Nuupahtanut salaatti
Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata
Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.
”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”
Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.
Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.
Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.
Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.
Tietenkin mie luen tätä ketjua, en ole mihinkään hävinnyt. Minä en vaan enää halua pitää omaa päiväkirjaa täällä, koska tapahtuu sellaisia asioita, joista puhuminen on vaikeaa. Tuo lapsen adoptointi ulkomailta esim. on parempi puhua vaan perheen kesken.
Se mun täytyy kyllä sanoa etten taida sua just tässä ketjussa enää tukea. Koska en omia sanojani enää jälkeenpäin pidä hyvänä vertaistukena. Mulla tulee liian pintaan oma lapsuuteni enkä osaa erotella sun tilannetta omasta lapsuudestani.
Ja minä voin todella huonosti ne päivät, kun susta ei mitään kuulunut sairaalasta. Ajattelelin että sie kuitenkin kuolit ja mie viimeisinä sanoina jauhoin paskaa sulle. Ja tuo sun pillereiden syöntikin oli sitten loppujen lopuksi kai minulle rankempaa kuin sulle. Tosi itsekästä on noin sanoa mutta mun äitini tappoi itsensä pillereillä ja elin sitten äidin kuolemankin uudelleen läpi tässä viime päivinä.
Minä en ole sopiva vertaistukija tässä ketjussasi.Olen liian itsekän ihminen. Mutta onhan muitakin ketjuja ja nuorten liveissä voimme puhua.
saloka kirjoitti 19.12.2013 11:10
kuinka kauan jaksoit asua yksin? Kyl vielä tulee aika että pääset muuttamaan ja kokeilemaan siipiäsi. Nyt taisi olla liian aikaisin. Kasvatat voimiasi nyt rauhassa läheistesi kanssa.
Miten perheen pikku prinsessa, onko kova nukkuja vai valvottaako teitä kaikkia?
TOivottavasti sulla oli rentouttavaa äitisi kanssa kaupoilla. Mä olenkans sanonut ettei mulle tarvii hommata mitään. Silti äiti on hommannut.
Kiitos saloka!
Kyllä mää muutaman kuukauden. Ehkä mää ens syksynä muutan jonku kaverin kanssa.
Perheen pikku prinsessa on oikein rauhallinen vauva. Aika hyvin se nukkuu, vähän äitiä valvottaa mutta ei paljoa.
Oli oikein virkistävä reissu kaupoilla!🙂 Semmosia ne äidit joskus on. Mutta mun äiti sanoi että ei se aio hommata mulle mitään.
maanvaiva kirjoitti 19.12.2013 15:12
Tietenkin mie luen tätä ketjua, en ole mihinkään hävinnyt. Minä en vaan enää halua pitää omaa päiväkirjaa täällä, koska tapahtuu sellaisia asioita, joista puhuminen on vaikeaa. Tuo lapsen adoptointi ulkomailta esim. on parempi puhua vaan perheen kesken.
Se mun täytyy kyllä sanoa etten taida sua just tässä ketjussa enää tukea. Koska en omia sanojani enää jälkeenpäin pidä hyvänä vertaistukena. Mulla tulee liian pintaan oma lapsuuteni enkä osaa erotella sun tilannetta omasta lapsuudestani.
Ja minä voin todella huonosti ne päivät, kun susta ei mitään kuulunut sairaalasta. Ajattelelin että sie kuitenkin kuolit ja mie viimeisinä sanoina jauhoin paskaa sulle. Ja tuo sun pillereiden syöntikin oli sitten loppujen lopuksi kai minulle rankempaa kuin sulle. Tosi itsekästä on noin sanoa mutta mun äitini tappoi itsensä pillereillä ja elin sitten äidin kuolemankin uudelleen läpi tässä viime päivinä.
Minä en ole sopiva vertaistukija tässä ketjussasi.Olen liian itsekän ihminen. Mutta onhan muitakin ketjuja ja nuorten liveissä voimme puhua.
Minä en voinu sieltä sairaalasta mitään kirjottaa. Olisin muuten tullu kertomaan että kaikki on ihan hyvin. On varmasti ollu se mun typerä tempaus rankka asia. Mutta kyllä sitä itekkin miettii yhä uudestaan ja uudestaan. Ja minä ymmärrän että vaikken kovin isoa annosta ottanut niin sekin oli vaarallinen, mentiinhän me pillit päällä sairaalaan. Mun verenpaineet laski tosi alas, mitä jos sydän olis kokonaan pysähtynyt? Mitä jos lääkkeitä olis ollu vähän enemmän jäljellä? Mitä jos en olis mennyt sanomaan että otin ne? Miksi otin ne? Ja kaikkea muutakin pyörii mielessä.
Et ole liian itsekäs. Jos tuntuu ettet halua tähän ketjuun kirjottaa niin ei ole yhtään pakko. Mutta minusta sinun vertaistuki ei ole ollu huonoa.
Ihanaa kun joulu tulee. Aatonaattona minä meen sairaalalle käymään omahoitajan luona kontrollikäynnillä. Ei ole sairaalasta pääsyn jälkeen ollut kovin paha olla vielä kertaakaan. Ja se on ihana asia. Sairaalassa lääkäri sanoi etten saa kotona olla sairaan asemassa, mutta mun jaksaminen ei silti ole ihan normaalin tasoista. Se on totta. Nyt äiti ja isä ei niin paljon mua pyydä tekeen hommia, mutta aina vähän jotakin. Ja aika harvoin äiti ja isä edes pyytää mitään, minä teen aina jotakin oman jaksamisen mukaan. On hyvä että mulla on jotain puuhaa päiviin. Ja kotihommat on ihan mukavia monesti. Sen lääkäri myös sanoi että minun täytyy saada kokea olevani tarpeellinen kotona. Sekin on totta. Kun monesti tuntuu ettei minua kukaan täällä maailmassa tarvi. Se on tärkeää että saa kokea olevansa tarpeellinen.
Sunnuntaina minun hyvä ystäväni tulee kylään. Ihana että minulla on hänet. Olen siitä ihan oikeesti kiitollinen. Hän on tukenu mua niin paljon.
Vähän suunnitelmat muuttu kun toiseksi nuorin prinsessa oksensi viime yönä... Ja nyt muillakin on ollut huonoa oloa. Eli ei voi ystäväni tulla kylään. Niin paljon harmittaa mutta ei voi nyt mitään. Hänen pitää tulla sitten joulun jälkeen. Ja hän saa joululahjansakin sitten vasta. Kummitytölleni pitää lahja vielä toimittaa.
Nyt istun keittiön pöydän ääressä saunanraikkaana. Kynttilät palamassa ja ihana rauhallisuus talossa. Söin justiin mandariinia. Mukavasti väsyttää niin että varmaan tulee uni kunhan jaksan yrittää.
Täällä en olekaan vielä kirjoittanut siitä. Nimittäin luulen että olen ihan vapaa, tai siis niin vapaa kuin koskaan voin olla, siis syömishäiriöstä vapaa. Reagoin kyllä vaikeissa tilanteissa heti syömisillä, mutta kun on normaali tilanne ja olo niin syömisetkin on normaalit. Ihan oikeasti normaalit. Vanhoja uskomuksia on vaikea olla uskomatta. Vieläkin on vaikea olla uskomatta siihen että jos syön yli 800kcal niin lihon. Mutta koska ihan oikeesti silti tiiän ettei se oo totta niin syön enemmän. Syön miettimättä.
Huominen tulee olemaan rauhallinen päivä. Ehkäpä käyn huomenna ulkona leikkimässä vakoojaa eskarilaisen pikkuveljen kanssa. Hän on siitä leikistä innostunut nyt.
toivottavasti ette tuu kipeeksi jouluna.
Ihanaa kuulla että olet päässyt sh:sta eroon, tosin se on niin kavala tauti että se voi puhjeta yhtäkkiä. Mut niin kauan kun ymmärrät ja pystyt taistelemaan sitä vastaan, on hyvä.
TOivottavasti teillä on rauhallinen joulu ja mukava uusi vuosi.
Kiitos saloka!
Enää ei onneksi kukaan ole kipeänä.
Se on ihana asia! Ja se voi kyllä tulla uudestaan, mutta koitan taistella vastaan.
Toivottavasti uudesta vuodesta tulee parempi kuin tästä.
Tänään on ollut ihan kiva päivä. En oo oikeen mitään saanut aikaan taas, mutta ainakin kävin ulkona. Se on sentään jo jotain! Huomenna menen käymään sairaalalla.
Nyt meillä on kotoinen tuli takassa ja aiotaan iltapalaksi paistaa makkaraa.
Oon koittanut sisarusten kanssa jotain puhua siitä minun lääkkeitten yliannostuksesta ja ambulanssista ja semmoisesta. Että saisivat vähän käydä sitäkin läpi. Ja sossutkin taitaa ymmärtää että ainaki vanhimpia lapsia pitää jututtaa myös tästä. Ja oon myös sanonu että älkää koskaan ottako musta esimerkkiä, oon huono esimerkki. Toivottavasti kukaan ei ota.
Älä nyt noin selitä asioita. Sie olet niiden isosisko ja heille tosi tärkeä ja olet heille hyvä esimerkki vaikka välillä hieman pösilö. Minä selittelin siskonlapsille vaan etten jaksanut elää ja tuntui kaikki niin paskalta, että halusin kuolla mutta nyt asiat on hyvin ja haluan taas elää.
Eikä ne asiaa ole sitten enää maininneet, joten kai osasin oikein selittää asian.
Kristus syntyy, kiittäkäämme.
Hyvää joulua.
Salaatti Sä oot mun idoli! Sä oot voittanu niin monet ongelmat ja ajattelet aina kaikkia muitakin. Täällä ainakin Sä oot niin ihana ja kannustava ihminen! Oispa mun oikeessa elämässäkin sun laisia ihmisiä ☺️❤️
Erittäin hyvää ja rauhallista joulua ja helpompaa uutta vuotta sulle salaatti 🌻🙂🌻
Maanvaiva, niin minä varmaan joskus vielä saatan olla hyvä esimerkki mutta nyt en kyllä oo. Jos tästä selvitään niin sitten saatan olla. Varmaan tuohon sinun tyyliin olis järkevää selittää. Pitää kattoo, puhunko vielä joskus jotain vai en.
Hyvää joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa sulle!
Katsa kiitos!!<3 Et usko kuin paljon ilahdutit mua! Mukava kuulla että mussa on jotain hyvääkin. Minä uskon että sun elämässä tulee olemaan vielä tosi ihania ihmisiä.
Kiitos! Sitä samaa sulle!
Ihana joulu on tähän asti ollut! Vaikka sovittiin etten saa yhtään lahjoja niin äiti ja isä antoi rahaa. Ja kun sanoin että tekisi mieli ostaa sillä rahalla jotain mukavaa niin äiti sanoi että niin sillä pitääkin. Että sitä rahaa ei saa käyttää sairaalalaskuihin sun muihin, vaan niihin hommataan rahat jostain muualta. Se on tosi mukava juttu.
Oon pelannut pelejä. Isojen ja pienten pelejä. Pienten kanssa muumilottoa ja isojen kanssa scontland yardia ja rummikubbia.
Ihana Salaatti sinä <3 oot ihana ja tuntuu että arvostat joulua todella. Lahjat ei oo tärkeimmät vaan yhteis elo. Oot paras <3
Salaatti Sä oot ihana <3
SCIM, ihana sinä<3 Todellakin arvostan joulua ja joulun aikaa! Ja oot oikeassa että yhteinen aika ja tekeminen on joulussa tärkeämpää kuin lahjat. Ja mulle joulussa tärkeää on myös sen perimmäinen merkitys, eli Jeesuksen syntymäjuhla. Sinä myös oot paras!<3
Katsa sinä myös oot ihana!<3
Minä oon hidas vastaamaan ystävien viesteihin. Monesti monta päivää myöhässä vastaan.
Tänä aamuna sängyssä ajattelin tätä mun elämää. Tämä hetki on ihan ookoo. Nykyään se ei ole niin musta kuin joskus. Tämä hetki saattaa olla jopa mukavaa kun on hyvää seuraa perheestäni ja mukavaa tekemistä. Mutta tulevaisuuden ajattelemisesta tulee helposti paha olo kun tuntuu ettei siellä ole mitään hyvää. Pelottaa tulevaisuus. En tuu selviään elämästä. Kun pitäs joskus osata kaikki hoitaa ite ja pitäs osata hommata töitä ja kaikkee. En osaa. Ja vaikka nykyään elämä on vähän helpompaa niin välillä tuntuu kuin oisin jollakin tapaa vammainen. En jaksa tehdä niin paljon hommia kuin pitäis. Äiti ja isä ei vaadikaan multa paljo, mutta jo se kun tiiän että teen vähemmän, tuntuu joskus pahalta. Miksi en jaksa? Ja muutenki joskus sen huomaa kun tulee hätä ja ahdistus jostakin ihan hassuista asioista. Sen huomaa etten vielä ole ihan kunnossa. Sitä paitsi on muutamia paikkoja jonne en voi mennä koska muuten ahdistaa liikaa. Jään enemmän kotiin kuin muut.
vierailin...