Ole hyvä 🙂

Kuulostaa jossain määrin tutulta tuo, että huolehtii muista perheenjäsenistä. Toimii ikään kuin neuvottelijana, yhdistää perheenjäseniä toisiinsa ja huolehtii siitä, että perhe toimisi ja pyörisi mahdollisimman hyvin. On ikään kuin diplomaattina sovittelemassa kaikkien tarpeita yhteen. On tosi kaunista, että pidät huolta perheenjäsenistäsi - mutta samalla pitää muistaa pitää huolta myös itsestään, omasta ajasta ja jaksamisesta. 🙂

Perheen sisäiset riidat tuntuu varmasti pahalta, onhan perhe kuitenkin todella tärkeä ja rakas yhteisö. Hienoa että iskäsi on pysynyt rauhallisena. Tuo kuulostaa myös tosi hyvältä että oot menossa isovanhemman luokse ja saat samalla etäisyyttä asioihin. Kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu.

Jaksamista, kerrohan taas kuulumisia! 🙂🌻

Moi villikettu🙂

Siitä just koitin huolehtia ku lähin mummulaan että olis välillä erilaista arkea. Ettäsaisin lomailla kodin ongelmista ja josta huolehtimisesta. Musta se on aika suuri luottamuksen osoitus että melkein kaikki mun perheenjäsenet juttelee mulle asioistaan ja pitää mua tärkeänä. Mutta onhan se joskus rankkaa. Silti haluan että on niin.

Olin mummun ja vaarin luona vaikka tuo mun edellinen viesti kuulostaakin siltä että mulla olis vain mummu. 🙂 Ja tätien. Viisi nuorinta tätiä oli kans kotonaan. Kaksi on jo muuttanut pois, mutta toinen on just käynyt lukion loppuun ja muuttanu vähäksi aikaa takas kotiin ja toinen on ollu vain apuna. Nuorin on viidennellä luokalla, vanhin mua kaks vuotta vanhempi ja muut on siltä väliltä. Musta on aina ihan huippua viettää aikaa heidän kanssa. Ja mummula on yhtä tuttu paikka ku koti. Voin olla siellä yhtä vapaasti. Ihan oikeesti yhtä vapaasti. Mummu ja vaari uskaltaa pyytää mua tekeen kotitöitä ja minä uskallan tehä mitä ikinä haluan, samoin ku kotona. Eilinen oli tosi rankka päivä. Olin nukkunu vaan pari tuntia koska en saanu unta ja eilen muutettiin heidät uuteen kotiin. Koko päivä kannettiin tavaroita ja huonekaluja, pakattiin loppuja ja purettiin uudessa kodissa. Olin illalla ihan poikki ku tulin kotiin. Ja olihan täällä ollut lapsilla ikävä vaikka olin vaan pari päivää pois. Tänään oli tarkotus lähteä vielä siivoamaan kaveriksi mutta oon niin poikki että taitaa jäädä väliin.

Ja nyt on taas tosi mukava olla kotona.🙂

Kiitos!

Moi 🙂

Miten sun viime päivät on sujunut? Onhan se hienoa, että läheiset uskaltaa puhua omista asioistaan, vaikka se välillä rankkaa onkin. Syvällisiä asioita harvemmin puhutaan sellaisille, jotka ei niitä kuuntele tai ymmärrä. Kuuntelutaito on tärkeä taito monessa tilanteessa 🙂

Kuulostaa kaikin puolin hienolta, että sait ilmeisesti etäisyyttä kodin arkeen käymällä isovanhempien luona. Tuollainen paikka, missä voi olla yhtä vapaasti ja luonnollisesti kuin kotona, voi olla hyvinkin tärkeä, kuten myös se, että on välit kunnossa sukulaisiin ja isovanhempiin 🙂

Jaksamista ja tsemppiä! 🙂🌻

Moi villikettu!🙂

Enimmäkseen ihan hyvin on mennyt. Oon ollut ulkona - KESÄ!!🙂 - ja rakennellut lapsille majaa, pelannut naapurin ja meidän lasten kanssa julkkista ja sählyä ja kaikkee sellasta. Mua on välillä ahistanu ajatus aikuisuudesta. En oli vielä valmis. Kyllähän sen huomaa ku sellaset tietynlaiset asiat jää hoitamatta. Muuten kyllä hyvä fiilis. Tavallaan tuntuu että on paljon tekemistä, tavallaan päivät vaan kuluu ja en joskus saa oikeen mitään tehtyä.

Kauhee ikävä kaikkia ystäviä. Yksi on lähdössä Ruotsiin ja en enää näe häntä sitä ennen, toista en oo nähnyt pitkiin aikoihin enkä tiiä edes että onko hän kesän kaukana kotonaan vai kämpässään vähän lähempänä ja kolmas onneksi on aika lähellä koko kesän, mutta hänelläkin on nyt ennen kesälomaa tiukka tahti työharjottelussa joten ei nähä ennen kesälomaa. Onneks siihen ei ole pitkä aika!!

Kiitos🙂

Moi.

No joo, nyt on kyllä ollut kesäistä, mukavaa kun olette keksineet tekemistä yhdessä! 🙂 Aivan huippua kuulla, että sulla on ainakin yksi ystävä, jonka kanssa voit olla kesällä. Toivottavasti voit pitää muihinkin yhteyttä netin tai puhelimen kautta. Itselläkin on ikävä yhtä ystävää (joka tosin ei ilmeisesti halua enää olla mun ystävä), joten vähän samanlaiset fiilikset siltä osin. Mutta ihan iloisella mielellä. Haasteet on tehty voitettaviksi 🙂

Aikuisuudessa on onneksi se puoli, että siihen saa kasvaa vähitellen. Se on niin yksilöllistä, missä tahdissa siihen tulee, eikä oikeastaan voi varmaan määritelläkään mitä "aikuisuus" yleispätevästi tarkoittaa. Täysi-ikäiseksi tuleminen antaa tietyt lakisääteiset oikeudet ja velvoitteet, mutta ihmisen yksilöllinen kasvaminen ei noudata ikää numerotarkasti. Mun mielestä on myös ihan paikallaan voida leikkiä ja käyttää mielikuvitusta, vaikka olisikin aikuinen 🙂

Mites sulla muuten menee?
Jaksamista tuleviin haasteisiin! 🙂🌻

Moi ja kiitos villikettu, ja anteeksi. En oo käyny täällä aikoihin. Tosi hyvin on mennyt. Pääsin kouluun, mikä on tosi kiva juttu! 🙂 Kolme kuukautta ilman viiltelyä!

Paitsi. Tänä iltana totaalinen romahdus. En jaksa enkä pysty edes selittämään. Munan vain pakko ruveta taas laihduttamaan, pakko, pakko, pakko. En saa syödä. Haluaisin piestä itteni hengiltä. Viiltelin....enemmän ja syvempiä haavoja kuin aikoihin. Ja siitä tuli parempi olo. En pysty itelleni mitään, mutta silti mulla on ajatus: "Miten mun elämä taas liukuu alamäkeä, ja vauhdikkaasti?" Mutta tosiaankaan en pysty ite tekeen mitään. Mun on vaan pakko laihduttaa ja antaa rangaistus jos lihon ja syön.
😭😭😭😞

Voi Salaatti,

Haluaisin halata sua nyt oikein kunnolla enkä päästää vähään aikaan minnekään. Ei sun tarvitse pyytää anteeksi, voit kirjoitella jos haluat mutta eihän se mikään velvoite ole tietenkään. Aivan upea suoritus että olit kolme kuukautta viiltelemättä, siitä huolimatta, että viilsit nyt.

Kyllä sä pystyt tekemään jotain, vaikka et sitä nyt huomaisikaan. Sun elämä on edelleen kaunis ja arvokas, ja *sinä* olet kaunis ja arvokas. Ihmisen pitää syödä, jotta saisi energiaa. Ilman energiaa ei jaksa, eikä pysty elämään. Olisiko sulla mitään keinoa saada apua tuohon nyt, vaikka puhumalla Tukinetin päivystäjälle tai ottamalla yhteyttä auttavaan puhelimeen tai vastaavaan? Kirjoittamalla tänne? Jotain terapiaa?

Sä selvisit jo keväällä niin valtavan kallion lävitse, että voit ihan hyvin selvitä tästäkin. Mitään ei ole menetetty. Sä ihan oikeasti voit selvitä ja olla onnellinen. Todellakin voit. Ethän satuta enää itseäsi? Sä oot tärkeä ihminen, Salaatti.

Voimia ja jaksamista! 🙂🌻

Hyvä salaatti että sulla oli hyvä kausi elämässäs!! 🙂👍
Harmi että nyt sulla on taas paha olo :'( Toivottavasti tämä paha kausi menee nopeasti ohi!
Tukevin halein katsa

Voi kiitos Katsa ja villikettu☺️❤️

Ajattelin kertoa huomenna psykiatriselle sairaanhoitajalle ku mulla on aika.

On aika hassua millanen olo mulla on. En oo yhtään masentunu, mutta välillä oon ahdistunu jos syön mielestäni liikaa tai sellasta ruokaa jota en sais syödä. En pidä itteeni valtavan lihava, lihavana kyllä, mutta mun kehonkuva ei oo niin sairaalloinen. Mutta mun on vaan pakko kontrolloida syömisiä. Mulla on kaks vaihtoehtoa. Joko tosi vähän kaloreita ja ihan normaalia ruokaa, ehkä 200-800kcal päivässä tai sitten tosi pelkistetty ruokalista ja vähän enemmän kaloreita, 1000-1500kcal päivässä. Tavallaan mun anoreksiamainen syömishäiriö on muuttunu enemmän ortoreksiamaiseksi. Haluaisin syödä mahdollisimman terveellisesti, ja oikeesti mun järki sanoo ettei se oo enää ees terveellistä. Tai en oo varma onko vai ei. Ne ruuat joita vain haluaisin syödä on: maito, maitorahka, salaatti, hedelmät, vihannekset, kananmuna (ainaki valkuainen), joskus kana ja kala, mutta PELKÄSTÄÄN, ei mitään kalapuikkoja joissa on se kuori, ruisleipä, kaurapuuro, raejuusto ja tietenki vihreä tee ja vesi ja marjat. Noista saa kyllä aika paljonki ruokia yhdistelemällä. Rasvaa en halua käyttää ollenkaan, sitä tulee noista ruuista jo liikaakin vaikka kaikki tietenki syön rasvattomana. Lisättyä sokeria ei ollenkaan ja haluan syödä mahdollisimman paljon proteiinia, ettei lihakset surkastuis kokonaan. Kanat sun muut voi paistaa vedessä. Banaani, viinirypäleet, appelsiini, mandariini ja peruna on silti kiellettyjen listalla. Vehnäjauho mua ällöttää. Tavallaan nyt mulle on ruuan terveellisyys tärkeämpi kuin laihtuminen, mutta laihtuminenkin on tärkeää.

Yritän kyllä olla satuttamatta. Ja uskon että selviän tästäki, eihän mulla edes ole paha olo. Kuin välillä jos teen jotain väärin. Kyllä tää tästä. 🙂

Kiitos teille!

Tänään oon syönyt noin 200-250 kalorin eestä kasvissosekeittoa ja raejuustoa ja yhen pienen äitin tekemän sämpylän (ei hajuakaan kaloreista ja sitä paitsi sämpylää en sais syödä. Monesti lopetan just jonku sämpylän tai vastaavan syömisen kesken, ku tulee niin paha olo siitä että syö väärin, ja just äskettäin laitoin lapsille syömistä ja vahingossa nuolasin ketsuppia sormesta. Piti käydä huuhtelemassa suu ja sylkemässä ketsupit pois, en halua niellä sitä. Koitan vältellä syömistä, esim eilen kävin syöttämässä mun ruuat koiralle. Sitte jos syön jotain mitä en sais, tai liikaa, niin mun pitää liikkua ja eilen rankaisin ittiä niin etten saanu moneen tuntiin ollenkaan istua tai edes olla paikoillaan. Se on semmosta. Viiltely on turha rangaistuskeino, siinä ei kait kulu edes kaloreita. Viiltelyllä en nykyään enää rankaise ittiä, tulee vain satutettua itseä jos ahdistaa epäonnistuminen niin paljon ja tuntee vihaa itteään kohtaan.

Moi,

Kannattaa tosiaan kertoa sairaanhoitajalle tästä asiasta. Reilut 250 kaloria on todella vähän, kun miettii että aikuisen päiväsuositus on muistaakseni 2000, ja nuorena voi kulua vielä paljon enemmänkin. Oma jaksaminen on tärkeä asia, ja riittävällä syömisellä siihen voi vaikuttaa hyvin paljon 🙂

Sun ei tarvitse rankaista itseäsi. Jokaisella on oikeus syödä hyvin, ja elämäkin voi olla inhimillistä. On eri asia olla tekemättä oikeasti vääriä asioita kuin syödä hyvin. Hienoa kun et enää käytä viiltelyä rankaisuna ja sulla kuitenkin on parempi fiilis kuin aiemmin 🙂 Kyllä se tästä muuttuu vielä paremmaksi.

Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻

Kiitos villikettu!!!

Mitähän kirjoittaisin. Oon nyt syöny paljon joka päivä. Mutta jos ajattelen vähänki syömistä niin mulle tulee sekava olo. En tiiä mistään mitään. Pitäis kait näitäkin ajatuksia selvitellä. Mutta tää vaan tuntuu siltä että syömishäiriöstä ei koskaan pääse eroon. Sekavaa. Mutta sairaanhoitajan kanssa tästä kyllä juteltiin. Nyt hän on lomalla ja mulla on elokuun alussa vasta seuraava aika.

Mulla on menny hyvin ja huonosti. Välillä on kummallinen olo, välillä kaikki on tosi hyvin. Selittämätön kummallinen olo.

Ääh. Sekava olo nytkin.

"Minun mieleni on rakentanut itselleen vankilan. Minun mieleni on jossain määrin sairas niin kauan kuin se on omassa vankilassaan. Joku voi tulla ja avata oven, mutta silti en osaa kävellä ulos vankilasta. Joku voi tulla ja antaa avaimen minun käteeni, sanoa että avaa ovi ja tule ulos. Silti minä en osaa. Vaikka minua joku kädestä taluttaisi ovelle ja auttaisi minua avaamaan oven, en osaisi astua ulos vankilastani. Jos joku nostaisi minut kynnyksen yli vapauteen! Osaisin sillon yhden asian: rakentaa uudestaan saman vankilan. Osaan minäkin jotain. Ja vaikka joskus pystyisin siihen, avaamaan oven itselleni ja astumaan vapauteen, käsirautoja en saisi pois. Aina kannan mukanani palasen vankeustuomiota."

Laihduttamisesta, syömisestä ja kaloreista tosi sekava olo... Ja haluaisin sitä paitsi lopettaa tupakoimisen...

Mutta on elämä ollu kivaakin. Kummitytön kanssa oon viettänyt aikaa ja muittenki sukulaisten ja ollu mökillä ja tuli ikävä kotiin ja eilen sitte tulin takas kotiin ja tänään käytiin osan perheen kanssa meren rannalla ja oli mukavaa!🙂 On oikeesti ollu välillä hyviä hetkiä ja päiviä vastapainona huonoille.

Kirjotin illalla hyvin lyhyen "tarinan" tytöstä joka teki itsemurhan. Minusta, mutta vain sillä erotuksella ettei kukaan koskaan saanut tietää mun ajatuksia ja kuolin. Ja kirjotin sellasen itsemurhakirjeen jonka olisin aikoinaan kirjottanu. Mutta en tosiaankaan suunnittele itsemurhaa. Purin vaan oloa sillä tavalla. Mua itketti ja tuntui pahalta. En haluais että kukaan koskaan tappaa itsensä.

Niin kummaa ja outoa että viiltämisen halu tulee aina ja aina uudestaan. Nyt taas. Mutta yritän taistella. Itkettää kun ei jaksaisi, mutta pakko on. En HALUA viillellä, vaikka toisaalta haluan enemmän kuin mitään muuta. Väsy. Ei fyysinen väsy, vaan henkinen. Miten jaksan taas taistella? Voi elämä...

Moi salaatti! Kiva että sulla on ollu viime aikoina myös niitä hyviä hetkiä.
Älä anna viiltelynhalulle periksi vaan taistele! Sä oot niin hyvä ja vahva ihminen, että Sä selviät siitä kyllä! Etkä ole ainoa. Mä tiedän ton tunteen omakohtaisesti liiankin hyvin ☹️

Katsa kirjoitti 14.7.2014 9:7

Moi salaatti! Kiva että sulla on ollu viime aikoina myös niitä hyviä hetkiä.
Älä anna viiltelynhalulle periksi vaan taistele! Sä oot niin hyvä ja vahva ihminen, että Sä selviät siitä kyllä! Etkä ole ainoa. Mä tiedän ton tunteen omakohtaisesti liiankin hyvin ☹️

Moikka Katsa!<3 Kiitos! Koitan taistella. Viime yönä melkein jo sorruin mutta en ihan. Kyllä sinäki selviät, varmasti!! Mitä sulle kuuluu?

Mulla on nyt vähän taas selkiytyny ajatukset päässäni. Pari päivää oon ollu sekasi ja ahdistunu siitä että mitä teen ku ahdistaa se että miten syön ja laihdutanko jne. Laihdutan. Mutta en niin radikaalisti. Vähän vähennän syömisiä ja herkut pois kokonaan ja liikuntaa koitan lisätä. Tupakoinnin lopettamisprojekti on käynnissä. Ja ei tunnu syömishäiriöltä ku en oo niin radikaalisti laihduttamassa. Ihan hyvä olo. Haluan laihaksi. Vähintään seitsemäntoista kiloa pois ja mielellään kakskytseittemän. Ja enemmänki. Jos vaikka nelkyt painaisin niin painoindeksi olis jotain 15. Ehkä se olis ihan hyvä. Mutta en aio mitenkään piilotella mun laihduttamista. Nyt on tavallaan hyvä ku jos äiti hermostuu jos syön hänen mielestä liian vähän niin pystyn sanomaan että on mun oma asia että miten syön. Helpompi olla ku ei tarvi piilotella ruokaa ja heittää roskiin, ku voi vaan tyynesti jättää väliin jos tuntuu siltä. Kaloreita en ainakaan toistaiseksi laske kovin tarkkaan. Kunhan ruuan laatu ja määrä on ok.

Nyt on niin kuuma että HYI! Missään ei ole hyvä. Ällö olo ku on niin hiki koko ajan. Pitäis mennä suihkuun mutta mun pitää vielä leikata ruohoa ja käyttää koiraa lenkillä niin ei ole järkeä ennen iltaa. Muuten on hyvä olo ku sain päätöksen tehtyä ja koska päätös tuntuu hyvältä.