Moro vaan!
Oon 15-vuotias poika ja sairastunu viime syksynä psykoosiin.. Kaikki alko ihan siitä että tuntui että seurataan, ja lopulta näin hahmoja. Olin sitten viime vuoden elokuun alusta joulukuun puoliväliin psykoottisena koulussa. Koulumenestys oli todella hyvää mutta käytöksestä soiteltiin usein kotiin. Lopulta sitten äiti otti asian kotona puheeksi ja jouduin kertomaan näistä oireista. Se oli kova paikka sillä äänet olivat koko syksyn ajan kieltäneet kertomasta tai muuten kuolisin. No sitten lähdettiin hakemaan sitä apua ja terveyskeskuksesta lähetettiin kiireellisenä pitkän niemen nuorisopsykiatrian osastolle. Pääsin jo seuraavalla viikolla osastolle ja siellä oli ensimmäisen kuukauden aikana tutkimusjakso, ja olin ihan varma että sen jälkeen pääsisin kotiin. Mutta eihän se niin tietenkään mennyt.. Kun tutkimusjakso oli ohi, lääkäri mietti minulle sopivinta lääkettä. Lääkevalinnaksi tuli zeldox jonka rinnalla söin risperidonia joka oli aloitettu jo silloin terveyskeskuksen jälkeen.
Sen jälkeen alkoi lääkitysjakso joka kesti kuukauden. Söin zeldoxia ja se antoi vastetta noin kolmen viikon jälkeen. Siinä vaiheessa olin jo suoraan sanottuna vittuuntunut koko sairaalaan ja halusin vain kotiin. No olin vielä viikon siellä ja lääkäri sanoi että kotiin saisi lähteä sitten. Pääsin kotiin ja minulla alkoi käynnit nuorisopsykiatrian polilla. Siellä yritettiin laskea risperidon alas mutta kun se oli laskettu niin että söin enään 0.5m päivässä niin alkoi aggressiiviset näyt minulla ja se jouduttiin nostamaan takaisin. Zeldoxia nostettiin koko ajan lisää mutta harhoja oli siltikin kun oli koulusta niin kova stressi. Lintsasin paljon koulusta ja minulla oli melko vaikea masennus. Koulussa jouduttiin tekemään erityisjärjestelyjä jotta jaksaisin käydä siellä. No sain koko kevään kahlattua läpi ja todistukseen tuli keskiarvoksi 8 vaikka en juurikaan koulussa ollut.
Kesä meni aivan täydellisesti eikä ollut yhtään oireita eikä mitään ja sain rippileirin suoritettua. Se johtui lääkärin mukaan siitä että ei ollu stressiä.
No sitten alkoi tämä syksy ja se on ollut taas yhtä helvettiä. Vainoamisen tunne alkoi heti kun koulut alkoivat ja masennus tuli takaisin. Keskittymisvaikeudet tulivat todella pahoina ja muutenkin oli vaikeaa käytöksen suhteen. No sitten aloin ryypätä ja olin juomassa useampana viikonloppuna, kunnes eräänä viikonloppuna otin isältä viinaa ja join sitä niin paljon että jouduin ambulanssilla sairaalaan ja siellä olin yön yli. Sen jälkeen oireet tulivat taas voimakkaina Sitten koulussa saatiin sovituksi että alkaisin saada yksityisopetusta että pysyisin mukana kouluasioissa. Sitä opetusta olen nyt saanut kohta 2kk. Kokeet on menneet nyt hyvin ja keskittyminen on ollut helpompaa. Kuitenkin se ryyppääminen on jäänyt päälle ja taas viime viikonloppuna olin humalassa tullut kotiin ja yrittänyt etsiä veitsiä sun muita jolla tappaa itteni. Oireet vaan aina alkavat heti kun otan alkoholia mutta eihän sitä tyhmä tajua..
Oisko muilla mitään neuvoja tähän masennukseen tai psykoosi oireisiin yleensä? Kiva jos joku jakso lukea loppuun asti… 🙂
Eipä mulla ole sulle neuvoja, ainakaan semmoista mitä et jo itse tietäisi l. koita olla dokaamatta. Helpommin sanottu kuin tehty, sen verran nuoruudestani (josta on jo melko pitkä aika...) muistan. Kirjoituksesi oli harvinaisen kypsän oloista, jos et olisi ikääsi kertonut niin veikkaukseni olisi ollut että olet huomattavsti vanhempi. Onko sulla mitään "terveempää" harrastusta jonka parissa aikaa voisi viikonloppuisin viettää, jospa siitä olisi apua? Voimia nuorukaiselle 🙂👍
Hei!
Itse olen 14-vuotias tyttö,joten ymmärrän aika hyvin. Itselläni on myös ollut kauheaa masennusta koulusta ja hirveää stressiä,jonka takia numeroni on laskenut.
Näitkö useastikkin tuollaisia "hahmoja" ? 😮 Kun luin tarinasi loppuun asti,tunsin jonkinlaista tunnetta,että tajuan hyvin tuon tapauksesi. Mulla eioo vielä mitään lääkitystä tai mitään muutakaan. Käyn psykologilla,joka on mielestäni hyvä asia. Ookko voinu puhua noista kellekkään sun kaverille? Koska mää en pysty. Pitää aina valehdella,koska haluan olla nykyään kokoajan yksin joka paikassa ja ahdistaa niin paljon :/
Mut voimia sulle! 🙂🌻 ja toivottavasti pystyisit pitämään ton alkoholin poissa tosta 😠
iJustCant kirjoitti 1.11.2011 18:13
Hei!
Itse olen 14-vuotias tyttö,joten ymmärrän aika hyvin. Itselläni on myös ollut kauheaa masennusta koulusta ja hirveää stressiä,jonka takia numeroni on laskenut.
Näitkö useastikkin tuollaisia "hahmoja" ? 😮 Kun luin tarinasi loppuun asti,tunsin jonkinlaista tunnetta,että tajuan hyvin tuon tapauksesi. Mulla eioo vielä mitään lääkitystä tai mitään muutakaan. Käyn psykologilla,joka on mielestäni hyvä asia. Ookko voinu puhua noista kellekkään sun kaverille? Koska mää en pysty. Pitää aina valehdella,koska haluan olla nykyään kokoajan yksin joka paikassa ja ahdistaa niin paljon :/Mut voimia sulle! 🙂🌻 ja toivottavasti pystyisit pitämään ton alkoholin poissa tosta 😠
No näin näitä kaikenlaisia hahmoja sun muuta koko viime vuoden syksyn ja sen jälkeen lääkityksen alettua vielä satunnaisesti.. No oikeestaan en tästä asiasta halua kavereille puhua koska ehkä pelottaa että aletaan syrjimään tms. ☹️ Joo se on varmaan hyvä että käyt siellä koska ite ainakin pidän masennusta ainakin yhtä vaikeana kun nämä psykoosi oireet.. No toivottavasti sulla ei tulla ees tarvitsemaan mitään lääkitystä ja että elämä lähtis rullaan eteenpäin. 🙂 Joo se alkoholi on vaan sellanen että se auttaa hetkellisesti huonoon oloon mutta sitten kun sitä tarpeeks juon niin ne oireet alkaa...
Joo no ymmärrän ton kaveri tapauksen,en mäkää tästä oo ku ihan muutamalle sanonu,jotka tuntenu oon kummiski kauan. Ja varmasti se alkoholi auttaa siihen hetkeen,muttei enään seuraavana päivänä,mut etköhä säki saa pian elämääs raiteille !
🙂 Mun pitää kyllä vielä vaan kysyä,et mitä sä oot tehny niissä tilanteissa,ku haluaisit pois täältä? Kun siis mulla on jatkuvasti itsemurha mielessä,vaikkei mulla siihe oo syytä,mut kun kaikki ahistaa eikä mikään saa mua voimaan paremmin.
En vaan viiti toho alkoholiin luottaa 😀
Mut toivottavasti sulla alkaa mennä paremmin!😉🙂
Vielä haluisin päivittää että eilen oltiin nuorisopsykiatrian polilla. Siellä sitten juteltiin kun oon nyt tehny kaikkia tyhmyyksiä niin lääkäri totesi että puuttuu vielä joku yks kohta ja mulle pitäis diagnosoida käytöshäiriö.. Nyt ottaa kyllä päähän!
Moi,
Pari kommenttia sulle ihan maalikko- ja elämänkokemuspohjalta eli mulla ei ole mitään kokemusta psykoosista tms.
- Muista että kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista. Usein ne ihmiset joilla on poikkeuksellisia kykyjä ovat myös usein ne joille elämä on hankalaa erityisesti nuorena. Jostain syystä tämä ajatus syntyi luettuani sun fiksun ja analyyttisen kuvauksesi. Oletko koskaan miettinyt että olisit poikkeuksellisen lahjakas jossain mistä myös ongelmasi kumpuaa
- Lääkäreissä on hyviä ja huonoja samassa suhteessa kuin kaikissa muissakin ammateissa. Hyvistä on apua ja huonoista haittaa. Älä anna huonojen lääkäreiden lannistaa
- Voisitko tarttua johonkin kiinni? Jos vain on jotain joka sua innostaa tai kiinnostaa niin voisitko uppoutua siihen ja anna sen viedä - poislukien viina tms. Tiedän kaverin jonka elämän intohimoinen lennokkien rakentaminen oikeasti pelasti
Nää oli siis täysin amatööripohjalta vedettyjä heittoja mutta toivottavasti jostain ajatuksesta olisi hyötyä.
Usko itseesi ja koita jaksaa. Aika on lopulta sun puolella