Minulla melkein sama juttu. Itseasiassa onkin.
Me oltiin Samin (nimi muutettu) kanssa vain ystäviä, kunnes pitkästä aikaa tapasimme kahvilassa. Joimme kupposen kuumaa ja lähdimme kaupungille kävelemään kunnes koitti aika Samin lähteä kämpille. Ystävänä saatoin hänet kerrostalon alaovelle saakka.
En millään tahtonut häntä jättää, koska muuten olisin joutunut loppupäivän olemaan yksin; niinpä lähdin Samille.
Tietääkseni Sami ei vielä tällöin ollut ihastunut minuun, enkä minä häneen. Tai no, salaa ajatuksissani toivoin hänen pitävän minusta ja että kaikki olisi johtanu yhteen pusuun.
Kämpillä tapahtui jotain mitä olinkin odottanut;suutelimme! Loppu illan olimme normaalisti yhdessä.
Kun erosimme luulin, että se kestäisi, mutta olinkin väärässä. Seuraavana päivänä koko kaupunki tiesi mitä oli tapahtunut ja maineeni oli pilattu. Sami ei ottanut minuun enää mitään yhteyttä ja minä olin ihan maassa. Mutta nyt elämä kukoistaa jälleen ja kaikki on hyvin.
Tämä on siis minun tarinani yhden illan jutusta, mutta ei anneta sen lannistaa! Elämäämme mahtuu vielä hyvin monta miestä vaikkeivat ne ole aina mitään prinssejä...