jonka takia en voi julkisilla paikoilla olla lyhythihaisessa paidassa. Tai voisinhan minä, mutta sitten kaikki näkevät ne. Arpien piilottelu ei ole kivaa. ''Voi elämää kokea muullakin tavalla, kuin viiltelemällä. '' Niin sanoi yksi viisas ihminen minulle. Nyt haluan sanoa sen muille eteenpäin.

Kuulostaa siltä, että tarvitset aikuisen ihmisen tukea (ja tämä ei ole säälimistä). Ehkä et halua päästää ketään lähellesi, koska pelkäät että he satuta sinua lisää? Ei aikuisen ihmisen tarvitse aina olla ammatti-ihminen. Tukija voi löytyä mistä vain. Oletko miten läheinen sukulaistesi tai koulusi opettajien kanssa?

Toivon sinulle paljon jaksamista elämääsi! 🙂

Käyttäjä Niuhnel kirjoittanut 24.01.2010 klo 12:18

Heiii mua syytetään kamuni itsemurhasta siksi koska mulle ja sille tuli pientä riitaa ja sanoin sille että ois vaan parempi jos se kuolis...En sit tiedä onko toi syy siihen, mut seuraavana päivänä tuli viesti että kamu oli tappanut itsensä.

Tiedän että tuo ei ole säälimistä, mutta pelkään ihmisiä sen takia paljon ja en uskalla päästää heitä lähelleni kuten ilmaisit asian.

Ja olen pystynyt puhumaan ongelmistani yhdelle hyvälle kaverilleni mutta hän vaan vastaa että tää ei ole minulle normaalia ja käskee menemään ammattilaiselle puhumaan. Ja huonointa tässä on se että vanhempani ei tästä tiedä,ja jos sen jollekkin aikuiselle kerron niin jostain kumman kautta vanhemmat saavat vihiä siitä.😟

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 25.01.2010 klo 22:02

Hei Niuhnel,

Mielestäni on väärin, että sen sijaan, että toiset olisivat auttaneet sinua kestämään kaverisi itsemurhan, he kääntyivätkin sinua vastaan!! Olet jo kyllin haukkunut itseäsi ikävien tapahtumien johdosta. Miksi et koittaisi nyt olla itsellesi armollisempi?? Jos kaverisi olisi voinut henkisesti hyvin, ei riitanne olisi saanut häntä lopettamaan elämäänsä. Hän olisi noussut jaloilleen ja halunnut sopia asiat kanssasi!! Voitko rehellisesti sanoa jaksavasi kantaa kaiken yksiksesi? Aika ajoin me kaikki tarvitsemme toistemme tukea, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Käyttäjä Niuhnel kirjoittanut 26.01.2010 klo 21:11

Niimpä... saatan olla haukkunut sekä syyttänyt itseäni kuolemasta... Mutta kamu jaksoi hyvin vielä 6kk sitten ja ennen kuin erosi poikaystävästään jonka kanssa oli yhdessä melkein 1.6vuotta ja sitten hän meni pohjalle.

Tiedän että itselläni on huono itsetunto ja sen takia en jaksa kauheasti juuri luottaa ihmisiin mutta kun en keksi miten saisin itsetunnon kohentumaan????
Kai tämä tästä lähtee jos luotan itseeni🙄☺️