moi, Evitte 🙂

ystävyyssuhteet ovat mielestäni sellainen asia, että ei voi sanoa, kuka ystävistä on paras tai huonoin tms. Esimerkiksi minulla saattaa olla läheisemmät välit johonkuhun ystävistäni kuin johonkuhun toiseen ystävääni, mutta se johtuu useimmiten vain siitä, että olen tuntenut sen "läheisemmän" ystäväni pidempään kuin sen toisen. eli ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa miettimällä, onko joku toinen ystäväsi ystävä läheisempi hänelle kuin sinä.

osaatko sanoa, miksi ystäväsi on joskus katkaissut välinsä sinuun? koetko, että syy oli sinun vai oletko mielestäsi syytön asiaan?

musta se on aika normaalia, että on mustasukkainen ystävästään. ei siinä tarvitse olla mitään muuta syytä kuin se, että pelkää menettävänsä tämän ystävyyden. kuulostaa aika oudolta, ettei ystäväsi ole valmis puhumaan kanssasi asiasta - nimenomaan puhuminenhan selvittää asioita.

onko sinulla muita ystäviä kuin tämä josta kerrot? saatat pelätä hänen menettämistään vielä paljon tavallista enemmän, jos hän on ainut ystäväsi. oletko ajatellut, että yrittäisit tutustua myös muihin ihmisiin ja saada lisää kavereita, niin et tuntisi olevasi niin riippuvainen tästä kyseisestä kaveristasi?

voimia sulle 🌻🙂🌻

Moikka IisaMari ja kiitos paljon vastauksestasi. 🙂

Tiedän, olen tuosta samaa mieltä, mutta en ole kai vaan tarpeeksi vielä sisäistänyt sitä. Koen olevani jollakin lailla uhattuna, varsinkin tuon yhteisen ystävämme taholta. Yritän kovasti nyt tsempata, jotta pääsisin yli tästä ”huonouden tunteestani”, enhän ole yhtään sen vähäpätöisempi kuin kukaan muukaan! Kai se läheisen ihmisen menettämisen ja myös syrjäytetyksi tulemisen pelkoni vain on niin vahvalla otteella minusta tällä hetkellä. Haluaisin työstää jotenkin tätä omaa mielialaani.

Nykyisin siis olemme kämppikseni kanssa väleissä, tosin nykyisestä tilanteesta johtuen sekä ystävälläni että itselläni on ollut pinna todella kireällä, ja monesti mielessä muutto ”omaan asuntoon”, siis yksiöön ilman toista. Kuitenkin olen miettinyt, että olen nähnyt niin paljon vaivaa tämän ihmissuhteen eteen niin monen vuoden aikana, etten halua uhrata sitä. Keskustelin aiheesta hänen kanssaan, ja hän ei oikein suopeasti suhtautunut ajatukseeni muuttaa yksin (tai lähinnä siihen, että hänkin joutuisi sitten asumaan yksin). Lisäksi tiedän, että kämppiksen kanssa elossa on hyviäkin puolia; on seuraa, joku osallistuu kotihommiin ja laskujen maksamiseen..

Ilmeisesti hänen syynsä katkaista välinsä minuun oli se, että hän kaipasi omaa tilaa ja aikaa. Jälkikäteen hän totesi, että olisi voinut asian muotoilla hienovaraisemminkin, ettei minulle olisi tullut niin syrjäytettyä ja ulkopuolista oloa. Ymmärrän hänenkin kantaansa, koska osaan halutessani olla erittäin takertuva. Toisaalta hän on myöntänyt myös ylireagoineensa; pelkällä puhumisella olisi päästy pitkälle. Meidän keskustelutapamme (=riitely) ovat kovin erilaiset, sillä hän on tempperamettisena tottunut huutamiseen, ovien paiskomiseen ja tarvittaessa ovesta uloskävelyyn, kun hänellä keittää tarpeeksi yli. Itse olen paljon herkempi, sulkeudun herkästi ja pahoitan mieleni alkaen sitten itkemään. Usein itkuni on vain ärsyttänyt häntä, mutta rauhan laskeuduttua on anteeksi pyydelty puolin ja toisin.

Vähän huonosti niitä ystäviä on kertynyt; kuten useita muitakin, minuakin kiusattiin yläkoulussa varsin vakavasti. Menetin silloin paljon läheisiä ystäviäni, ja vaikka sainkin uusia, ei heihinkään ole tullut pidettyä yhteyttä koulun loputtua viitisen vuotta sitten. Muiden elämäntilanteet ovat erilaisia kuin omani; kaikilla on joko poikaystävä tai mies, muutamalla jo lapsiakin. Olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt pitää yhteyksiä yllä, varsin laihoin tuloksin. Koulun kautta olen saanut uusia tuttavia, yhdessä on jopa ystäväpotentiaalia, mutta harmikseni täytyy todeta, että lähes kaikki ihmissuhteeni (tai noh, kaverisuhteeni) ovat myös kämppikseni/ystäväni kaverisuhteita. En harrasta mitään erityisempää (koulun + töiden jälkeen aikaa ja jaksamista ei ole riittänyt tarpeeksi), joten sitä kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin. Olen huomannut muuttuneeni varovaisemmaksi ja aremmaksi uusia ihmissuhteita kohtaan. En oikein tiedä, mistä suunnasta lähtisin etsimään uusia ystäviä itselleni.

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. 🙂