sulla on ymmärtäväinen perhe ympärillä. Yrittäisit kertoa heille, ees hiukan. Se voi helpottaa hiukan edes sun taakkaasi niskaasta. Jollei ne ymmärtäis, ni ei ne olis soittanut sulle apua.

Älä enää ota lääkkeitä liikaa. Tuhoat elimistön. Jotkut lääkkeet ei ehkä tapa, vaan vahingoittaa sua sisältä. Se on hidas kuolema sitten. Oletko siihen valmis?

Olen itekkin miettinyt noita lääkkeitä. Mulla on vanhoja masislääkkeitä kaapissa ja särkylääkkeitä aika paljon. Mut sit mietin myös, olenko valmis siihen. Ei mulla ole ketään ketä välittäis musta noin paljon, kun sulla on. Ehkä mä yksin täällä sit kituan ja lopulta kuolen pois.

Oikee paljon voimia sulle sinne. Yritä puhua jollekkin.

Tietenkin jokainen soittaa apua jos toinen tulee ja sanoo, että on syönyt liikaa lääkkeitä. Ei kai sellaista ihmistä ole olemassakaan joka ei sitä tekisi. Mutta ymmärtäväinen perhe hoksaa ajoissa, että toinen on ollut psyk. sairaalassa vasta eikä häntä missään nimessä saisi jättää yksin hoitamaan lapsilaumaa. Huolehtiva perhe on sellainen.

Ja sulla salooka on ympärilläsi perhe, sulla on isä, äiti ja siskokin. Kyllä hekin sulle soittaisivat apua, jos kertoisit että olet syönyt liikaa lääkettä. Siitä olen ihan varma.
Mulla on perhe joka hommasi mulle apua vaikka en syönyt liikaa lääkettä.

Minä olen nyt koko päivän miettinyt sua salaatti. Mun mielestä sie et syönyt lääkkeitä siksi, että haluaisit kuolla. Jos oisit halunnut kuolla, et ois mennyt kertomaan, että söit lääkkeitä.
Sua ei kukaan auttanut, ei se per---- leen sossu eikä vanhemmasi vaan sun pitää näyttää, että tarvitset apua. Ja otin tuon viimeisen keinon käyttöön .Sinä salaatti tarvitset nyt ammattiapua, se on varma. Äläkä ajattele perhettäsi, ei ne sua ennenkään ymmärtäneet ja aivan sama ymmärtääkö ne nytkään.

Salaatti ! En ikinä selviäis jos lähtisit pois. En ikinä. Jos sua ei oo niin ei oo muakaan. Olet liian tärkeä. Itken koska.. En ees osaa selittää. Mut älä enää koskaan tee mitään !! Oikeesti. Olisin niiiin surullinen et tulisin sun perässä sinne minne kuoleman jälkeen mennään. Pidä tämä mielessä. ☺️❤️

Eikä tämä asia mene vieläkään ohi.
Minä mietin, että kotonasi oli isä, vaari ja mummokin, kai. Vai lähtikö hän jo pois.
Kaikki pitäisi olla sulle rakkaita ihmisiä. Mutta miksi sun pitää jossain yksin kirjoitella tänne pahasta olostasi koko illan, sitten syödä pillereitä ja lääketokkurassa kävellä kaikkein rakkaimpien ihmisten luo pyytämään apua?

Aivan kuin sinä olisit ollut jossain suuressa vanhanajan linnassa ja perheesi linnan toisessa siivessä. Eivätkä siksi huomanneet kuinka paha olo sulla on. Mutta sinä asut ihan tavallisessa omakotitalossa. Koska teitä on niin paljon, et voinut olla jossain niin ettei kukaan huomannut oloasi. Mutta ketään ei kiinnostanut. Oli niin paljon pienempiä lapsia joista piti huolehtia, ehkä sinäkin taas jostain huolehdit.

Sossun tantat kertovat kuinka nuorten pitää kertoa pahasta olostaan. Siirtävät vastuun nuorille, itseltään ja vanhemmiltaan pois. Vaikka jokaisen pitäisi sen verran katsoa ympärilleen ja huomata, jos vieressä, samassa talossa asuva, syö pillereitä liikaa.
Miksi sulla edes oli niitä pillereitä? Kun minä eka kerran yritin itsaria, niin adoptiovanhempani panivat ne lukkojen taakse ja antoivat sieltä aina pillerin kerrallaan.
Sie olit just päässyt pakkohoidosta psyk. sairaalasta ja silti sulla oli saatavilla niin paljon pillereitä, että pystyit syömään niitä liikaa. Sulle jätettiin lauma pieniä, avuttomia lapsia hoidettavaksi ja läjä pillereitä samalla. Koska olet tuossa kunnossa, olisi voinut tapahtua paljon pahempaakin.

Miettikääpä tätä nyt yksi hiljainen hetki.
Toimiiko näin vastuulliset ja hyvät vanhemmat?

Samapa tuota on valvoa koko yö ja mulle salaatti saat reilusti sanoa, että painu hittoon ketjustani provoilemasta. Mutta minä välitän sinusta niin paljon etten pysty olemaan hiljaa ja olen itsekin elänyt biologisessa perheessäni missä kukaan ei isän kuoleman jälkeen juuri jaksanut välittää miltä minusta tuntui. Kunnes lastensuojelu tuli apuun.

Huomaako teillä nyt kukaan, että sun siskosi ja veljesi tarvitsevat nyt jonkun sortin kriisiapua. Kun näkivät kuinka sut vietiin ambulanssilla pois kotoa. Se voi olla heille aikamoinen järkytys ja jos teillä ei nyt kukaan ehi kuunnella heitä, niin on kyllä paskempi homma. Toivottavasti edes lastensuojelu kuuntelee eikä vaan järjestä teille jotain pienten lasten hoitamiseen apua.

Toivottavasti olet nyt pitkään sairaalassa hoidossa.

Pääsetköhän sie missään vaiheessa kirjoittelemaan mitä kuuluu? Hieman huolissani olen vaikka ei kai pitäisi, kun olet turvassa. Olet kai nähnyt äidin ja vauvankin jo.

Mie olen aika tavalla kirjoitellut ja aika tökerösti. Mulla menee kaikki yli aina, kun tajuan, että joku yrittää itsensä tappaa. Anteeksi.

Kiitos kaikille🙂 Voin nyt hyvin ja pääsin sairaalasta kotiin.

Saloka, oot ihan oikeessa että mulla on ymmärtäväinen perhe. Pitää koittaa muistaa olla kiitollinen siitä ja tästä lähtien aion enemmän puhua heille.
Samoin oikeen paljon sulle voimia!!<3

SCIM, kiitos<3 Samat sanat.

Maanvaiva, sulle oma vastaus koska on niin paljon asiaa. Kiitos sullekkin<3

Ensimmäisenä. En oo pahastunut mistään mitä oot kirjotellu vaikka joistain asioista oon eri mieltä. Saat kirjottaa tietenkin mun ketjuun kunhan sen ymmärrät että voin olla eri mieltä.

Mitä mulle kuuluu? Hmm. No nyt jo paljon paljon parempaa. Sairaalassa en päässyt kirjoittelemaan mutta nyt jo pääsin pois. Nyt on mun asiat hoidossa. Mua ei enää jätetä yksin asioitten kanssa. Sairaalassa oli kamala olla kn ei ollut ihan mitään tekemistä. Päivät vain istumista. Ei sitä jaksa. Mutta nyt kaikki on hyvin ja olen jo kotona. Oon nähny vauvankin, ihana vauva! Niin suloinen.

Oon eri mieltä siitä että onko mun perhe ymmärtäväinen vai ei. Minusta mun perhe ON ymmärtäväinen. Ja ihana perhe mulla on ympärilläni. Ei ole heidän vika jos kätkin kaiken sisälleni. Et voi heitä syyttää. Ei kukaan voi nähdä mun rakentaman jaksavani ja onnellisen kuoren alle jos en itse näytä. Oon liian hyvä esittämään että kaikki on hyvin.

Niin. En yrittänyt itsemurhaa. En tiedä olisinko yrittänyt jos olisin helposti saanut käsiini lisää lääkkeitä mutta koska niitä ei ollut helppo saada niin otin vain aika pienen annoksen, ei tappavan määrän. Silti mentiin pillit päällä ambulanssilla sairaalaan. Mua ahisti niin paljon sillon se lastensuojeluilmotus. Olin väsynyt ja ahdistunut ja sekaisin enkä nähnyt muita ratkaisuja katkaista elämän meno vähäksi aikaa. Se oli tyhmä keino enkä enää koskaan aio tehdä niin.

Vaari ja mummu tuli meille sitten kun olin sanonut että otin lääkkeitä ja pyörryin. Minä sanoin sen ja pyörryin. Ja heräsin siihen kun vaari herätteli mua. Minä oon niin sulkeutunut ihminen etten pysty tuomaan pahaa oloani esille muuta kuin kirjottamalla. En vain pysty. Yritän koko ajan opetella mutta se ei ole helppoa. Ulospäin minusta voi olettaa että menee tosi hyvin, vaikka menisi huonosti. Sossu soitti seuraavana päivänä ja kerroin että jouduin sairaalaan.

Semmoista.

Hyvä, että olet tajunnut tuon, että perhe on tosi tärkeä asia. Perhe tuntee sinut, ja kohtelee yleensäkin ihmisenä. On varmasti ollut hetkiä kun olet ollut ihan normaali lapsi.Tärkeintä on näyttää kuka olet ihmisenä.

Mulla on toi sama vika. En osaa sanoa pahasta olosta suoraan, vaan laitan äitille tekstarin ja lopuksi siihen, etten halua puhua asiasta. Pelkään itkeä toisten lähellä. Muistan sen, kun kummisetäni kuoli. Olin nuori ja kummi oli sillä hetkellä mulle tosi tärkee. En osannut näyttää tunteitani muuta kun riehumalla ja raivoamalla. Heittelin tavaroita ja lopulta äiti ja isä passitti mut huoneeseen, jossa sitten itkin yksin.

Näin on, White princess 2! Perhe on tärkeä.

Saloka, se on tavallaan tosi inhottavaa. Koska elämä olis helpompaa jos vois vapaasti puhua.

Mua väsyttää aika paljon. Olen ehtinyt jo tänään touhuta. Tein nuotion pihalle.

Tunnin päästä tulee ne sossut. Mua ahistaa ku en tiiä mitä ne sanoo äitille ja isälle. Ja en halua ite olla mukana siinä keskustelussa ja äiti ja isä haluais että mää oon siinä mukana.

Haluaisin hoitaa vauvaa nyt. Ehkä kohta menenki hoitamaan sitä. Sitä on niin ihana hoitaa kun se on niin pieni ja suloinen nyytti.

Lähden tänään isän ja siskon kanssa siivoamaan minun asunnon ja hakemaan loput tavarat pois. Huhhuh. Vähän jännältä tuntuu mennä. On niin epäonnistunu olo siitä. En pärjännyt sittenkään yksin. Mutta pitää koittaa vaan kovettaa mielensä. Kyllä se siitä. Kyllä mulle vielä uus tilaisuus tulee joskus muuttaa. 🙂

Väsyttää. Vielä pitäs silti vähän jaksaa. Mutta sitte en enää aio jaksaa yhtään mitään.

Tuo uusi aloitettu mielialalääke tekee mulle semmosta etovaa oloa. Se on inhottavaa. Mutta varmaan se menee alkuviikkojen jälkeen ohi.

Tänään minä lähen äitin kanssa jouluostoksille. Sen minä oon sanonu että ite en halua yhtään mitään lahjoja, mutta toisille on ihana ostaa. Varmasti mukava reissu tulee!

Maanvaiva. Mulla jäi sulle sanomatta että minäki välitän susta ja todellakin arvostan sun huolenpitoa! Toivottavasti sinä luet tämän joskus.

kuinka kauan jaksoit asua yksin? Kyl vielä tulee aika että pääset muuttamaan ja kokeilemaan siipiäsi. Nyt taisi olla liian aikaisin. Kasvatat voimiasi nyt rauhassa läheistesi kanssa.
Miten perheen pikku prinsessa, onko kova nukkuja vai valvottaako teitä kaikkia?
TOivottavasti sulla oli rentouttavaa äitisi kanssa kaupoilla. Mä olenkans sanonut ettei mulle tarvii hommata mitään. Silti äiti on hommannut.