Olemmeko vastuussa nuorten itsemurhista?
”Psykologi: Kaverin pitää kertoa eteenpäin nuoren itsemurha-aikeista
Psykologi Soili Poijula neuvoo nuorta aina kertomaan aikuiselle, jos kuulee kaverinsa vaikka humalapäissäänkin kertovan itsemurha-aikeista.
”Nuoret eivät puhu aikeistaan vanhemmilleen, vaan kavereilleen. Silloin kaverin tehtävä on sanoa, että aion kertoa tästä aikuiselle”, Poijula opastaa.
”Se ei ole luottamuksen pettämistä, vaan vastuun ottamista. Semmoista ei saa jättää yhteiseksi salaisuudeksi eikä ottaa niin isoa vastuuta vastuuta toisen elämästä yksin omille harteille.”
Poijula on työssään osallistunut monet kerrat nuoren itsemurhan jälkipuintiin.
Lähes aina nuoret ovat antaneet aikeistaan etukäteen merkkejä ja samalla antaneet mahdollisuuden auttaa: käytös ja olemus ovat saattaneet äkillisesti muuttua, koulu jäädä, tupakka, viina ja huumeet astua tilalle. On voinut olla riitoja vanhempien ja ystävien kanssa, ja ehkä poliisiakin.
Merkkejä voi olla vaikea erottaa normaalista murrosiän kipuilusta. Yksi selvä ja vakavasti otettava merkki on kuitenkin juuri aikeista kertominen, ja siksi siitä on aina syytä kertoa eteenpäin.
Nuori on saattanut hakeutua vaikeuksiensa takia mielenterveyshoitoon.
Se ei Poijulan mukaan ole kuitenkaan tae siitä, että itsemurhan vaara olisi ohi. Päinvastoin moni itsemurhan tekijä on tai on ollut mielenterveyspalvelujen käyttäjä.
”Toivottavasti koti, koulu ja kaverit eivät tuudittaudu siihen, että ammattilainen huolehtii. Pelkään, että yhteistyö hoitopaikan, kodin ja koulun välillä ei aina suju niin kuin pitäisi”, Poijula muistuttaa.
Alle 18-vuotiaat ovat tehneet tänä vuonna Suomessa 16 itsemurhaa. Poliisin tietoon on tullut myös parikymmentä tapausta, joissa lapsi tai nuori on vammautunut vakavasti itsemurhayrityksen takia. Lisäksi poliisi on tutkinut saman verran 18-vuotiaiden itsemurhia.
Helsingin poliisi lähetti keskiviikkona asiasta tiedotteen, kun poliisin tietoon tuli, että nuoret keskustelevat netissä aktiivisesti ikäistensä tekemistä itsemurhista. ” Eilinen Hesari
Minusta tässä jutussa nyt ammattilainen törkeästi jo jutun otsikossa siirtää vastuuta meille nuorille.
Vaikka jutussa kerrotaan kuinka itsemurhan tehnyt on jo ollut mielenterveyspalveluiden käyttäjä. Silti Poijula ei kysy miksi ammattilaiset sallivat nuoren tehdä itsarin? Miksi ei saisi uskoa, että itsarin vaara on ohi, kun nuori on ammattilaisen hoidossa? Mitä varten ammattilaiset sitten ovat?
Itse Poijula, jutun mukaan, osallistuu monen nuoren itsarin jälkipuintiin. Miksi vasta jälkipuintiin? Miksi ei osallistu jo ennen itsaria?
Vai oliko tämä juttu sitä osallistumista?
Jo tässä nuorten foorumista huomaa että me nuoret pidämme toisistamme huolen. Omasta kokemuksestani tiedän ettei kenenkään itsaria oikein voi estää. Tai jos voi, joku voisi antaa selkeen ohjeen jota ei ole tämän Poijulan ohje. Todennäköisesti suurin osa aikuisista haluaa osallistua vaan jälkipuintiin.
Niin, itsemurhaa on varsin hankala estää, ellei ihminen ole 24/7 -valvonnassa jossain laitoksessa. Mutta koko ongelma tässä "vastuun ottamisessa" on se, että tällä tavoin murskataan ystävyyssuhteet varsin nopeasti, vaikka tälläisellä "vastuun ottamisella" oltaisiinkin nuori laitokseen heitetty. Eikä tämä "vastuun ottaminen" silloinkaan tarkoita, että nuoren henkinen Titanic ei ole enää törmäämässä jäävuoreen, vaan tällä kertaa todennäköisesti itsemurhan suunnittelu jää vain yhden mielen aikeeksi. Kyllähän ihminen oppii vaikka sitten kovemman kautta mitä tehdä, jos ensimmäisellä kerralla rotta "pilasi" omat suunnitelmat. Tosin jos Suomen viranomaisilta kysytään, niin itsemurhia lähdetään "vähentämään" sillä tavalla, että kaverit pistetään rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos tosiaan ovat tietoisia kaverinsa itsemurha-aikeistä. Tähän on jo teoriassa pykälät olemassa, mutta käytäntö puuttuu. Siinä vaiheessa, kun viattomista kavereista tehdään rikollisia sen vuoksi, että eivät menneet toreille ja turuille huutamaan kaverinsa itsemurha-aikeista, niin ei hyvin mene.
Muutenkin olen aika eri mieltä se suhteen, että itsemurhaa aikovat muka "oirehtivat" muita vahvemmin. Vaikka itse en olekaan itsemurhaa aikonutkaan, niin kyllä minä olen aika varma siitä, että moni minuakin sekaisemmassa tilanteessakin oleva osaa teeskennellä tervettä tarvittaessa. Ne jotka nimittäin oikeasta haluavat kuolla eivät vihjaa eleelläkään siihen suuntaan, että nyt ollaan lähdössä taivaan pippaloihin. Esimerkiksi jos minä olisin suunnittelemassa itsemurhaa, niin miksi minä siitä puhuisin ihmisille, että voisivat varmasti sen tulevaisuudessa estää. Senhän sanoo järkikin, että mitä tiukemmalla sen pussin suu on, niin sitä vähemmän vieraat tulevat asioita sotkemaan.
Kyllä me aikuiset olemme osittain vastuussa. Olemme luoneet tällaisen kilpailuyhteiskunnan jossa vain vahvat selviävät.
Meillä alkoholin käyttö on erittäin runsasta. Olemme Euroopan väkivaltaisin maa jne.
Meillä on masennusta sairastavia jo nuorelle löydään pilleripurkki kouraan. Meillä on koulukiusaamista erittäin paljon. Elämme hyvin ulkonäkökeskeistä aikaa. Herkkyys koetaan heikkoudeksi.
Maailmantilanne lamoineen vaikuttaa monen nuoren elämään sekä perheeseen. Mielenterveyspalvelut ovat kiven alla. Avohoitoa lisätään.
Ihmisenä oleminen on niin kovin vaikeaa ja varsinkin murrosikä voi olla monelle todella rankka. Voisi sanoa näin että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Elämähän ei ole mitään ruusuilla tanssimista kenellekään mutta tässä suomalaisessa luonteenlaadussa on jotain outoa. Italiassa ja Kreikassa perheet ja suvut ovat hyvin kiinteitä. Ollaan yhdessä ja välitetään toisista. Toki ilmaston vaikutuskin on siellä toinen.
Minä taas uskon että itsemurhan tekijä ei ole mitenkään välttämättä kovin päästään sekaisin. Hän ei vain jaksa elää syystä taikka toisesta.
Ajatelkaa mitä rohkeutta teko vaatii. Yleensä sanotaan että itsemurhan tehneen viha on kääntynyt itseensä. En tiedä pitäneekö tuokaan paikkansa.
Ehkä on olemassa monta eri syytä siihen kuin on tekijöitäkin. Luulenkin että ne jotka sitä vakavasti harkitsevat eivät asiasta kovinkaan huutele.
Minä en osaa mitenkään kuvitella mitä tuo psykologi luuli saavan aikaan jutullansa tai että tarkastiko se mitä toimittaja kirjoitti.
Kun ajattelen, että joku nuori jonka kaveri oli juuri tehnyt itsarin, lukisi sen jutun. Minä kirjoitin Hesariin jotenkin, että ettei paljon voi sitten ystävä muuta kuin itsensä myös tappaa, kun on niin syyllinen olo. Tuo julkaistiin, sitten Hesari tukki turpani. Annettiin aikuisten puhua kai miten välinpitämättömiä ihmiset nykyään ovat, koulukuraattorille voi puhua jne. Tyypillistä aikuissontaa.
Jos aikuinen tekee itsarin, se on hänen oma valintansa mutta suurin syy kuitenkin on yhteiskunnan joka ei hoida hullujaan. Jos nuori tekee itsarin, se on meidän muiden nuorten välinpitämättömyyden syytä.
Lisäksi tuossa jutussa tuntui kummallista se, että poliisi lukee nuorten nettijuttuja, huomaa, että siellä puhutaan paljon itsareista ja antaa julkisuuteen kirjelmän nuorten kirjoituksista. Ei enää saisi kai netissäkään kirjoitella, että on itsemurha mielessä.
Vielä muutama vuosi sitten, kun äitini teki itsarin, sain
aivan vapaasti netissä kirjoitella kuinka itsekin teen itsarin. Silloin kanssani puhuttiin siitä ettei se ole ainut mahdollisuus ja en minä ole sitä sitten tehnyt. Yrittänyt olen kyllä ja halunnut oikeasti kuolla.
Nyt itsaripuheita ei julkaista tai jos julkaistaan joku käy sanomassa ettei kukaan joka asiasta puhuu tee sitä. Jo siitä syystä sen voisinkin tehdä, että pääsisin näyttämään, että sanoja oli väärässä. Yleensä sitä kuitenkin sanoo tekevänsä itsarin kun haluaa muiden apua eikä sitä ole tekemässä oikeasti. Mutta pitäisi silti antaa rauhassa puhua.
Kai se nyt sitten johtuu koulusurmista että poliisit seuraa tarkasti mitä me kirjoittelemme netissä. Mutta ei minulle siitä tule mitenkään sellainen hyvä olo ja turvallinen olo. Tuntuu että kytätään ja että jokaista sanaa pitää varoa ja jos sanon väärän sanan tulee poliisi ja vie hoitoon ja aselupani otetaan pois.
tai vielä pahempaa olisi se, että poliisi kirjotusteni perusteella toisi julkisuuteen varotuskirjelmän nuorten oloista ja joku kukkahattu-psykologi pääsisi kertomaan kuinka välinpitämättömiä nykyajan nuoret olemme. Vaikka nykyajan aikuiset ovat meille rakentaneet täydellisen maailman elää.
mata10 kirjoitti 18.12.2009 19:38
Kyllä me aikuiset olemme osittain vastuussa. Olemme luoneet tällaisen kilpailuyhteiskunnan jossa vain vahvat selviävät.
Niin, tämähän ei pelkästään suomea tai suomalaisia koske, että elämme nyt tälläisessä yhteiskunnassa. Uskoisin, että tilanne on täysin samanlainen missä tahansa länsimaassa tänäpäivänä. Suomi ei ole mikään poikkeus tässäkään suhteessa.
Meillä alkoholin käyttö on erittäin runsasta.
Tämä on myytti. Alkoholin kokonaiskulutus on laskenut tänä vuonna. (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Paihteet/alkoholijuomienkulutus.htm) Muutenkin alkoholinkulutuksessa Suomi ei ole mikään yksinäinen tilastokärki. Muualla Euroopassa kyllä juodaan ja todella hurjasti. Se ei kuitenkaan korreloi itsemurhien kanssa sitten ollenkaan. Tässä on nimittäin tilastoa siitä missä juodaan kaikkein eniten väkiluvuun nähden, eikä Suomi ole nimittäin päässyt edes pistesijoille: http://www.nationmaster.com/graph/foo_alc_con-food-alcohol-consumption-current
Olemme Euroopan väkivaltaisin maa jne.
Toki, jos väkivaltaisuuden mittarina käytetään pelkästään väkivallantekoja. Tosin varsin mielenkiintoisia maita tulee myös Suomea ennen, joten tiettyä myyttisyyttä tässäkin väitteessä on. (http://www.nationmaster.com/graph/cri_ass_percap-crime-assaults-per-capita) Toki jos puhutaan pelkästä väkivallasta ja mikä maa on viimeisimpien tutkimusten mukaan Euroopan väkivaltaisin, niin Suomi ei kyllä ole ensimmäisenä, ei läheskään. Tämä artikkeli antaa aika hyvin osviittaa miksi väittämäsi on aika iso myytti: http://www.thisislondon.co.uk/standard/article-23714675-uk-has-worst-violent-crime-rate-in-europe.do
Meillä on masennusta sairastavia jo nuorelle löydään pilleripurkki kouraan. Meillä on koulukiusaamista erittäin paljon. Elämme hyvin ulkonäkökeskeistä aikaa. Herkkyys koetaan heikkoudeksi.
Edelleen maailmassa kärsitään täysin samanlaisista ongelmista, eikä Uutta-Seelantia lukuunottamatta maailmassa ole yhtään muuta maata, joka olisi itsemurhissa ylempänä. Kysymys kuuluukin mikä tekee Suomesta ja Uudesta-Seelannista yksinäisiä tilastokärkiä tässä asiassa? Nimittäin esimerkiksi ilmaston suhteen Suomi ja Seelanti ovat kuin yö ja päivä. Samanlaisia ongelmia nimittäin ei esimerkiksi Australiassa ole.
Ihmisenä oleminen on niin kovin vaikeaa ja varsinkin murrosikä voi olla monelle todella rankka. Voisi sanoa näin että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Niin vaikuttaa, mutta miksi juuri Suomi ja Uusi-Seelanti ovat näitä yksinäisiä tilastokärkiä tässä asiassa? Ehkäpä vielä voitaisiin kysyä, että miksi juuri Uusi-Seelanti on nuorten itsemurhien suhteen aivan ylivoimainen jopa Suomeen verrattuna. Jotain mystistä tässä on.
Elämähän ei ole mitään ruusuilla tanssimista kenellekään mutta tässä suomalaisessa luonteenlaadussa on jotain outoa. Italiassa ja Kreikassa perheet ja suvut ovat hyvin kiinteitä. Ollaan yhdessä ja välitetään toisista. Toki ilmaston vaikutuskin on siellä toinen.
Miksei kukaan kysy miksi uusiseelantilaiset nuoret pistävät itsensä kylmäksi noinkin hurjalla intesiteetillä? Ainoastaan Suomessa selitykseksi kelpaa se, että Suomessa "perheet eivät välitä" muun Euroopan malliin. Käytännössä katsoen Uuden-Seelannin oleminen tilastokärkenä poistaa lähes kaikki ne streotyyppiset syyt, joita ihan ammattilaisten tasolla pidetään Suomen korkeiden itsemurhalukujen takana. Minusta se on jo argumenttinakin aivan naurettava, että Suomen itsemurhaluvut korreloivat jotenkin sen kanssa, että Etelä-Euroopassa perheen sija on tärkeämpi kuin täällä pohjolassa. Miksi tämä argumentti pätee vain Suomeen? Miksi esimerkiksi uusiseelantilaisia ei syytetä siitä, että heillä perhe ei toimi? Miksi Suomen pitää olla se yksinäinen poikkeus kaikessa?
En sanonut niin että "Suomessa selitykseksi kelpaa se, että meillä "perheet eivät välitä" muun Euroopan malliin".
Uskon kuitenkin sillä "välittämisellä"ja tukemisella olevan aika suuri merkitys näissäkin asioissa. Aina sekään ei riitä.Tämä aihe ja asia on monipiippuinen laaja ja vaikea.
Ei soisi kenekään ainoan omaisen ja välittävän tahon olevan "viranomainen".
En väittänyt että alkoholin käyttö liittyisi itsemurhiin mutta väkivaltatilastoihin kylläkin.
Uskon ihmisen olevan pohjimmiltaan samanlaisen elipä hän missä maankolkassa tahansa. Kulttuuriset erot vaikuttavat asiaan.
Maailmassa riittää aineellista hyvinvointia. Tämä koskee tietysti muitakin paitsi kehitysmaita. Olemme nyt kuitenkin Suomessa.
Kyllä meillä pahoinvointi sekä huono-osaisuus on lisääntynyt johtuen koko maailman tilanteesta.
Vanhuksia kohdellaan huonosti. Nuoret eivät saa töitä. jne. jne. Kuten sanottu kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sos-auton palvelut lopetetaan säästösyistä kuten monia muitakin palveluja.
Välittäkäämme toisistamme. Hyvää joulua sinulle!
Tilastointi on mielenkiintoista, mutta täytyy miettiä vähän noita maasta maahan vertailua.
Monissa kulttuureissa ei tilastoida oikeastaan kunnolla kuolinsyitä. Itsemurha voi olla myös erittäin suuri häpeä, joten perhettä suojellakseen lääkäri tai muu viranomainen tilastoi itsemurhan onnettomuutena tai muuna ns. luonnollisena kuolemana. Kuolema valuu herkästi johonkin muuhun luokitukseen. Elkää luottako numeroihin, katsokaa mieluiten numeroiden taakse.
Itse olin 17v. yrittäessäni itsemurhaa. En hiiskahtanut siitä etukäteen kellekään, koska halusin todella kuolla. En usko, että tilannetta olisi olennaisesti muuttanut, jos nettiä olisi siihen aikaan ollut. Eihän keskusteluihin ole pakko osallistua, vaikka niitä lukeekin. Tosin on mahdollista, että keskusteluissa olisi tullut esille omaisten suru. En silti tiedä, mitä se olisi vaikuttanut, koska olin vakuuttunut siitä, ettei kukaan oikeasti jäisi minua kaipaamaan. Niin mitättömäksi tunsin oman arvoni.
Omalla kohdallani varmasti suurin itsetuntoa musertanut ja masennukseen johtanut tekijä oli vuosia jatkunut kiusaaminen. Sen lisäksi tai osana pari vanhempaa poikaa ahdisteli minua seksuaalisesti, mitä häpesin niin paljon, etten ole voinut puhua siitä kuin vasta yli 20-vuotiaana. Kotona vanhemmat riitelivät jatkuvasti, enkä puhunut heille koskaan asioistani.
En usko, että nuoret tai kukaan muukaan sinänsä pystyy estämään itsemurhaa, jos joku on todella siihen tilaan päätynyt. Halu kuolla on todella hirvittävä tunne, eikä siinä tilanteessa juuri tule ajatelleeksi, että jotkut voisivat aidosti välittää.
Nuorten itsemurhien ehkäisyn tulisi alkaa paljon "pienemmistä" teoista. Siitä, että erilaisuutta suvaittaisiin paremmin. Että oltaisiin kivoja kavereita toisille, eikä koettaisi tarvetta pahoinpidellä muita henkisesti ja/tai ruumiillisesti. Näihin asioihin vaikuttaa koko yhteiskunta, ongelmat eivät ole vain nuorten ongelmia. On paljon aikuisia, jotka suhtautuvat hyvin kylmästi toisiin ihmisiin ja omalla esimerkillään taatusti edistävät kaikenlaisen pahan jatkumista sukupolvesta toiseen. Ja tietysti on myös se asenne, että herkkyys, ujous ja kiltteys on vastenmiellistä heikkoutta, josta pitäisi päästä eroon.
Muistelen, että mietin itsemurhaa joskus 25 v.. Kävin jopa siinä vaiheessa terapeutilla, ja jossain vaiheessa mainitsin asiasta ääneen.
Ainoa reaktio oli sen pohdinta kuinka HÄN suhtautuu asiaan. Ja päätteli lopulta, että se on jokaisen oma ratkaisu. Sinänsä outoa mun mielestä, että terapeutti rupee miettimään omia juttujaan. Aihe oli selvästi sellainen, josta ei kannattanut puhua, joten se alue jäi terapiassa kokonaan käsittelemättä.
Kotkatar: Tosi tyhmää tuollaisen terapeutin käytös! Tuollaista asiaa ei voi jättää käsittelemättä. Mutta harmikseni voin sanoa, että minulla on myös kokemuksia tuollaisesta terapeutista. ☹️
Itse yritin itsemurhaa ollessani vasta 15-vuotias. Yritin kaksi kertaa, joista toinen oli
sairaalahoidon aikana. Jos siellä sairaalassa en olisi ollut, tuskin tässäkään nyt olisin.
Itsetuhoisuus on mielestäni aina vakavasti otettava asia, sitä ei voi jättää käsittelemättä, muuten joku saa kärsiä siitä.
Terapeutit ja muu ammattikunta, esmes tukihenkilöt täällä, on opetettu sanomaan, että kaikki mikä suorastaan itseäni koskee on mun oma asiani. Jotenkin se on sellainen leikki, että ammattilainen ei halua mitään vastuuta ottaa tai suoda itselleen huonoa omatuntoa jos minä nyt onnistuisinkin siinä itsariyrityksessäni.
Jos onnistun, se ammattilainen on valmis menemään jälkipuintiin hyvällä omatunnolla.
Koska sehän no. sanoi, että se on sun oma asiasi.
Eihän se tuota omaisille tietenkään sano vaan heille se sanoo, että voi miten nyt noin pääsi käymään.
Jos taas en onnistu, se ammattilainen kyselee mikä sai sinut nyt noin tekemään? Sitten kun sille selittää asiaa, se sanoo että sehän on aivan sinun oma asiasi jos vieläkin aiot yrittää.