Olin yhden illan juttu

Olin yhden illan juttu

Käyttäjä Väsynyt88 aloittanut aikaan 13.05.2005 klo 08:54 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Väsynyt88 kirjoittanut 13.05.2005 klo 08:54

Moi

Mulle on tapahtunut se, mikä tapahtuu varmaan jokaiselle jossain vaiheessaa elämää. Olin vain yhden illan jutuksi kelpaava ja se sattu. Tää jätkä, on pyörätuolissa, mutta silti mä rakastin sitä todella. Se sattu, kun se mies oli eka, jonka päästin niin lähelle itseäni. Mutta mä toivuin siitä. Olkaa ihania ja ottakaa kantaa….(:😀

Käyttäjä LokkiJoonatan kirjoittanut 16.05.2005 klo 19:01

Tunsitteko siis toisenne jo entuudestaan vai rakastuitko häneen sen yhden illan aikana? Miten poika ilmaisi sinulle, ettei halua olla kanssasi jatkossa? Puhuitteko siitä, miksi "et kelpaa" hänelle muuhun? Voiko esimerkiksi olla niin, ettei hän syystä tai toisesta kykene läheisyyteen, ehkä hän esimerkiksi pelkää ettei tule hyväksytyksi vammansa vuoksi?

Kerroit, ettet ole päästänyt ketään toista yhtä lähelle. Tarkoititko fyysisesti vai psyykkisesti? Tarkoitit sitten kumpaa tahansa, niin varmasti yhden illan jutuksi joutuminen tuntuu pahimmalta juuri silloin jos kumppani on itselle merkityksellinen ja todella olisi toivonut jutusta jotain pysyvämpää.

Itselläni on ehtinyt nuorempana olla noita yhden illan juttuja melkoisesti, mutta useimmiten olen halunnutkin niiden jäävän siihen. Muista, ettei yhden illan jutuksi jääminen tarkoita sitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Kyse voi olla vain siitä, ettei toinen ehkä halua sitoutua sen kummemmin kehenkään sillä hetkellä. Tai sitten toisen mielestä kemiat eivät vain toimi. Puhu ainakin sen pojan kanssa jos se vain mitenkään on mahdollista. Kerro suoraan, että olet pahoittanut mielesi ja kysy miksi hän halusi jättää sinut yhden illan jälkeen.

🙂👍

Käyttäjä tawu kirjoittanut 17.05.2005 klo 19:59

Hmm. Minulle käynyt tavallaan sama. Ei menty loppuun asti ja poika oli ehkä vähän juonutkin. Sen jälkeen kerroin olevani ihastunut häneen (tunnettiin entuudestaan, mutta vasta sillon ihastuin), mutta vastakaikua ei ollut. Nykyään kavereita, mikä vieläkin vaikeaa. :/

Käyttäjä Tizku kirjoittanut 22.05.2005 klo 13:08

Minulla melkein sama juttu. Itseasiassa onkin.

Me oltiin Samin (nimi muutettu) kanssa vain ystäviä, kunnes pitkästä aikaa tapasimme kahvilassa. Joimme kupposen kuumaa ja lähdimme kaupungille kävelemään kunnes koitti aika Samin lähteä kämpille. Ystävänä saatoin hänet kerrostalon alaovelle saakka.
En millään tahtonut häntä jättää, koska muuten olisin joutunut loppupäivän olemaan yksin; niinpä lähdin Samille.

Tietääkseni Sami ei vielä tällöin ollut ihastunut minuun, enkä minä häneen. Tai no, salaa ajatuksissani toivoin hänen pitävän minusta ja että kaikki olisi johtanu yhteen pusuun.

Kämpillä tapahtui jotain mitä olinkin odottanut;suutelimme! Loppu illan olimme normaalisti yhdessä.

Kun erosimme luulin, että se kestäisi, mutta olinkin väärässä. Seuraavana päivänä koko kaupunki tiesi mitä oli tapahtunut ja maineeni oli pilattu. Sami ei ottanut minuun enää mitään yhteyttä ja minä olin ihan maassa. Mutta nyt elämä kukoistaa jälleen ja kaikki on hyvin.

Tämä on siis minun tarinani yhden illan jutusta, mutta ei anneta sen lannistaa! Elämäämme mahtuu vielä hyvin monta miestä vaikkeivat ne ole aina mitään prinssejä...

Käyttäjä Väsynyt88 kirjoittanut 27.05.2005 klo 09:40

moi

kuule, toi tarina kuulostaa niin tutulta. Mutta mulla vaan se ero, etten oo vielä pystynyt unohatmaan tätä jätkää.

Käyttäjä Tizku kirjoittanut 09.06.2005 klo 14:09

Väsynyt88 kirjoitti 27.05.2005 klo 09:40:

moi

kuule, toi tarina kuulostaa niin tutulta. Mutta mulla vaan se ero, etten oo vielä pystynyt unohatmaan tätä jätkää.

Kuule, voisiko meistä kenties tulla kavereita? Kuulostat yhtä kovia kokeneelta kuin minä...

Käyttäjä Väsynyt88 kirjoittanut 21.06.2005 klo 15:45

voi meistä tulla mailaile mulle: Marazella@hotmail.com

Käyttäjä Enkeli_ilman_siipiä kirjoittanut 21.06.2005 klo 22:54

Moi...

toi kuulostaa kyll aika tutulle... Menin sänkyyn jätkän kanssa ja nyt rakastan sitä viel enemmän... vaik se ei vastaa mun tunteisiin. On tosi paha olla, siitä on jo varmaa 4kk, mutta sattuu vieläkin kauheesti. Tavallaan en kadu sitä yhtään, mutta sattuu liikaa nyt... ☹️
😭
Kaikille saman kokeneille paljon tsemppii kesään ja surut kannattaa surra ja hakee apua jos tilanne todella masentaa 🙂👍

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 17.07.2005 klo 19:22

johan on tuskallista tuo elämä teillä!!! mä en voi sanoo tähä mitää ku en oo tavannu ketää tollee et ois mitää yhen illan juttui, varmaa johtuu siitä et oon nii oksettava ettei kukaa haluu sellasta. no eiköhän tää elämä tästä siitä huolimatta..