Seksuaalisuus on vain yksi osa ihmistä. Oli sitten hetero, homoseksuaali, transseksuaali, mikä tahansa, niin on normaali. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että joillekkin ihmisille toisen seksuaalisuus on outo asia, ja heiltä voi tulla negatiivista kommenttia asiasta.
Tämä pitäisi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Uskon, että todelliset ystäväsi hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Itse kerroin aikoinaan seksuaalisuudestani ystävilleni sanomalla vain, että seurustelen tässä muuten tytön kanssa eikä tämä ole mikään kokeilu. Vanhemmilleni kerroin asian kirjeessä ja äitini sanoi, että hän kyllä arvasi tämän ja hyväksyy asian.
Keräät vain rohkeutta itsellesi ja sanot, että sinä et tunne olevasi täysin hetero ja that's it. Ole ylpeä siitä mitä olet. 🙂👍

Hyvä et oot itelles myöntäny miten asiat on. Tiedän ite ettei se asioiden muille jakaminen tässäkään asias oo helppoa. Esimerkkinä se etten ole vanhemmillenikaan vielä kertonut etten todellakaan ole hetero. Mutta uskon että sinunkin läheisesi sen ymmärtävät jos järkevästi asian ilmaiset. Yllättävän moni lopulta läheltänikin on ilmoittanut saman asian minulle. Eikä ne jotka heteroita ovat ole valittamaankaan tulleet. Kyllä uskon et sutki hyväksytään sellasena kun oot. Ja on kyl tyhmää porukkaa jos ei hyväksy. Onhan seksuaalisuus lopulta ihan normi asia.
(Anteeksi sekava tapani selostaa asiani, toivottavasti saitte jotain selvää..)
Kyllä se siitä kuhan vaan uskaltaudut näyttämään kuka olet. 🙂👍

Kaikkia ei löydä sitä viehästystä vastakkaisesta sukupuolesta. Toisaalta, jotkut saattaa olla jossain vaiheessa nuoruutta vielä vähän sekaisin omasta seksuaalisuudestaan ja omista haluistaan. Kun tutustuu itseensä ja vertailee asioita kahden asian välillä, huomaa että siinä toisessa voi olla jotain paljon parempaa.

Ole rohkesti se mitä olet ja näytä se! Älä välitä muiden kommenteista, ne on vaan kateellisia 😉

Voihan se tietysti olla ettei tunne viehätystä kumpaakaan sukupuoleen. Sekin on kai omalla tavallaan ihan okei. Mun mielestä tässä maailmassa ihan jokaiselle löytyy se oma pari, oli se sitten mies tai nainen, tai vaikka molemmat. 🙂

Kiitos teille kaikille viesteistänne!🙂 Näinhän se on, tiedän ettei asiaa sinänsä häpeillä pitäisi, itsestään vaan tuntuu niin erilaiselta. Muutama ystävä tietää asiasta ja hyväksyy sen, mutta tiedän ettei muutama näistäkään sitä kuitenkaan ymmärrä. Tuntuu että ihmiset ajattelee sen niin, että sen voisi jotenkin itse valita ihastuuko tyttöön vai poikaan...Ei sitä ainakaan multa olla kysytty, sellainen ihana tyttö vain ilmeistyi elämääni ja silloin lopulta tajusin että pakkohan se myöntää on etten hetero ole. Toisaalta en haluaisikaan olla mutta silti jatkuvasti mietin, mitä muuta ajattelee.

Kiitos teille kannustavista viesteistä ja sanoista ja etenkin kaikkea hyvää omille suhteillenne! Ihailen kovin avoimuutta ja ylpeyttä omaa seksuaalisuutta kohtaan, koska niinhän se menee, että omaa elämää tässä eletään eikä muiden.🙂👍 Ehkä minäkin uskallan joskus...

Olen kyllä jo siinä iässä, että seksuaalisuuden tulisi kiinnostaa, mutteipä ole koskaan minua kiinnostanutkaan, en tiedä, olenko hetero, vai joku muu, mutta hyväksyn ne kaikki muodot, mutta on luultavaa kohdallanil, että jään yksin.

Pitkästä aikaa taas tänne kirjoittelen...

Jotenkin tosi tutun kuuloisia nuo aiemmat kommentit. Itse olen viime aikoina miettinyt näitä juttuja tosi paljon, ja ne on tuntunu todella ahdistavilta itsestä.

Sen verran selkeyttä on tullut, että tiedän olevani hetero, mutta muuten olen aika hukassa itseni kanssa. Jokin aika sitten olin tuostakin epävarma. Nyt kuitenkin asiaa aikani pohdittuani ja keskusteltuani psykoterapeuttini kanssa tulin siihen tulokseen, että tämä asia ainakin on selvä. Itseäni huolestuttivat ajoittaiset fantasiani miespuolisista kumppaneista, mutta tajusin sitten, että tosielämän puolella en ole kokenut sellaista kiinnostusta. Eli ehkä pelkistä mielikuvista sinällään ei tarvitse huolestua.

Toisaalta, jotenkin viime päivinä muuten olen ollut aivan hukassa tämän asian kanssa. Tunnen kokevani seksuaalisia tuntemuksia kahdella tavalla. Toisiin asioihin suhtaudun selvällä inholla ja pelolla, ne eivät ole minulle ongelma - varsinkaan jos tiedän, että ne ovat muutenkin selvästi ongelmallisia (esim. eettisesti tai terveydellisesti).
Ne toiset taas ovatkin paljon hankalampia. Koen ikään kuin sellaista, että sisälläni olisi kaksi täysin eri ihmistä yksissä kuorissa - toinen haluaisi olla selvästi estottomampi ja nauttia seksuaalisuudestaan (joskus liiankin rajoittamattomasti), toinen taas on ikäänkuin "moraalipoliisi", joka yrittää kontrolloida ja kyseenalaistaa käyttäytymistäni, joskus liiankin syyllistävästi. Eli jos näen tai koen jotain, missä näen jotakin seksuaalisesti kiihottavaa, mieleni valtaa heti perään syyllisyys, tunteen oikeutuksen kyseenalaistaminen tai epäilys psyykkisestä sairaudesta. 😠

Näin anonyyminä voin antaa vaikka parikin esimerkkiä.
Jos esimerkiksi kuljen kaupungissa kadulla ja näen mielestäni hyvännäköisen naisen, jonka ulkonäössä pidän vaikka kasvoista, jaloista tai takapuolesta, niin toinen puoli minussa jää tuijottamaan ihailun ja mielenkiinnon vallassa, toinen puoleni taas kysyy samantien "Eikö tuo ole sairasta ja esineellistävää kuolaamista?".
Jos taas käyn netissä eräällä sivulla, jossa on seksiaiheisia piirroksia (antropomorfisia ihmis-eläinhahmoja alasti ja provosoivissa asennoissa jne.), niin toinen puoliskoni ei näe asiassa mitään pahaa (vaan pitää sitä moraalisempana kuin esim. oikean pornon katselua), ja se toinen taas kyseenalaistaa mielenterveyteni, ja esimerkiksi saa minut miettimään, suggeroinko itseäni eläimiinsekaantujaksi tms. Käytännön puolella tiedän, etten vahingoita näillä haaveillani ja toimillani oikeasti ketään muuta, ja että fantasia ei ole sama asia kuin tosielämä, mutta silti jatkuvasti huomaan ahdistuvani näistä ajatuksista ja pohtivani, "aivopesenkö" itseäni. 😐

Eräänä osasyynä voi ehkä olla tällä hetkellä se, että parisuhteista ei tällä hetkellä ole tietoakaan. Muutama nettituttu oli, joiden kanssa luulin jotain kehittyvän, mutta ne kariutuivat. Tavallaan toisaalta pelkään lähestyäkin vastakkaisen sukupuolen edustajia: Mietin, pystyisinkö rakastamaan toista ihan aidosti ihmisenä, vai juoksenko viime kädessä vain seksin perässä. Toisaalta taas en ole hakenut myöskään esim. yhden yön juttuja, koska pelkään, että en pystyisi kohtaamaan toista vain seksin merkeissä, että tunteeni tulisivat liiaksi peliin.

Eivät ole helppoja juttuja nämä. Toisaalta tietyllä tasolla minusta olisi hienoa olla aseksuaali, se vähentäisi paljon ahdistustani. Toisaalta taas parisuhteen haluaisin kokea, rakastaa toista, välittää toisesta, olla yhdessä sekä emotionaalisesti että fyysisesti. 🙄

Voimia kaikille, jotka tämän kanssa kamppailevat tavalla tai toisella.