😟Olen 16-vuotias tyttö ja sairastanut masennusta about 2 ja puoli vuotta. Eli sairastuin ku menetin kaverini itsemurhan takia (joka oli kuulemma minun aiheuttama)noin 2 vuotta sitten. Otin syyttet itseeni ja se satutti minua pahasti koska minua on kiusattu 1-10 luokka kokonaan.Eli pääsin peruskouluni 2009 kivoilla kohtuullisen hyvillä arvosanoilla ja sillä sain haettua lukioon jossa en viihdy kun tunnen oloni syrjäytyneeksi ja yksinäiseksi, mutta se ei minua haittaa koska olen yksinäisyyteen tottunut koska minulla ei oikein ole koskaan ketään kavereita ollut. Olen koulussa hirveän sosiaalinen ja otan kontaktia kaikkeen vaikka sisältä minua sattuu ja ahdistaa… Olen joskus harkinnut viiltelyä, mutta en ole pystynyt siihen sen takia koska minulla vaan ei ollut sitä tunnetta että se auttaisi minua… Ammattiauttajasta ei kannata minulle edes puhua koska en ole kiinnostunut, koska olen perhetaustojeni takia tottunut hoitamaan kaiken itse.
Kerran järjestin juhlat kotona jonne oikeestaan tuli kivasti porukkaa ja minua on jälkeenpäin kiitelty niistä, itse en oikeen osannut ottaa sitä positiivisesti.Tajusin myös lukioon siirtyessä sen että rakastuin samaan sukupuoleen joka ei voinut luultavastikkaan rakastua minuun.
Syy miksi olen tämmöisellä asenteella muita ihmisiä kohtaan on se että olen oppinut paljon monista ihmisistä ja en osaa luottaa heihin koska monet ovat pettäneet minut ja tehneet kaikkea pahaa minulle…
Eli en tiedä kuinka jaksaa tällaista elämää enää kun alkaa olla toi pohja tulla vastaan ku kaikkea olen kokeillut kuten itsemurhaakin muutaman kerran ja kaikenlaista muuta ja alkaa olla tuo elämä käyty aikalailla…Ja en tykkää että joku tulee selitteleen minulle että ammattiauttajaa tarvin, enkä todellakaan tarvi säälimistä…Ihan paskaa ilman sitäkin 😞