Heipsumuksut 🙂 oon 14 vuotias tyttö ja en tosiaankaan tiiä mitä mun pitäis enää tehdä.
Tuntuu että äiti ja sukulaiset oottaa et musta tulee hyvä tytttö ja käyn ylä-asteen kunnialla loppuun, mutta se ei oo ihan niin yksinkertanen. Musta tuntuu että oon menettämässä mun kaverit mun viiltelyn ja masennuksen takia, ja tuntuu että kukaan ei ymmärrä. Käyn psykologilla mutta tuntuu ettei se vaan riitä. Olo tuntuu vielä pahemmalta niiden käyntien jälkeen.
Mun oma isä on alkoholisti, ja soittelee mulle ku on juovuksissa ja uhkailee tappaa ittensä tjsp. Äidin miesystävä on väkivaltanen mua kohtaan ja tuntuu että äiti & sen miesystävä vaan suosii mun pikkuveljiä. Äidin miesystävä ainaku se juo se käyttäytyy väkivaltasesti ja esim repii mua vaatteista ja huutaa. Äiti ei välitä siitä. `Myös mun isoveli on väkivaltanen ja huutaa ja suuttuu mulle pienimmistäki asioista.
Musta tuntuu etten mä enää jaksa tätä, mun ainoa lohtu tässä maailmassa on mun yhen läheisen naisen, joka on myös meän oman koiran kasvattaja ja mulle ns” äitihahmo” on sen yks villakoira, Luna. Musta tuntuu että se on ainoa joka musta välittää ja jaksaa mua. ilman sitä koiraa mä olen hukassa.
Pitäiskö mun ilmottaa sossulle tai johonki tosta äidin miesystävästä tai tjsp.
Hei oon sua pari vuotta vanhempi ja oon kokenu ton saman, mutta pikkusen erilailla. Kannattaa ilmottaa tost jollekkin jonka tiiät oikeesti välittävän ja joka auttaa sua tossa. Elämä ei ole helppoa ja munkin ystävät on katoamassa jonnekkin. Mun koulussa psykologi ei auttanut ja ei osannut asiaansa, mutta kun kävin kuraattorilla juttelemassa silloin kun psykologi ei ollut paikalla ja sain paniikin niin se ymmärsi mua ja oikeesti kuunteli. Mun isä pahoinpiteli mut kesällä ja ilmotettiin lastensuojelu liittoon. Sinne kannattaa ottaa yhteyttä, kun saat tilaisuuden.😉