Heippa Zena !

Tilanteesi kuullostaa vaikealta tosiaan.
On varmasti kamalaa kun oma rakas muuttaa muualle eikä itse tiedä miten päin olisi ja mitä tehdä. Lähteäkö mukaan vai jäädä?
Sanoit poikaystävällesi että haluaisit käydä koulun loppuun ennen muuttoa.
Ja siihen poikaystäväsi sitten sanoi unohtavansa sinut kokonaan jos et lähde mukaan.
Onko se sitten reilua käytöstä häneltä sinua kohtaan?
Hänen pitäisi ymmärtää että sinulla on juuri nyt hieman hankala tilanne lähteä.
Ei ketään ihmistä voi unohtaa noin vain, jos tätä rakastaa.

On toki totta, että toisella paikkakunnallakin on kouluja.
Mutta kuten mainitsit sinulla on tukiverkosto tällä hetkellä omalla kunnallasi.
On mahdollista että saisit uuden elämän alkuun Etelä-Suomessa ja uusia ystäviä.

Olisi hyvä jos koettasit vielä keskustella asiasta poikaystäväsi kanssa.
Kertoisit hänelle miten vaikea sinun olisi juuri tällä hetkellä lähteä.
Miettisitte yhdessä parempaa ratkaisua, kuin toisen unohtaminen ja puhumattomuus.
Tuollainen mykkäkoulu on lapsellista.
Pitäisihän poikaystäväsi ajatella myös tilannetta sinunkin kannalta?

Minulla itselläni taas on hankala tilanne myös.
Poikaystäväni asuu minusta 500km päässä ja näkeminen on ei ole niin tiuhaa kuin muilla samalla paikkakunilla asuvien kanssa.
Olemme silti olleet jo yhdessä onnellisesti yli vuoden.
Olisiko mahdollista että muuttaisit myöhemmin hänen perässään?
Monilla on kuitenkin luottamisvaikeuksia ja kokoajan saa olla epävarma mitä toinen tekee ja missä.

Yritä puhua poikaystäväsi kanssa ja koeta jaksaa !
Asioilla on tapana järjestyä. 🙂🌻

Hei!

Poikaystäväsi kohtelee sinua omasta mielestäni erittäin kaltoin, onko tuollainen toiminta rakkautta?
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, en roikkuisi hänessä kiinni. Eihän sitä tiedä millainen hän sitten olisi siellä uudessa paikassa, voi hyvinkin mennä omiaan ja jättää siut yksin kotiin. Ei toista oikeasti rakastava loukkaisi kumppaniaan noin, että muuttuisi kylmäksi muuton takia.

Toki sitten, jos muutatte yhteen, niin onko kaikkiin kuluihin varauduttu ja kotihommiin? Myö poikaystäväni kanssa muutettiin muutama kuukausi sitten yhteen, oli laskelmat menneet hitusen väärin ja oltiin rahallisesti pulassa pahastikin alussa ja tämä kuukausi vielä jonkin verran. Kotihommat eivät valitettavasti itsestään hoida itseään, että siihenkin pitää varautua. Eikä mieluusti kaikkia toisen harteille. Tuollainenkin koettelee suhdetta, kun stressaantuu. Kyllähän siihen yhteenmuuttoon kuuluu myös hyviä hetkiä, kun saa toisesta nauttia ilman suurempia häiriöitä.

Suosittelen, että hoidat koulusi loppuun siellä lähellä perhettäsi ja kavereitasi, ja kuluvan vuoden aikana saat oikeasti selville mitä poikaystäväsi siuta kohtaan tuntee. Jos rakastaa oikeasti, niin hän katuu tekojaan. Ja itsekin mahdollisesti opit mitä tunnet häntä kohtaan.

Pahoitteluni tällaisesta kirjoitustyylistä, tuollainen toiminta vain tuntuu väärältä tyttöystävää kohtaan.
Voimia ja jaksamista sinne, toivon, että olet onnellinen, mitä ikinä sitten päätätkään tehdä 🙂🌻

Hei Zena

Poikaystäväsi kuulostaa aika itsekkäältä. Hän ei näytä ymmärtävän asioita lainkaan sitä miltä sinusta tuntuu. Kerroitko
hänelle mikä muuttamisessa sinua pelottaa ja jännittää? Kuunteliko hän syitä, joiden vuoksi et haluaisi muuttaa?
(Tukipiirisi jäisi sinne, uudessa paikassa opiskelu- sinne sopeutuminen vaikeuttavat koulunkäyntiäsi ja heiluttavat henkistä
tasapainoa sekä keskittymiskykyäsi.)

Ellei hän kykene ymmärtämään tai käsittämään syitä miksi et halua muutta ei hän oikeasti sinua rakasta. Jos hän rakastaisi
sinua, hän olisi kysynyt sinun mielipidettäsi ja keskustellut kanssasi jonkin verran ennen kuin olisi ottanut paikan vastaan.
Varmasti lähempääkin olisi opiskelupaikka työnohessa löytynyt, mutta ei, hän oli päättänyt jo lähteä sinne kanssasi tai
ilman sinua. Hän oli selvästi päättänyt että opiskelupaikka on tärkeämpi kuin sinä... Eikö hänen tekonsa ja sanansa jo
osoita sitä että hän on itsekäs nuori mies, eikä todellisuudessa välitä sinun tunteistasi. Hän ei ole antanut sinulle edes aikaa
sopeutua asiaan! Hän on varmasti itsekin vielä nuori ja siksi lähdössä opiskelemaan. Ajattelematon hän silti on. Sanoo vielä
että jos et tee niin kuin hän sanoo.. niin hän jättää sinut ja unohtaa...!! Anteeksi nyt mutta hän on suorastaan ääliö.
Tahallaanko hän sinua loukata tahtoo! Sille minusta vakavasti näyttää.

Minä aioin lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kauan kaipaamaani alaa, toteuttamaan haavettani. Mieheni ei saanut
paikkakunnalta töitä, eikä asuntoa löytynyt meille molemmille. Vaihtoehdot olivat: otan ja lähden yksin tai en lähde
ollenkaan. Minä en lähtenyt, koska tiedän etten jaksa opiskella ilman mieheni tukea, eikä mieheni olisi päästänyt minua
lähtemään yksin, koska tietää että minä en jaksaisi yksin, hän ja läheiseni ovat täällä. Eivät Suomen toisessa äärilaidassa.
Aiemmin juuri siitä syystä mieheni muutti toiselta puolen Suomea minun luokseni. Hän tuli työttömäksi paikkakunnalle jolla
opiskelin, vain siksi että rakastaa minua niin paljon ettei voi olla erossa minusta. Hän halusi tukea minua opiskelussani ja
tiesi tukevansa parhaiten paikan päällä, niinpä hän tuli luokseni, liian pieneen asuntoon jossa oli vessa ja keittokomero ja
yksi huone... Usko pois, se on oikeaa rakkautta. Mieheni on suunnitellut toiselle paikkakunnalle muuttoa tai jatko-opiskelua,
mutta hän on kertonut aikeistaan minulle, ja olemme päättäneet muuttaa paikkakuntaa kunhan asunto ja työpaikat löytyvät
molemmille. Hän tukee minua urallani, hän on saanut minut nauttimaan liikunnasta ja kannustaa minua omiin haaveisiini.
Hän lohduttaa jos joudun sairaslomalle masennukseni vuoksi jne...

Onko sinun poikaystäväsi koskaan sanonut sinulle - "Olet todella hyvä, sinusta tulee vielä jotain. Hienoa! Jatka ihmeessä
opiskeluasi, sinusta tulee huippuammattilainen!" tai mitään vastaavaa ja todella tarkoittanut sitä kehuessaan sinua?? Onko
hän koskaan sanonut sinulle että voit saavuttaa haaveesi, unelmasi ja kannustanut jatkamaan silloinkin kun olet todennut
epätoivoisena ettet jaksa.. ettei sinusta ole mihinkään????? - Ei se haittaa, sinun pitää vain yrittää uudelleen. Kyllä sinä
onnistut vielä, sinun pitää olla kärsivällinen.

Olet vielä aika nuori nainen. Sinä olet ihana tyttö, ihana ja vastuuntuntoinen, kannat huolta opiskelumenestyksestäsi, kaikki
eivät välitä kantaa huolta opiskelustaan. Älä pilaa elämääsi elämällä niin kuin joku toinen käskee. Omia unelmia saa
tavoitella ja pitääkin, mutta ei toisen ihmisen kustannuksella, ja minusta vaikuttaa sille että poikaystäväsi nyt ei ole ajatellut
sinua ollenkaan. Ei hän kyllä kannusta sinua opiskelussa jos vaatii sinua muuttamaan kesken opiskelun toiselle puolen
maata, paikkaan jossa sinulla ei ole ketään tuttua ja välimatkat pitkät. Se että sanoo rakastavansa toista ei merkitse
mitään sen rinnalla jos hänen tekonsa ovat ristiriidassa sanojen kanssa. Jos hän väittää rakastavansa sinua, mutta toimii
itsekkäästi, ei hän rakasta sinua. Tekisitkö itse niin poikaystävällesi? Vaatisit häntä muuttamaan sinun perässäsi jonnekin
vain koska haluat toteuttaa unelmasi? Kertoisit paria kuukautta etukäteen.. "Nii muuten sain opiskelupaikan etelä-
suomesta, aion muuttaa sinne. Tuletko mukaan? No jos et nii lähden kuitenkin, ja unohdan sinut."

Tämä on tietysti vain minun näkökulmani asiaan. Pyydän anteeksi jos loukkasin sinua ja sain arpeutumattoman haavan
sydämessäsi vuotamaan verta. En voi sanoa mikä on oikein. Sinun on itse päätettävä mitä teet. Toivon kuitenkin että mietit
millaisen nuoren miehen kanssa olet aikeissa asua samankaton alla. On minullakin ollut itsekäs poikaystävä. Hän oli
ensirakkauteni. Ja muistan kuinka se ero sattui, itkin, laihduin, jouduin melkein tiputukseen sairaalaan, koska ruoka ei
maistunut. Ajattelin olevani huono, kamala ja ruma koska hän ei voinut rakastaa minua. Minä melkein vahingossa tapoin
itseni, vain siksi etten voinut saada sitä miestä, siksi että luulin etten ole hänen arvoisensa. Kunnes löysin tämän miehen,
jonka kanssa nyt olen. Silloin tajusin että en olisi koskaan saanut vastarakkautta siltä ilkimykseltä, minä en olisi koskaan
olisi ollut hänelle riittävä, koska hän etsi täydellistä ihmistä. Enkä minä todellakaan rakastanut sitä ilkimystä, niin paljon
kuin luulin. Olin vain menettänyt itseni, ilman sitä limanuljaskaa en tiennyt kuka olin... Hän ajatteli vain itseään ja puhui ja
lauloi kauniisti kuin satakieli, mutta kaikki se oli vain sanahelinää. Minun mieheni ei ole mikään ruuneberi, hän on hiljainen
kuin vanha koira olo-huoneen nurkassa.. mutta kaikki hänen tekonsa kertovat rakkautta minua kohtaan.

Jos kerran poikaystäväsi on päättänyt jättää sinut opiskelun vuoksi, anna hänen tehdä niin. Jos se kertakaikkiaan on
hänestä tärkeämpää kuin sinä, tyttö jota hän sanoo rakastavansa, poika ei todellakaan ole sinun arvoisesi. Sinä olet
arvokas nuori nainen, juuri sellaisena kuin olet. Kyyneleet tulevat, surut ja ahdistus pauhaavat. Voit hajota sirpaleisiin
surusta. Jos hajoat anna sen tapahtua, sinulla on läheisiä ja ystäviä, tukipiirisi, jotka auttavat sinut takaisin pystyyn.

Ehkä et kuitenkaan hajoa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu jossain. Se ei ehkä ole sellainen ovi jota odotat, ehkä se
ei ole ovi lainkaan. Se voi olla vaikka kattoikkuna kohti aurinkoista taivasta, kohti unelmiasi. Toivoa on aina. Valo tulee aina
pimeyteen. Ja sinä olet kaunis, älä anna sen ilkimyksen rikkoa sinun kauneuttasi. Ei ole väliä mitä muut ulkopuolelta
näkevät, näppyiset kasvot tai huonosti leikatun tukan, vaan tärkeintä on sydän sielä sisällä ja kaunis hymysi on paras
korusi.

Tsemppiä sinulle ihana pikku nainen 🙂🌻
Paljon enkeleitä elämääsi. Toivon että osasin edes jotenkin auttaa sinun tuskaasi 🙂

<3 Piipai