hei! joudun olemaan nyt tämän viikon ainakin sairaslomalla, koska minulle testataan uutta lääkettä: ketipinor ja sit jotain seroquelia. eli minulle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. oireet viittaavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, mutta eivät riitä siihen kuitenkaan. opiskelen sellasella alalla missä olen asiakas palveluammatissa (kampaaja) opettajani mielestä en voi tehä töitä vähään aikaan (koska olen sekaisin) nyt kun uusi lääke on aloitettu minua pyörryttää jatkuvasti ja väsyttää. aina kun olen ottanut lääkkeen sammun kuin saunalyhty. lääkäri sanoi että oireet kyllä menevät ohi ja mull on sille aika jo ens viikon maanantaina, mut silti mua pelottaa.. vanhempani halkovat hiuksiaan mun takia ja isällä on omia asioita jonka takia hän on tosi vihainen mulle ja muille.. ja väittää että ne on sellasia että niistä ei voi puhua ääneen. mä oon vaan liian väsyny tähän kaikkeen.. ja en jaksais enää ottaa vanhempieni huolia tähän rinnalle vielä.. lisäksi olen tosi agressiiivinen nykysin ja mua ei kiinnosta paljoo mikää.. kaverit lähtee mun ympäriltä. ei kaikki mut melkeen, mä en ihan oikeesti tiiä miten olen ajanut itteni tähän tilanteeseen ja miten kauan jaksan tällästä paskaa enä…
ketipinor kuulostaa tutulta.. Luulisin että sitä lääkettä mulle ehdotettiin, mutten suostunut syömään (en syö lääkkeitä mielelläni -ennemmin kärsin esim kamalasta päänsärystä muutaman päivän kun otan buranaa).
Ne sivuvaikutukset jotka kuvailit vähenee ajan kuluessa. Pyörrytys ainakin. En tiedä otetaanko ketipinor iltaisin unilääkkeenä? Mutta sekin vaikutus hiljalleen hiipuu että sammut kuin saunalyhty (itse nukuin 2 vuorokautta putkeen aloitettuani yhden masennuslääkkeen joka toimii samalla kyllä unilääkkeenä. sen kahden vuorokauden jälkeen iltaisin se kyllä väsytti että uni tuli, mutta aamulla ei enää huomannut mitään.) Ei huolta sen suhteen, vaikutus häviää pian. Ja jos se jatkuu yli viikon, lääke ei sovi sinulle ja silloin sinun tulee ottaa yhteys lääkäriin (tai siihen kuka ne lääkkeet määräsi ja sitten ne tod.näk. vaihdetaan). Kärsivällisyyttä, se helpottaa.. Pyörrytyskin myös..
neuvoisin sinua ottamaan vähemmän huolta vanhempiesi asioista. Tiedän että se voi ahdistaa, suututtaa yms, mutta loppukädessä et sinä voi tehdä mitään vanhempiesi asioille. Jotkut ei halua puhua niistä "lapsille" ja jotkut eivät muutenkaan halua puhua kellekkään vaan miettivät yksinään. Anna vanhempiesi hoitaa omat asiansa -niin minä neuvoisin vaikka vaikeaa se onkin. Eri asia jos se alkaa vaikuttaa sinuun (pahoinpitely, tai jos heillä on alkoholi ongelma -silloinhan siihen pitäisi puuttua tai yrittää jollain tapaa, mutta ei senkään pitäisi jäädä "lapsen" vastuulle vaan apua olisi saatava). Uskon sinun pian jo saavan palaavan kouluun (tai työharjoitteluun, mikä sinulla sitten onkaan tällä hetkellä menossa). Ei viikon sairasloma kaada sitä opiskelua. Itse olin viikon sairaslomalla, sitten olin 2,5 viikkoa osastolla ja valmistuin samaan aikaan muiden kanssa, juuri silloin kuin pitikin. Asioilla on tapana järjestyä,jos vain niiden haluaa järjestyvän.
Voimia!
kiitos, toi oli tosi kivasti kirjotettu! ja kannusti.. olen myös miettinyt että kos en anna periksi ja rupean elämään omaa elämääni. ja enkä reagois enää asioihin enää niin kiivaasti. tai se kai tähän sairauteen kuuluukiin??.. mut kaikille voimia ja jaksamista 🙂🌻