Musiikki ja masennus

Musiikki ja masennus

Käyttäjä alexi aloittanut aikaan 04.04.2006 klo 01:25 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä alexi kirjoittanut 04.04.2006 klo 01:25

Moi! En tiiä onko aihetta ennen käsitelty, mutta onko muut alkanu kuunteleen paljon musiikkia masennettuaan? Meitsi on, ja monet kappaleet on auennu ihan erilailla…tosin kaikki musiikki mitä kuuntelen nykyään on aika masentavaa, mutta silti kuuntelen niitä. Pahentaakohan melankolinen musiikki olotilaa, vai pitäskö sitä laittaa joku ”don’t worry, be happy” soimaan 😉 ?
Mun mielestä monet kappaleet kuvastaa hyvin mun olotilaa, ja kun tulevaisuudessa kyseisiä kappaleita kuuntelen tulee nämä ajat varmasti mieleen…

Niin miten on, onko musiikin kuuntelu suuressa osassa teidän elämäänne?

-Alexi 18v

Käyttäjä masha kirjoittanut 04.04.2006 klo 15:37

Hei Alexi!

Miun mielestä se ei pahenna. Kaippa se on niin, että melankolinen musiikki on olemassa sitä varten, että ihmiset vois käsitellä tunteitaan. Minnuu musiikki lohduttaa, kun kukaan muu ei tunnu ymmärtävän.

Masha

Käyttäjä En minä tiiä kirjoittanut 04.04.2006 klo 23:13

Silloin kun ite olin masentunu, kuuntelin musiikkia ja kappaleita, joista huomasin ihan uusia juttuja. Ja melankolisessa musiikissa on puettu sanoiksi niitä ajatuksia ja tunteita, joita sisällä myllertää. Ainakin omasta mielestäni on helpottavaa kun voi kuvailla pahaa oloaan jollakin kappaleella tai niissä lauletuilla sanoilla.
Minusta on helpottavaa saada pahalle ololleen nimi.

Käyttäjä alexi kirjoittanut 05.04.2006 klo 21:06

Moi taas ja kiva et joku vastas!
Musiikin kuuntelun lisäks oon alkanu piirteleen aika paljo. En mikää Da Vinci oo mut ihan hyvä, ja seki tuntuu jotenki helpottavan...Mitäs seuraavaks pitäää ruveta tekeen? Kirjoja 🙂? Saas nähä...

Alexi -18v

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 06.04.2006 klo 15:47

mulla soi koko ajan päässä Anna Eriksson ja sanat "tahdon uuden elämän.."
sen kun saisikin. siis elämän ei mulla edes ole tuota levyä.

mie kuuntelen tällä hetkellä vaan ukin vanhaa venäläiskonserttia. enkä mitään muuta. on helpompi olla omissa oloissaan, kun vaan yhteen levyyn keskittyy ja tässäkin levyssä on kaipuuta vapauteen.

Käyttäjä masha kirjoittanut 08.04.2006 klo 19:51

Niin mieki piirtelen. Myös maalaaminen on ihmeen rentouttavaa. Välillä vain räiskin värejä, välillä suttaan pelkkää mustaa tai punaista ja joskus vain sivelen, tanssin siveltimellä paperin päällä.

Taide on ihana asia meille melankoliaan taipuvaisille.

Käyttäjä Neme Chiaki kirjoittanut 09.04.2006 klo 21:10

Musiikki auttaa mua ainakin unohtamaan kaiken edes hetkeks ja pääsee pakenemaan todellisuutta..
Ja toinen on, ett musiikin tekeminen auttaa. Soitan pianoa ja kitaraa monta tuntia putkeen yksinäni treenikämpällä niin kyllä helpottaa.

Käyttäjä miima82 kirjoittanut 12.04.2006 klo 23:26

mulle musiikki on pakokeino tästä todellisuudesta.se vaikuttaa vahvasti tunteisiin ja ajatuksiin...musiikkiterapiahan on tieteellisesti toimivaksi todettu hoitomuoto.sen avulla pystyy tuomaan esille asioita ja käsittelemään niitä...

huomaan että kun on oikein pohjalla musiikin avulla voi purkaa kaikkea sitä pahaa oloa mitä tuntee.

Käyttäjä Balafre kirjoittanut 23.04.2006 klo 11:33

Masennuttuani on musiikkimakuni muuttunut aika radikaalisti kevyestä raskaampaan.
Olen harrastanut laulamista jo viisivuotiaasta, ja musiikki on aina ollut minulle selviytymiskeino.
Ja todellakin, laulujen lyriikoihin tulee kiinnitettyä erittäin paljon huomiota.
Yksi bändi, jonka lyriikat iskevät lujaa on Stone Sour. Kuunnelkaapas ihmiset esimerkiksi kappaletta Bother, niin tulette luultavasti löytämään monia yhtymäkohtia omaan elämäänne.
Usein tuntuu että jotkut laulut ovat yksinkertaisesti vain tarkoitettu minun kuultavaksi.
Pidän listaa itselleni tärkeistä kappaleista, jotka tulee ymmärtää ja osata ulkoa.
Olen idiootti, mutta onneksi tiedostan sen itse.

"Wish I was too dead to care
If indeed I cared at all
Never had a voice to protest
So you fed me shit to digest
I wish I had a reason; my flaws are open season
For this, I gave up trying
One good turn deserves my dying.
---
Wish I'd died instead of lived
A zombie hides my face
Shell forgotten with its memories
Diaries left with cryptic entries."
Stone Sour - Bother

Käyttäjä just_a_dream kirjoittanut 23.04.2006 klo 15:32

Kyllä musa ehdottomasti auttaa, helpottaa oloo ainaki vähän.. En olis ite selvinny ilman musiikkii viimesest kahest vuodesta. Kyl sinänsä kaikki musa varmaan auttaa mut mun kohal asenteellinen musa ja varsinki musa jonka avul voi käsitellä asioita ja tunteita. Oon kuunnellu varmaan miljoonii kertoi @junkmailin cdt läpi, ne on useimpina päivinä mun kantava oljenkorsi, asia joka saa tilanteen mukaan pään täyteen tai tyhjäks.
Omast kokemuksest voin sanoo et kun löytää jotain mikä parantaa oloo, mulla esim piirtely ja siihen liitettynä toi tietty musa, ni se auttaa kestämään ja ainaki mulla se on auttanu myös sillo ku tuntus et tekis vaa mieli vetää viinal tai lääkkeil päätäytee tai viiltää ranteet auki..Pahoi päivii on ollu paljon mut kertaakaa en oo sortunu kiitos musan. 🙂

Käyttäjä Cheetah kirjoittanut 04.05.2006 klo 12:45

Mulla musiikki ainaki auttaa. Oon ite kans ymmärtäny monta biisiä ihan erilailla ku ennen, sitä vaan jotenki uppoaa siihen musaan ja sillon helpottaa. Joo, musa on aika rankkaa ja niis on usein jotain kuolemasta ja itsetuhosuudesta, mut jotenki se ajatus itellä sit pakenee.

Käyttäjä charon kirjoittanut 09.05.2006 klo 17:43

Musiikki on lahja. Ilman sitä en jaksaisi elää. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa käsitellä ongelmiaan. Musiikki auttaa ainakin miunlle. Kaikilla on myös oma musiikkimakunsa ja itse kuuntelen raskaampaa.Itse olen ja olen ollut masentunut jo pitkään. oma musiikkimakuni ei ole pirteämmästä päästä mutta ei sille mitään voi.
Musiikki on ihanaa jota ilman ei voi vain elää<3😞

Käyttäjä En minä tiiä kirjoittanut 10.05.2006 klo 22:23

Musiikki on mulle kuin elämän eliksiiri.
Nyt tosin on olo niin paska, etten enää jaksa kohta iloita musiikista, sen voimasta.

Olen löytänyt kappaleen, joka kuvaa tätä hetkeä, minua ja kaikkea niin täydellisesti. En voi olla kuuntelematta tätä. En osaa selittää tätä tunnetta, mutta tämä kappale kertoo sen. Tämä soikin aina päässäni nykyään...

Tää on soudtrack mun pahalle ololle tällä hetkellä. Jos tämä olo saa minut valtaansa ja muserrun, tämä kappale seuraa kanssani.

mutta musiikki helpottaa minua yleensä. Tälä hetkellä voin vain kuunnella tätä kappaletta ja toivoa että jonain päivänä ymmärtäisin täysin näiden sanojen merkityksen ja tajuaisin, että elämäni on silti rikasta...

Käyttäjä Sandost kirjoittanut 18.05.2006 klo 13:59

Musiikki on itselleni tavattoman tärkeätä,
ja niin sitä kautta ilmaisen tuntojani.. Siihen on hyvä
joskus purkaa ajatuksia ja paineita..

Joskus siihen on kyllä helppo vajota liiaksi
ja synkeiden tekstien kuunteleminen ei auttanut
itselläni masennukseen, pikemminkin
sai minut vain näkemään asioita kamalan suppeasti ja ruokki sitä pahaa oloa.

Olen ehkä oppinut löytämään muita keinoja.
Ystävät ovat itselleni olleet tärkein apu masennuksessa ja asioista kertominen.

Käyttäjä Sumuliina kirjoittanut 23.05.2006 klo 19:02

Yleensä kuuntelen todella raskasta musiikkia kun olen masentunut. Musiikista tietää mielialani. Tai ainakin tiesi. Nykyään kuuntelen raskasta musiikkia jo ihan muutenkin. Ennen se oli pakokeino saada korvat täyteen jotain örinäheviä, mutta se pakokeino on nyt poissuljettu kun se ei eroa normaalista.

Sanoitukset ovat usein englanninkielisiä, joten en niihin hirveästi kiinnitä huomiota. Suomenkielinen musiikki, jota kuuntelen kuitenkin saattaa saada herkkänä hetkenä itkemään. Jotkut sanat voivat todella osua paikalleen ja silloin saa purettua sen kaiken siihen kappaleeseen.

Kyllä musiikilla on pakko olla jotain isompaakin terapeuttista vaikutusta, ainakin se on parempi kuin hiljaisuus ja oman hengityksen kuuntelu.

Käyttäjä pygmity kirjoittanut 24.05.2006 klo 17:45

Itse olen oikeastaan aina kuunnellut raskasta musiikkia, joten en rinnasta sitä varsinaisesti masentuneeseen olotilaan. Toisaalta selailin tossa mielenkiinnosta levyjäni, jotka ovat kasaantuneet stereoiden viereen viimeisen pahan masennuskauden aikana ja huomasin, etteivät ne ole kyllä sen iloisen hevin osasto lainkaan. Eli kai minäkin sitten puran omaa oloani musiikkiin.
Sinänsä on kyllä kummallista, että iloisista renkutuksista masennun entistä enemmän. Ehkä juuri siksi en kuuntele radiota ollenkaan. Onneksi musiikista saa tietynlaista voimaa ja jaksamista..