Millaista osasto elämä on? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne, koska itse en ole ollut vielä osastolla.
osastossa on kaksi puolta. hyvä ja huono.
Itse olen ollut monta kertaa ja toisinaan se on auttanut.
Osastolla joutuu jakamaan huoneen tuntemattoman kanssa ja omat kokemukseni paikasta ei olleet kovin mukavat.
Imppasin siellä eikä sitä huomattu.
Kerran kun menin vessaan se oli täysin veressä, sitä ei ollut keretty putsaamaan tytön jäljiltä joka yritti aukaista kaulavaltimonsa.
Siellä saa kyllä tukea 24/7 ja välillä saa olla rauhassa ja levätä.
Itse olin vain yhden hengen huoneessa suurimman osan ajastani kun olin niin vaikea ja kokoajan yritin tappaa itseni keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta osastolle kannattaa hakea jos siltä tuntuu.
Lääkäriin kun menee ja ei valehtele olostaan saa apua mitä tarvitseekin.
Olin muutaman päivän peijaksessa P2- osastolla, siellä oli vain vanhempaa väkeä kuin minä, joten aika rauhallista oli.
Ku mun sitte piti päästä kotiin nukkumaan, lääkäri tuli sanomaan että haluaa jutella vielä, menin sit sinne huoneeseen ja osaston kaikki lääkärit oli odottamassa mua, sit sinne tuli velä kriisikeskuksesta joku päivystävä sossu. Jouduin Viertolaan.
Olin sillä muutaman päivän ja mut sioitettiin johonki korpee laitokseen.
Siellä oli 12-17 vuotiaita ja aika vilkasta porukkaa. Mutta sain sentään oman huoneen jossa voin olla yksin. Siellä laitoksessa olin kuukauden ja kolme viikkoa sitten pääsin muuttamaan takaisin äitini luo.
Ja kyllähän laitoksilla ja muillakin suljetuilla osastoilla on puolensa, jos kertoo totuuden asioista, niin osataan ohjata paikkaan jossa voi saada tarvittavaa apua.
Joten jos tietää että joutuu laitokseen tai osastolle, suosittelen kertomaan totuuden, se on vain sinua varten, sinua tahdotaan auttaa.
edellinen kuulosti varmaan aika pelottavalta. minun kokemukseni kun oli täysin erilainen.
tosin se varmaan suureksi osaksi johtui siitä, että olin päättänyt parantua. ja siksi päätin yrittää kertoa ongelmistani ja olla avoin.
osastolla oli kohtuumukavia hoitajia. mutta omista potilaan oikeuksista kannattaa pitää kiinni, ne kannattaa selvittää.
muut nuoret olivat yllättävän tavallisia. päällepäin ei monesta näkynyt ongelmia.
moni ennakkoluuloni osastosta (mediasta tietenkin tulleet) hälvenivät melko nopeasti.
Onko joku ollut sekä henkisten että fyysisten ongelmien takia osastolla? Ovatko ne aivan erilaisia vai voiko niitä verrata jollain tavalla?
mikä on riittävä ''ongelma'' (syy) joutua osastolle ?
Niitä on vaikka kuinka paljon. esmes minä olen joutunut, kun en nukkunut yöllä, suunnittelin itsemurhaa, kun en jaksanut muuta kuin maata vuoteessa.
Miksi kysyt, oletko joutumassa?
cloudsaysangst kirjoitti 2.6.2009 17:55
Onko joku ollut sekä henkisten että fyysisten ongelmien takia osastolla? Ovatko ne aivan erilaisia vai voiko niitä verrata jollain tavalla?
Minusta niitä ei voi verrata. Mutta toki löytyy niitäkin joiden mielestä voi. En osaa tätä ajatustani perustella, mutta minä koen että en kykene millään tavalla vertailemaan fyysistä ja psyykkistä vaivaa keskenään.
Ei minustakaan niitä oikein voi verrata. Esmes kun olen osastolla diabeteksen tai epilepsian takia on paljon verikokeita sun muita juttuja. ja silloin saa kyllä vapaasti levätä, kun väsyttää. Henkisellä puolella pitää aika paljon osallistua kaikkiin juttuihin ja ei ole kovin suotavaa jäädä vuoteeseen vaikka väsyttää.
maanvaiva kirjoitti 10.6.2009 12:31
Ei minustakaan niitä oikein voi verrata. Esmes kun olen osastolla diabeteksen tai epilepsian takia on paljon verikokeita sun muita juttuja. ja silloin saa kyllä vapaasti levätä, kun väsyttää. Henkisellä puolella pitää aika paljon osallistua kaikkiin juttuihin ja ei ole kovin suotavaa jäädä vuoteeseen vaikka väsyttää.
Kiitos, juuri tälläistä selitystä toivoin !
maanvaiva kirjoitti 9.6.2009 13:32
Miksi kysyt, oletko joutumassa?
en ole, kaveri ihmetteli sitä että kuinka umpikujassa täytyy olla että joutuu, tai pääsee, osastolle.
Olen ollut osastolla pariin otteeseen. Itselläni on paljon negatiivista sanottavaa, mutta myös jotain positiivista. Positiivista oli että useimmat hoitajista olivat tosi mukavia ja ymmärtäväisiä. Itselleni kävi huono tuuri ja sain sellaisen omahoitajan, joka mielestäni vain halveksi minua ja ongelmiani monella tapaa. En ole vielä päässyt tästä kokemuksesta yli, vaikka tapauksesta on kulunut jo yli vuosi. ☹️ Ikävää oli myös joutua jakamaan huone jonkun toisen kanssa, mikä on itselleni todella hankalaa, sillä kaipaan paljon omaa rauhaa. Mielestäni osastolla olosta voi olla paljon hyötyäkin mutta omat kokemukset ovat lähinnä negatiivisia.
Olen 14 vuotias ja olen ollu kolme kertaa osastolla ensimmäinen ja toine kerta oli viimevuonna olin taysin lasten psykiatrisella kokovuorokautisella osastolla. ja nyt kolmas oli pitkäniemen nuorten psykiatrisella kokovuorokautisella osastolla.
Mulla on kamalia kokemuksia psykiatrisesta osastosta olen ollut kellokoskella haukkalassa.😞
Osastoilla on valitettavasti usein ainakin yksi "natsihoitaja", jolta ei empatiaa heru. Kaikki ihmiset eivät ole itselle sopivissa ammateissa!!!! Vika ei todellakaan ole potilaassa, jos hoitajan kanssa ei kemiat pelaa.
Useimmilla osastoilla on kuolettavan tylsää. Fyysisen puolen osastoilla olen saanut ihmismäistä kohtelua. Mielenterveysyksiköissä olen ollut roskaa. Nukkuminen ei todellakaan ole aina mahdollista. Toiset potilaat saattavat olla tosi levottomia öisin.
Summa summarum: en lähde enää ikinä vapaaehtoisesti osastolle! Apua ei sieltä ole tullut. 🤕
Joo sanoit hyvin todellakin on ainakin yksi natsi hoitaja jollei yleensä jopa kaksi,itselläni oli tosi huonoja kokemuksia suljetusta sekä avo hoidosta haukkalassa kellokoskella ja oulun psykiatrisesta.kellokoskella ollessani kun näin yöllä kerran hallusanaation kun olin ottanut liikaa bentsoja koska olin lääkkeiden väärin käyttäjä ja siksi olin siellä,niin hoitaja karjaisi mulle että perkele täällä ei tollasia puhuta,menin ihan paniikissa takasin nukkumaan pelkojeni kanssa.toinen oli kun mulle ei annettu vettä kun olin lepositeissä ja kieleni tarttui lääkkeiden sivuvaikutuksesta kitalakeen,mulle syötettiin joka viikko melkein jotakin uutta lääkettä ja olo meni huonompaan,sain kamalia sivuvaikutuksia.
eikä oo mitään uutta ettei hoitajat anna lääkkeitä mitkä ei oo edes soveliaita,esim ahdistukseen määrättiin kaiken maailman psykoosi skitsofrenia lääkkeitä vahvoja psyykelääkkeitä mitkä vie vaan huonompaan.
itse en ainakaan parantunut osastoilla mis olin,niis mis olin oli tympeää kohtelua.en ite menisi kyl ikinä enää vapaa ehtosesti,luulin saavani apua niist paikoista mut en saanut.hoitajat on yleensä niin väsyneitä työhönsä että se puretaan potilaisiin sitten.