Nuupahtanut salaatti

Nuupahtanut salaatti

Käyttäjä Salaatti aloittanut aikaan 07.09.2013 klo 12:04 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 07.09.2013 klo 12:04

Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata

Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.

”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”

Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.

Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.

Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.

Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 28.12.2013 klo 20:55

Kiitos saloka!<3

Sekava olo. Johtuukohan se siitä että mulla on jääny lääkkeet syömättä monta päivää? Vahingossa ku oon nukkunu niin pitkään niin en oo aamulääkkeitä muistanu. Nyt pitää ryhdistäytyä.

Tänään jotenki ärsytti. Olin ihan raivona. Sitten ku tulin tänne ja vastailin muutamiin viesteihin niin en enää niin raivona ollu. Ärsyttää vaan joku, en itsekään tiiä mikä. Sitte ärsytti sekin ku iskä kävi ostaan mulle zyprexaa ku mun pitää sitä ja tuota jotain toista masennuslääkketä syödä nyt pari viikkoa rinnakkain, ja sitte joku kävi tuomassa sen mulle yläkertaan. Sitte iskä tuli sanoon että tuo se lääke alakertaan kaappiin. Ärsytti niiiiin paljo. Tottakai vien lääkkeen sinne! Musta olis ok jos ne pitäis mun lääkkeitä lukollisessa kaapissa mutta kun ne ei ole lukollisessa kaapissa. Jos haluaisin niin saisin ne millon vaan sieltä. Ja sitte kumminki pitää pitää niitä siellä vaikka helpommin muistaisin ne ottaa jos ne on mulla itellä. Tyhmää ja ärsyttävää.

Joulun aika oli ihanaa. Välillä on hyvä että elämä on mukavaa ja voi nauttia. Mutta vähitellen alkaa taas olla vähän vaikeempaa. Tympii ja rupee tajuaan taas että kuin vammainen oon. Mun pitäs saada joltain lääkäriltä jotku vammaisen paperit ku en pärjää normaalissa elämässä. Kotona on ihan ookoo olla, välillä on vähän tekemisen puutetta mutta muuten ei ahista. Kaupassa käyminen sujuu ihan ookoo myös. Mutta kylässä käyminen ja siellä kaupassa tuttavien tapaaminen on ihan liian ahistavaa. Niin vaikeeta. Ja seuroihin en lähe ollenkaan. (Oon siis lestadiolainen.) Ja tulevaisuus mua pelottaa ja tuntuu että oon ihan kamala ihminen. Ei oikeen suju elämä, ei.

Käyttäjä kirjoittanut 28.12.2013 klo 21:35

Monet vammaiset kuitenkin pärjäävät arkielämässä ihan hyvin. Voisit harkita jotain muuta paperia. En viitsi ehdottaa mitään mutta jotenkin ottaa päähän itsesi vertaaminen vammaisiin.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 29.12.2013 klo 14:13

maanvaiva kirjoitti 28.12.2013 21:35

Monet vammaiset kuitenkin pärjäävät arkielämässä ihan hyvin. Voisit harkita jotain muuta paperia. En viitsi ehdottaa mitään mutta jotenkin ottaa päähän itsesi vertaaminen vammaisiin.

Niin. No kyllä. Anteeksi. En ajatellut taaskaan loppuun asti. Oikeesti anteeksi.

On mulla B-todistus (vai mikä se on?) tammikuun loppuun asti mutta mitä siitä eteenpäin? En voi koko elämää olla sairaslomalla.

Käyttäjä kirjoittanut 29.12.2013 klo 16:24

Mitäpä tuota multa pyydät anteeksi? Mutta esim. vammaisena olisit koko ikäsi mutta nyt vot miettiä mitä tekisit lopun ikäsi?

Sulla on kai tuo B todistus lääkkeitä varten ja koska se on vaan tammikuun loppuun asti, niin lääkäri kai olettaa, että voisit silloin olla terve. Jos sulla olisi tuollainen, sulle olisi tullut uusi Kela-kortti jossa olisi joku numero eli diagnoosisi. Mulla niitä on kolme ja ne on elämäni loppuun asti, ei voi edes haaveilla, että ne joskus poistuisi.
Tai sitten sulla on vaan tavallinen sairauslomatodistus tammikuun loppuun asti.

Mitä sitten? Jos lääkäri toteaa, että olet terve, niin sitten sie menet töihin tai kouluun.
Jos et ole terve, sitten jatkat kuntoutustasi.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 29.12.2013 klo 23:53

maanvaiva kirjoitti 29.12.2013 16:24

Mitäpä tuota multa pyydät anteeksi? Mutta esim. vammaisena olisit koko ikäsi mutta nyt vot miettiä mitä tekisit lopun ikäsi?

Sulla on kai tuo B todistus lääkkeitä varten ja koska se on vaan tammikuun loppuun asti, niin lääkäri kai olettaa, että voisit silloin olla terve. Jos sulla olisi tuollainen, sulle olisi tullut uusi Kela-kortti jossa olisi joku numero eli diagnoosisi. Mulla niitä on kolme ja ne on elämäni loppuun asti, ei voi edes haaveilla, että ne joskus poistuisi.
Tai sitten sulla on vaan tavallinen sairauslomatodistus tammikuun loppuun asti.

Mitä sitten? Jos lääkäri toteaa, että olet terve, niin sitten sie menet töihin tai kouluun.
Jos et ole terve, sitten jatkat kuntoutustasi.

En tiiä. Mulle tulee paha olla kun yritän miettiä että mitä tekisin lopun ikäni. Ahistaa jo ajatus sitä että pitää elää vielä monta vuotta ja siitäkin että pitäis selvitä kaikista arkisista asioista ite. En halua olla ikinä terve ku en osaa selvitä elämästä. Pakokauhu...

Toisaalta olis paras mun olla tästä asiasta hiljaa ku sanoin taas niin pahasti ku vertasin itteeni vammaisiin.

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 30.12.2013 klo 14:10

Salaatti rakas, älä koskaan vaikene! Puhu aina kun siltä tuntuu! Joohan?<3

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 30.12.2013 klo 15:54

Kiitos Katsa<3 Koitan puhua. Ja kyllä yleensä tänne kirjottelen varsinki jos on paha olla. Samat sanat sulle!!

Käyttäjä kirjoittanut 30.12.2013 klo 16:29

No nytkö sitten mötkähit tuosta mun vammaispuheesta? Kyllä sie saat olla mun puolestani vammainen jos haluat. Minusta hienoa, jos saa ihan valita asian.
Jos en itse olisi vammainen, voisi jopa naurattaa tämä alituinen mötkähtäminen jos mistäkin asiasta. Nyt vaan tyydyn ihmettelemään.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 30.12.2013 klo 18:07

maanvaiva kirjoitti 30.12.2013 16:29

No nytkö sitten mötkähit tuosta mun vammaispuheesta? Kyllä sie saat olla mun puolestani vammainen jos haluat. Minusta hienoa, jos saa ihan valita asian.
Jos en itse olisi vammainen, voisi jopa naurattaa tämä alituinen mötkähtäminen jos mistäkin asiasta. Nyt vaan tyydyn ihmettelemään.

En mötkähtänyt vaikka varmaan voikin niin tulkita tuon mun viestin. Ihan tosissaan olen että sanoin pahasti kun sanoin niin ja että ei mun kannata siitä enää puhua. Eihän sitä semmoisista asioista kannata kirjottaa. Sillon ku kirjotin niin en tajunnut että mitä kirjotin. Jälkeenpäin vasta tajusin ja olen tosi pahoillani että kirjotin niin, enkä enää siksi halua siitä kirjotella. Mutta en ollenkaan suuttunut enkä mötkähtänyt mistään. En minä ole ikinä tällä sivustolla mötkähtänyt mistään. En ole ees tajunnut että joku voi niin aatella.

Käyttäjä Nimetönn kirjoittanut 30.12.2013 klo 22:47

Salaatti rakas, muista jos on paha olla niin kerro mulle, autan sua aina, ihan aina.
Ja se että ahistaa katsoa tulevaisuuteen, tee se että elät päivän kerrallaan tai edes tunnin. Yritä löytää jotai pieniä asioita kerrallaan mikä nostaisi mieltä, esim teidän pikkunen. Käy kävelyllä, kirjoita tai mitä ikinä keksitään.
Kyllä sä voitat tämä elämän. Tsemppiä 🌻🙂🌻

Käyttäjä kirjoittanut 31.12.2013 klo 05:16

Ja sitten piti koko yö miettiä mitä tuli sanottua. Anteeksi, eikä tästä meidän yhteistyöstä tule yhtään mitään, en enää edes lue tätä ketjua. Pahoitan aivan turhaan mielesi koko ajan.

Minua vaan risoo tuo vammaisen sanan käyttö silloin, kun ihminen, kuten sie nyt, on vaikeuksissa ja sairauslomalla psyykkisten sairauksien vuoksi eikä vammaisuuden takia.
Miksi sinulle on niin vaikea myöntää itsellesi, että olet psyykkisesti sairas nyt etkä vammainen? Miltä sinusta tuntuisi, jos mie valehtelisin täällä, että olen hullu ja siksi sekosin kaupungilla? Vaikka sekosin siksi, kun sain epilepsiakohtauksen tai meni verensokerit alas.

Sinusta kai on hienompaa olla vammainen kuin hullu? Minusta taas olisi hienompaa olla hullu kuin vammainen, koska mulla olisi edes joku mahdollisuus parantua.
Minä nyt käytän hullu-sanaa ihan vasiten mikä on loukkaavaa mutta niin on myös vammais-sana loukkaava, jos sitä käytetään väärin.

Sen pituinen taas tämä draamanäytelmä. Herra minua varjelkoon uudelta näytelmältä. Ja sinua ennen kaikkea.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 31.12.2013 klo 13:33

Kiitos Nimetönn ihanasta sanoista<3 Yritän ottaa neuvosta vaarin🙂

Maanvaiva, ei se mitään. Ja anteeksi minunkin puolesta.

Ymmärrän että se oli oikeesti väärin sanottu kun käytin sitä sanaa. Tajusin sen heti siitä sinun ensimmäisestä viestistä, enkä todellakaan suuttunut sulle siitä sun huomauttamisesta. Mua hävettää nyt se että käytin sitä sanaa.

Ei minusta ole hienompaa olla vammainen kuin hullu.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 01.01.2014 klo 22:48

Voi minua typerystä kun menen käyttämään ajattelemattomasti sanoja. Noh, enää en sille voi mitään, tehty mikä tehty. Täytyy vain koettaa tämäkin virheeni unohtaa. Oikeesti kyllä harmittaa oma ajattelemattomuuteni mutta opinpahan taas jotain. Virheistä oppii.

Täällä uusi vuosi otettiin vastaan koko perheen voimin, ihan keskenään koska mahatauti (onneksi aika kevyttä lajia) jyllää meidän perheessä eikä me haluta tartuttaa muita joten ollaan vähän eristyksissä. Oli ihan mukava uusi vuosi näinkin.

Huomenna alkaa koulu koululaisilla. Arki lähtee taas pyörimään ja minusta on mukava kun saa taas vähän rauhaa aamupäivisin kun lähes koko porukka on koulussa. Iskällä alkaa työt vasta tiistaina. Huomenna aion ainaki käydä kirjastossa pitkästä aikaa.

Tässä kuussa mulla on aika nuorisopsykiatriselle polille.

Käyttäjä kirjoittanut 02.01.2014 klo 17:02

Luinhan mie sitten sun ketjusi ja oikeesti mustakin tulee kohta hullu, jos et lopeta jo tuon asian märehtimistä. Minä tiedän miten raskasta on miettiä päiväkausia jotain sanomistaan. Sie pyysit anteeksi, mie pyysin anteeksi ja annetaan asian jo olla.
Asia pitää nyt unohtaa, sovitaanko niin?

Käyttäjä Katsa kirjoittanut 02.01.2014 klo 17:31

Hyvää Uutta vuotta salaatti! Toivottavasti tämä vuosi on sinulle edes vähän helpompi kuin edellinen<3 Pidä huoli itsestäs. Jookosta?