Nuupahtanut salaatti
Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata
Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.
”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”
Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.
Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.
Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.
Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.
Mulla on ihan kauhee olo. Oon yrittäny vähän pitää taloa kunnossa sen jälkeen ku iskä ja äiti lähti ja oon hoitanu lapsia, antanu iltapalaa ja vaihtanu yökkäreitä, rauhoitella uhmaikästä lasta. Ja sitten nuo isommat 2 ja 4 vuotta mua nuoremmat pojat rupes ärsyttämään mua ja rikkomaan sääntöjä niin että suutuin niille. Siis 16 ja 14 vuotta. Eli pitäs olla jo vähän älliä päässä. Mutta ne vaan tuli ja teki just niinku ite halus, vaikka säännöt ois muuta ja sitte ku suutuin niin 16v. veli sano että "oot just niinku iskä" Ja "määki oon parempi hoitaan ku sinä". Mää en jaksa tätä. En koskaan saa kiitosta siitä mitä teen vaikka tekisin kuinka paljon. Yrittää pitää tää talo kasassa ja hoitaa lapset ja sitte siihen päälle saan vaan kuulla että oon ihan kauhee ihminen enkä osaa tehä mitään oikeen. En jaksa. Tiiän että pitäs osata vaan olla välittämättä isoista pojista ja hoitaa noita lapsia mutta ku en vaan jaksa osata. Siihen tarvii hermoja ja mulla ei oo yhtään hermoja, varsinki ku tuli äitinki kanssa tänään riitaa. Semmosta riitaa että ku sanoin vähän siihen tyyliin etten oikeen jaksais tehä ruokaa niin äiti sano että "sää sanot tosi usein ja liian helposti ettet jaksa". Tuli niin paha mieli ku yleensä oon koittanu mahollisimman paljo olla apuna ja sanoa etten jaksa vaan sillon ku en oikeesti jaksa. Ja sillonki oon sanomisista huolimatta ja jaksamattomuudesta huolimatta saattanu tehä hommia. Semmonen olo että eikö äitillekään mitään merkkaa se mitä täällä kotona oon tehny. Mutta me äitin kans jo sovittiin se riita. Mutta vaan tosi väsyny olo ku pitäs jaksaa olla reippaana ja tuntuu ettei kukaan arvosta sitä mitä teen.
pandap kirjoitti 9.12.2013 16:57
Salaatti rakas, sä tarvitset nyt apua. Kotiin palaaminen ilmeisesti auttoi hiukan, mutta ei tarpeeksi. Nyt menet ja huudat ongelmas koko maailmalle, etkä lopeta ennenkuin voit paremmin, ennenkuin sun on hyvä olla. Sulla on oikeus siihen. Sulla on oikeus vaatia itselles hyvää kohtelua, ja sun on nyt tehtävä se. Kerro vaikka äidilles, että nyt et pysty enää. Äitis on kuitenkin huolissaan susta, ja haluaa sulle vain hyvää. Ja sun täytyy hakea sitä apua juuri nyt, kun sun viiltely ei oo vielä kerinny menemään pahemmaksi. Ymmärräthän sä sen?
Voimia!<3
Ihana pandap, kiitos<3 ymmärrän että tarviin apua mutta en osaa lähtä hakeen sitä. Mutta pakkohan se on. Sitte ku äiti ja vauva tulee kotiin eikä mua enää tarvita niin paljon, sitte voin miettii itteeni.
saloka kirjoitti 9.12.2013 17:43
miten voit?
Tiedän millaista se on kun on noita ajatuksia. Mut silti on parempi alkaa miettii mikä on järkevää ja mikä ei. Ennen kun tekee itelleen pahaa, voi miettiä onko se sen arvoista. Mulla paistaa noi jäljet kun kuutamo taivaalla. Ne ei tunnu ikinä paranevan,ei ainakaan kun aina tulee uusia jjälkiä tehtyä.
Toivottavasti saat jotain apua. Että voisit jossain puhua pahaa oloasi pois, vaikka perheelle sitten.
Kiitos saloka!
En tiiä miten voin. Jotenkuten.
Yritän aina miettii ja olla tekemättä mitään ku tiiän ettei siitä ainakaan mitään hyvää seuraa. Niin, toivottavasti saan.
Eilen illalla syntyi semmonen nelikiloinen tyttövauva. Nyt sitte tässä ootellessa että äiti ja vauva kotiutuu. Ihana pikkusisko! Ja ihana ettei äiti oo enää raskaana... Sen kans tuli niin helposti riitaa sillon.
Tänään mulla on vähän parempi olo kun eilen. Mutta ei kyllä oo hyvä olo. Väsynyt. Tähän elämään väsynyt.
Tänään tehään se mun pelkäämä lastensuojeluilmotus.
On kyllä aiheellinen lastensuojeluilmoitus nyt. Et sinä ole siinä kunnossa, että sulle voi jättää kamala lauma lapsia hoidettavaksi. Se ei ole sun tehtävä ja piste. Tämä on niin järkyttävää luettavaa etten voi tajuta kuinka Suomessa voi olla näin. Ei voi vaan hakea uutta vauvaa ja jättää entiset lapset sun hoidettavaksi.
En ymmärrä ja mulla tekee niin pahaa etten osaa muuta kuin itkeä.
Olette kyllä ihania, kuinka välitätte toisistanne täällä. Tulee todella hyvä mieli siitä, kuinka tsemppaatte toisianne jaksamaan ja puhutte toistenne puolesta. Apua kannattaa hakea ja sitä saa. Rohkeutta se vaatii, mutta uskokaa itseenne! Kyllä te pystytte siihen.
😍
Pauliina_R
No kuule mulla ei ole hyvä mieli. En haluaisi edes lukea koko juttua mutta en voi vaan olla lukematta.
Maanvaiva, en oo siinä kunnossa että jaksaisin koko porukkaa hoitaa, mutta ei äiti ja isä sitä tiiä. Ja onneks mun ei edes tarvinnu tänään. Ja eilenki oli mulla mun ysiluokkalainen sisko apuna. Aamupäivän tänään hoidin kahta lasta ja sitten mummu tuli. Ja on siihen asti että isä tulee. Ruuan lupasin kyllä tehä vielä mutta kyllä sen verran jaksan. Siksi mulle olis oikeesti hyvä päästä pois kotoa ku mää en vaan koskaan osaa sanoo etten jaksa sillon ku tarvis. Mutta jos saan jotain apua niinku varmaan saan niin kyllä mää pärjään.
En tiiä tuliko sulle yhtään parempi olo maanvaiva, mutta ei sulla tarvi olla paha olo mun puolesta ku kyllä mää pärjään.
Minäpä en usko että pärjäät eikä sun edes tarvihe pärjätä tuollaisissa olosuhteissa.
Olen sitä mieltä ettei lapsia pidä tehdä koko ajan lisää, jos niistä ei kykene pitämään huolta joka hetki. Ysiluokkalainen apuna, just, hän on lapsi. Hänen ei myöskään kuulu hoitaa tuollaista lapsilaumaa.
Lastensuojelulla ei ole mitään arvoa, jos teidän perheen elämä saa jatkua vielä tuollaisena.
Teidät pitää pelastaa tuosta perheestä. Olette heitteillä.
Kyllähän pärjään. En aina niin kovin hyvin mutta just ja just. Ei se tunnu minusta niin pahalta kun se on niin tuttua ja totuttua homma mulle että osaan tehä sitä ihan luonnostaan. Eikä meijän mitään laumaa tarvi hoitaa. 2 ja puolivuotias, neljävuotias, eskarilainen ja ekaluokkalainen on semmosia jotka tarvii vielä enempi hoitoo. Pari seuraavaa osaa huolehtia itsestään jos ruuan tekee ja sanoo vähän ohjeita kuten tee läksyt, pese hampaat, mene nukkumaan. Ja me neljä vanhinta ei olla enää hoidon tarpeessa. Tai siis minä kyllä oon mutta muut on ihan kunnossa. Ei me olla heitteillä. Mummu on täällä. Oletko sinä vihanen minun äitille ja isälle? Ei meitä tarvi pelastaa. Meillä on ihan hyvä koti.
Varmaan teillä onkin hyvä koti, kun isä ja äiti ovat siellä hoitamassa lapsiaan.
En voi tajuta, että sie 18v just psykiatrisesta pakkohoidosta päässyt hoidat 2.5vuotiasta, 4vuotiasta, eskarilaisesta, ekaluokkalaisesta jne.....
Mitenkä vanha tää mummo on?
Olen vihainen sun äidillesi, isällesi, uskonnolle ja ennen kaikkea suomalaisella lastensuojelulle, että se sallii tämmöisen.
Maanvaiva, anteeksi. En minä halua olla tuottamassa pahaa oloa kelleen.
maanvaiva kirjoitti 10.12.2013 16:39
Varmaan teillä onkin hyvä koti, kun isä ja äiti ovat siellä hoitamassa lapsiaan.
En voi tajuta, että sie 18v just psykiatrisesta pakkohoidosta päässyt hoidat 2.5vuotiasta, 4vuotiasta, eskarilaisesta, ekaluokkalaisesta jne.....
Mitenkä vanha tää mummo on?Olen vihainen sun äidillesi, isällesi, uskonnolle ja ennen kaikkea suomalaisella lastensuojelulle, että se sallii tämmöisen.
Mummu on jotain vähän päälle 60, kyllä se vielä jaksaa. Ja huomenna iskä ei mene töihin. Musta se ei silti ole hyvä juttu koska mun on vaikee olla iskän kanssa kun mun takia on siitä tehty se lastensuojeluilmotus.
Ole sitten vihainen. Jos kerta sun pitää olla. Mutta minä en voi olla vihainen.
maanvaiva kirjoitti 10.12.2013 16:39
Varmaan teillä onkin hyvä koti, kun isä ja äiti ovat siellä hoitamassa lapsiaan.
En voi tajuta, että sie 18v just psykiatrisesta pakkohoidosta päässyt hoidat 2.5vuotiasta, 4vuotiasta, eskarilaisesta, ekaluokkalaisesta jne.....
Mitenkä vanha tää mummo on?Olen vihainen sun äidillesi, isällesi, uskonnolle ja ennen kaikkea suomalaisella lastensuojelulle, että se sallii tämmöisen.
Heippa ihmiset!
Täällä yksi lastensuojelutantta kyllä jakaa nyt tuon sinun kiukun Maanvaiva, hyvin pitkälle. Salaatillakin olisi oikeus olla kiukkuinen, sillä ei sun tarvitse noin monesta lapsesta jaksaa huolehtia, kun et jaksa itsestäsikään huolehtia. Ei edes aikuiset jaksa noin montaa lasta hoitaa, jos on juuri päässyt pakkohoidosta. Oikeasti.
Salaatti. Sun pitää kertoa sun ongelmista sun vanhemmille. Ei he muuten osaa tehdä oikein, mikä on vastuullista vanhemmille tehdä. Ihan varmasti he ymmärtää kun vain näet vaivaa ja uskallat selittää. Sun aika on nyt eikä sitten kun äiti on kotiutunut tai ei ole raskaana tai jaksaa ehkä paremmin. Ne rakastaa sua, ne ymmärtää. Mutta sun pitää kertoa kaikki.
Mä todella toivon, että se mainitsemasi lastensuojeluilmoitus auttaa sun perhettä nyt. Mä todella toivon. Huolehdi itsekin siitä, että olet avoin. Sun ei tarvitse kärvistellä tällä tavalla koko elämääsi. Tekstiesi perusteella olet älykäs nuori nainen, ja monella tapaa pystyt ns. itsereflektioon eli itsetutkiskeluun, mikä auttaa avunsaamisessa ja terapiassa. Sä olet vastaanottavainen, kunhan vain uskallat puhua oikeista asioista.
Ei perheet muuten apua saa, jos näin vaikeista asioista ei pystytä puhumaan. Lapsia on puolustettava, kun he ei itse pysty pitämään puoliaan. Ja kaikki me ansaitsemme apua, oli ikä mikä hyvänsä. Kuuntele vaikka Maanvaivaa, kun hän tietää omasta kokemuksesta.
Paukku