oon 13.vuotias tyttö..mulle todettii vuosi sitte (eli ku olin 12..) niin keskivaikee masennus.. sitte olin tänä vuonna lastenpsyk.kokovuorokautisella osastolla… se oli tosi paska paikka! mutta syyt miks jouduin sinne on seuraavat: se keskivaikee masennus,syömisongelmat(ei vielä mtn syömishäiriöö.. mutta syön kuulemma liian vähä…,kouluongelmat,uniongelmat ja itsetuhoisuus… siinä ne sitte oliki mutta on vielä yks ongelma mulla ja siitä tietää vaan keverit ja se on viiltely…. mutta oon yrittäny itsarii monta kertaa vaan ei oo onnistunu… ☹️ haluun vaan päästä pois tästä kaikesta pahasta mua vastaan! useesti toivon kun rupeen nukkuun että aamulla en herääkkään! ja nytte elokuussa mulle pitäis alkaa psykoterapia!! en todellakaan haluis alottaa sitä!! jos joudun niin sittte ainaki tapan itteni!! koitin kertoo kaiken lyhyesti.. kirjoitan ekoja kertoja… en tiijä tajusitteko… mutta kysymys on: onko mulla enään mtn toivoo… en jaksa enään kauaa! ☹️ Ja olin joku kuukausi sitten taas tayssin osastolla kriisijaksolla kesti 2,5viikkoa… Mutta nyt viiltelystä tietää vanhemmat ja lääkäritkin… Ja mulla on myös alkanut terapia mutta nää on vel jtn tutustumis käyntejä… Mutta en oikeesti jaksa enää…
Jassu95, en tiiä miten auttaa sua, kun tuskin lohduttaa tietää ettet ole ainut joka tuntee pahaa oloa ja haluaa pois. Itse kirjoitin juuri aikuisten puolelle siitä miten pahalta tuntuu ja etten jaksa enää elää, että kanssa toivon etten aamulla enää herää. Oon siis jo 24 vuotias, mutta samanlaisia tuntemuksia on ollut. Mt-ongelmat alko kun olin 12. Yrtin itsaria, ei onnistunut (kas kummaa...) sitten 15 vuotiaana jouduin samaisesta syystä sairaalaan, nuorisopsykiatriselle. Olin siellä vuosi ja 9 kuukautta, siis oikeesti, miltei ehin täyttää 17 ennen kun ekalta hoitojaksolta pääsin pois. Sitten tuli opiskelu, uudet sairaalajaksot... Masennus, syömishäiriö. Olin pariin otteeseen nenämahaletkussa, josta oon jo sulle oman kuvan antanutkin... Ei oo ollu helppoo, mutta hengissä ollaan.
Nytkin haluan vain kuolla. Pelkään uutta sairaalajaksoo, koska joutuisin opetteleen taas sen normaalisyömisen. Tällä hetkellä ongelmana rajatilahäiriö ja diagnosoimaton bulimia. Siis vaikeutena etten pysty syömään oksentamatta. Älä ota mallia musta vaikka sulle tätä kerronkin (ja muille lukijoille tietty myös.) en haluaisi tätä, mutta en tiedä elämälleni muuta suuntaa kuin alaspäin. Kaikki tuntuu vaikeelta, elämä on kamalaa, ahdistaa. Mutta yritän vielä sinnitellä. Vaikka voimia ei paljo enää oo.
Jaksamisia, vaikkei jaksaisikaan...☹️
Hei jassu95!
Surullista, että vaikka olet 13, olet joutunut kärsimään noin paljon! Se on aivan liikaa ikääsi tai mihin tahansa ikään nähden! ☹️ Koko toimintasi tuntuu olevan oireilua vaikeuksistasi: univaikeudet, syömisvaikeudet, viiltely... Osaatko sanoa, masentaako jokin tietty asia, vai onko elämä vain muuten raskasta? Onko sinulle tapahtunut jotain poikkeuksellisen rankkaa, joka olisi synnyttänyt masennuksen?
Oli masennuksesi syy mikä tahansa, niin se ei ole häpeäsi! Hankala kuvitella, että olisit tehnyt mitään, minkä vuoksi ansaitsisit pahan olosi. Ei ole häpeä tunnustaa tarvitsevansa apua, vaan se vaatii rohkeutta. Aikuisetkin voivat kaivata tukea, niin kuinka itse et kaipaisi.
Miksi ajatus psykoterapiasta tuntuu noin kamalalta? Eikö sen sijaan olisi hyvä löytää keinoja pulmien käsittelyyn?
Et ole toivoton tapaus!! Jos sinulle olisi sellainen diagnoosi annettu, ei sinua yritettäisi auttaa. Kun tuntuu tarpeeksi pahalta, itsemurha voi tuntua ratkaisulta. Todellisuudessa haluat kuitenkin vain voittaa ongelmasi, eikö vain? Älä siis luovuta, koska toivoa on niin kauan kuin on elämääkin.
No ei mulle oo tapahtunu mtn, en tiijä mistä masennus on tullu.. en oikeesti jaksa mtn! haluaisin olla niinkun kaikki muutkin 13.vuotiaat, ettei tarvis kärsiä mistää masennuksesta! ja tohon syömishäiriö juttuun viellä.. mulla on anoreksia.. -_- oon joutumassa ehkä tammikuun iha alussa lastenTAUTIEN osastolelle ☹️(((
HUOM) OON TOI JASSU95 MUTTA VAIHTANUT VAIN NIMIMERKKIÄ!
Hyvää joulua kaikille!🙂🌻