Sä oot okei!
Moi! Ihailen sitä, miten ihmiset uskaltaa kertoa jotain näin herkkää itsestään. Tiedän, ettei oo mitenkään helppo kammoksua sosiaalisia tilanteita, ja ryhmätilanteessa tunteet kasvaa aivan valtavan suuriksi.
Millaisia ajatuksia sulla on ryhmätilanteissa, kun olet niissä?
Ei sun tarvii olla enempää kuin olet, koska sun voimavarasi löytyy juuri siitä, millainen olet. Jos paniikkia lietsoo, oma itse katoaa kai sinne alle.
Pelot yleensä kertoo siitä, että kokee tarvetta puolustautua tai ei hallitse tilannetta, ei oo ehkä aikaisemmin hallinnut. Joku uhkaa itseä. Siinäpä on se juju: sinä siellä jossain syvällä sisimmässäsi olet tärkeä, ihan kokonaan.
Ikävä kuulla, että siskosi vaatii sinulta paljon, kokemasi mukaan liikaa. Älä sinä vaadi itseltäsi niin paljon, kun sinulla on kuitenkin ihan omat oltavat omassa itsessäsi. Vain osa ymmärtää, millaista on olla sinä.
Mun mielestä rohkeutta on hyväksyä oma haavoittuvaisuus. Se, etten pärjää joka tilanteessa ja etten osaa suhtautua johonkin juttuun. Sitten voi ihan niillä ehdoilla mennä siihen tilanteeseen, vaikka ryhmäkeskusteluun. En ole hyvä tässä ja mua ahdistaa, mutta olen rohkea, kun toimin näin. Voin olla vaikka ihan hiljaa. Voin katsella. Tutkia. Ei minun tarvitse olla jotain hirmu viisasta, hillittyä tai sosiaalista. Minulla on oikeus ihan omiin rajoihin ja opettelen tätä elämää.
Virtuaalinen halaus ja tsemppiä!