Nuupahtanut salaatti
Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata
Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.
”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”
Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.
Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.
Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.
Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.
Pauliina_R kirjoitti 11.12.2013 11:51
maanvaiva kirjoitti 10.12.2013 16:39
Varmaan teillä onkin hyvä koti, kun isä ja äiti ovat siellä hoitamassa lapsiaan.
En voi tajuta, että sie 18v just psykiatrisesta pakkohoidosta päässyt hoidat 2.5vuotiasta, 4vuotiasta, eskarilaisesta, ekaluokkalaisesta jne.....
Mitenkä vanha tää mummo on?Olen vihainen sun äidillesi, isällesi, uskonnolle ja ennen kaikkea suomalaisella lastensuojelulle, että se sallii tämmöisen.
Heippa ihmiset!
Täällä yksi lastensuojelutantta kyllä jakaa nyt tuon sinun kiukun Maanvaiva, hyvin pitkälle. Salaatillakin olisi oikeus olla kiukkuinen, sillä ei sun tarvitse noin monesta lapsesta jaksaa huolehtia, kun et jaksa itsestäsikään huolehtia. Ei edes aikuiset jaksa noin montaa lasta hoitaa, jos on juuri päässyt pakkohoidosta. Oikeasti.
Salaatti. Sun pitää kertoa sun ongelmista sun vanhemmille. Ei he muuten osaa tehdä oikein, mikä on vastuullista vanhemmille tehdä. Ihan varmasti he ymmärtää kun vain näet vaivaa ja uskallat selittää. Sun aika on nyt eikä sitten kun äiti on kotiutunut tai ei ole raskaana tai jaksaa ehkä paremmin. Ne rakastaa sua, ne ymmärtää. Mutta sun pitää kertoa kaikki.
Mä todella toivon, että se mainitsemasi lastensuojeluilmoitus auttaa sun perhettä nyt. Mä todella toivon. Huolehdi itsekin siitä, että olet avoin. Sun ei tarvitse kärvistellä tällä tavalla koko elämääsi. Tekstiesi perusteella olet älykäs nuori nainen, ja monella tapaa pystyt ns. itsereflektioon eli itsetutkiskeluun, mikä auttaa avunsaamisessa ja terapiassa. Sä olet vastaanottavainen, kunhan vain uskallat puhua oikeista asioista.
Ei perheet muuten apua saa, jos näin vaikeista asioista ei pystytä puhumaan. Lapsia on puolustettava, kun he ei itse pysty pitämään puoliaan. Ja kaikki me ansaitsemme apua, oli ikä mikä hyvänsä. Kuuntele vaikka Maanvaivaa, kun hän tietää omasta kokemuksesta.
Paukku
En oo joutunu huolehtiin niin monesta lapsesta ku yhtenä iltana. Mutta jakakaa kiukkua jos haluatte. Mun vanhemmille on kumminki turha olla kiukkuinen, mulle ennemmin ku en oo heille sanonut mistään mitään. Enkä kyllä aio sanoo. Tai ehkä jotain siitä että en jaksa oikeen mitään. Mutta ne on liian lähellä että kertoisin oikeesti kaikkee.
Minäki toivon että se auttaa. Koska se kerran on nyt tehty niin parempi sitte kans olla jotain apua siitä. Mutta ainakaan muut isommat lapset ei oo kovin avoimia. Oon sanonu heille ettei heidän tarvi olla vihasia sen ilmotuksen tekijälle eikä tämän paikkakunnan sossuille mutta ne vähän on... Enkä tiiä oonko minäkään kovin avoin. Se ilmotus on aiheuttanu ja aiheuttaa edelleen mulle niin paljo ahistusta ettei oo helppo aatella myönteisesti siitä. Enkä uskalla puhua mistään. Mutta yritän opetella uskaltamaan.
Paukku tosi paljon kiitos kaikesta avusta!! Ihan oikeesti.
😍
Sä selviydyt kyllä!
Paukku
En mie enää ole niin kiukkuinen, olen laskenut hitaasti miljoonaan.
Minusta sen ei kuuluisi asua siellä kotona ja olla aina valmiina hoitamaan lapsia. Vaan sun pitäisi heitä mennä välillä katsomaan ja leikkiä heidän kanssaan ja olla sisko. Ja lähteä vähän ajan kuluttua pois. Kuten mie teen siskonlasten kanssa. Välillä heitä kyllä hoidankin mutta en koskaan, jos olen väsynyt tai päässyt sairaalasta pois.
Eikä siskoni edes kysy silloin ja samoin pitäisi sun vanhempien nähdä tilasi, ilman että sun pitää se erikseen kertoa. Tiesivät he sen, että olit just sairaalassa ja fiksut ja huolehtivat vanhemmat eivät olisi sua edes yhdeksi illaksi jättäneet hoitamaan noita.
Minusta sun vanhempasi eivät nyt jaksa huolehtia sinusta yhtään vaan olet heille kotiapulainen.
Sinä et käy ystäviesi luona, et käy sählyä pelaamassa, et koulussa, et hoidoissa. Olet vain kiltti tyttö ja perheesi kotiapulainen.
Kun mun äiti ei jaksanut mua hoitaa enkä mie sitä, niin lastensuojelu huostaanotti minut ja mut sijoitetttiin perhekotiin missä sain olla lapsi. Oletko sinä koskaan ollut lapsi vai missä iässä susta tuli kotiapulainen? Sie mainitset noita lapsia ja sitten sanot jotain lapsia jotka ovat 15- 16 vuotiaita ja sen yhden tytön joka tuli koulusta apuun. Sie puhut ettei heitä tarvi hoitaa tms. Eli hekin ovat teillä jotain muuta kuin lapsia. Teillä pitää kasvaa aikuiseksi aika nuorena. Lastensuojelun pitäisi puuttua siihen että teillä sais olla lapsi vaikka tulisi joka vuosi uusi vauva.
Minä haluaisin asua jossain muualla ku kotona mutta en yksin ja mulla ei ole rahaa asua omillani. Eikä voimia käydä töissä tai koulussa. Sen oon kyllä huomannu että kotona on liian vaikee olla, ei oo hyvä olla.
Asun nyt niin kaukana etten voi siellä entisessä sählyssä käydä. Täälläkin olis yks sähly mutten oo vielä rohjennut mennä sinne. Ystävien luona voisin käydä mutta kukaan ystävä ei enää asu täällä. Viikonloppusin voin saada vanhemmilta kyytejä kauemmas ystäville. Ensi viikonloppuna varmaan menen yhdelle ystävälle. Hoidossa en käy koska mulle ei oo vieläkään järjestyny mitään hoitoa. Minä sanon monesti äitille etten jaksa, jos en jaksa. Mutta tajusin tuollon maanantaina sillon ku meille tuli riita ettei se ole ymmärtäny.
Nyt mulla tekis mieli syödä suklaata ja itkeä ja nukkua. En jaksaisi mitään. Huomenna ei tarvi jaksaa ku iskä on kotona. Paitsi että siinä on muita ongelmia. Huomisesta tulee vielä tavallista rankempi päivä... Voi että ku pääsis täältä kotoa pois...
Olisipa taas mukava lääkäri joka laittaisi osastolle... Musta tuntuu että hajoon ihan just.
Itseasiassa alan taas olla niin väsyny että oon valmis epätoivoisiin tekoihin... Mutta en tiiä silti. Mutta tuntuu siltä että pakko saada joku stoppi tälle kaikelle koska EN enää jaksa. Yhtään. Mitään. Haluan vain pois.
Nyt IHAN oikeesti lähet päivystykseen ja sairaalaan. Jos et muuten pääse, niin soita ambulanssi. Tästä ei tule helevettiäkään, menee kaikilla hermot.
Ja, kun olet siellä sairaalassa, sanot ettet voi mennä enää kotiin, kun et jaksa olla siellä.
Ja, kun olet kunnossa joku sossun ihminen saa hommata sulle tukiasunnon ja toimeentulotukea.
Anteeksi maanvaiva. En halua olla häiriöksi niin en sitten enää kirjottele omia ajatuksia tänne. Koitan selvitä. Ja minä en uskalla mennä mihinkään päivystykseen tai mihinkään.
En tajua mitä teen mun elämän kans. Aina ku vahingossa ajattelen huomista niin tulee semmonen fiilis että NYT tapan itteni, en halua elää huomista. Nyt oon syönyt naurettavan vähän liikaa lääkkeitä. En paljon koska mun lääkkeet oli jo niin lopussa. Ihan nolon vähän lääkkeitä. Mutta mietin tässä että menisin varastamaan lääkekaapista lisää jotain, mitä vain. Vielä en voi mutta illemmalla. Tää on ihan hullua. Mutta ku jos en tee jotain niin joudun elämään huomisen. Enkä halua elää huomista. Enkä uskalla soittaa ambulanssia. En ikinä uskaltais.
Anteeksi jos maanvaiva sulle tuli taas paha mieli.
Yliannostuksesta ei tällä kertaa seurannu mulle muuta ku väsymystä ja nyt alan nukkumaan.
Seurasipas siitä muutakin. Mulle tuli kamalan huono olo ja menin alakertaan ja sanoin että oon ottanu lääkkeitä. Sitten tuli vaari ja iskä soitti ambulanssin. Ja nyt oon täällä sairaalassa. Samassa sairaalassa ku äiti mutta eri osastolla. Haluaisin nähä äitiä ja vauvaa.
Kiitos vaari, isä, kiitos Taivaallinen Isä ja Neitsyt Maria.
Kiitos sinulle salaatti, kun ymmärsit pyytää apua.
Salaatti hyvä. Olen tosi surullinen, miten asiat ovat sun kohdalla menneet. Toivon, että et enää ikinä jää noin yksin ja että saat apua. Nyt olet turvassa. Anna ihmisten auttaa. Kyllä sun vanhemmat kestää tämän. Te yhdessä selviydytte.
🌻🙂🌻
Paukku
Kiitos maanvaiva ja kiitos paukku!!
Kait se on hyvä asia että selvisin mutta nyt ei vaan tunnu siltä... No ihan sama. Eletään sitten.
Vaikka nytkään ei niin hyvin mene niin silti on jo parempi olo kun tiiän että saan apua. Vähäsen parempi olo. Nyt istun psykiatrisen sairaalan päivystyksessä oottamassa.