Mua pelottaa saada kavereita

Mua pelottaa saada kavereita

Käyttäjä ask aloittanut aikaan 05.02.2021 klo 19:42 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä ask kirjoittanut 05.02.2021 klo 19:42

Aattelin nyt taas kirjoittaa vähän tähän. Siis  minulla on voimakasta ahdistusta, ja pelottaa ihmisyyde asiat. En uskalla, tutustua uusiin ystäviin, pelko on voimakasta ja en uskalla tutustua. Korona on varmaan sotkenut kans tosi paljon tätä mun oloa ja muutenkin. Minusta tuntuu että pilaan kaikki asiat kuitenkin.  Mun elämässä on ollut pelottavia tilanteita mun äiti yrittää tunkeutua mun ystävyys suhteeseen. Ja viisi vuotta sitten se sotkeutua liikaa mun parisuhde onggelmiin. Joka nyt on pelko siihen sama toistuu. Mä oon todella paljon yrittänyt sanoa äidille ettei tunkeudu mun elämään. Mä luulen että äidit haluaisivat vain auttaa ja varmaan mielellään sen tekeekin, muttei liikaa saa kun olen jo aikuinen ihminen ja osaan ajatella järjellä. Mun avustaja kans lopettaa parin kuukauden päästä mua sekin tässä stressaa. Mulla pelottaa jos se hylkää ja jättää mut yksin. Sitten en tiedä mitä tehdä. Ärsyttää vain että olen vain joku ”rahanappula” jos se minut jättää yksin. Niinkuin kaikki entiset avustajat ja siaisperheet ovat sen tehnyt.  Mua pelottaa. Mä oon kuitenkin ennen saanut läheisiä ihmisiä sillä tavalla.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Käyttäjä Anni_saapas (Vapaaehtoinen) (Palveluoperaatio Saapas (Lasten ja nuorten keskus ry )) kirjoittanut 02.03.2021 klo 19:06

Hei,

hyljätyksi tuleminen on meille kaikille yksi suurimmista peloista. Rajojen pitäminen on myös niitä vaikeita asioita, joita me kaikki joudumme kohtaamaan. Toisaalta meistä jokainen haluaa läheisyyttä, mutta se voi myös ahdistaa. Äidin huolenpito voi myös tuntua ahdistavalta. Kirjoitit, että äidit haluavat auttaa. Tiedät sen, mutta tässä ei ole kyse tiedosta vaan tunne-elämän asioista. Ja vielä tämä koronatilanne. Kyllä ymmärrän, että se lisää kuorman painavuutta. Hyvä kun haluat jakaa tuntemuksistasi. Se vaatii rohkeutta, mutta voi olla avuksi.

Kaikkea hyvää toivottaen

Anni NettiSaapas Helsinki

Käyttäjä Kalle_Saapas (Vapaaehtoinen) (Palveluoperaatio Saapas (Lasten ja nuorten keskus ry )) kirjoittanut 21.04.2021 klo 19:26

Moikka taas Saappaasta,

Jäin vielä miettimään kysymystäsi. Kyllä parisuhdeasiat ovat vain parin välinen asia, eikä kahden aikuisen ihmisen (koska kerroit jo olevasi aikuinen) pitäisi kuulua äidille tai anopille. Toki äidin kanssa voi keskustella parisuhteesta, mutta vain parisuhteessa olevat keskenään päättävät omista asioistaan, kuten esimerkiksi siitä, että mitä haluavat parisuhteesta äidille kertoa.

Otsikossa mainitset, että sinua pelottaa saada kavereita. Voiko olla niin, että tuosta pelosta on tullut itseään toteuttava este? Eli et nykyään uskalla tutustua uusiin ihmisiin, vain siksi, että pelkäät, että aina jostain ihmisestä ei kaveria tulekaan? Ainahan kaikista ei ystäviä tule, se on luonnollista, mutta silti ennakkoluulolle ja pelolle ei kannata antaa valtaa niin paljon, ettei edes yritä.

Hylätyksi tulemisen pelko on ihmisten keskeisimpiä pelkoja. Se on jo ensimmäinen askel, kun asian ymmärtää – kuten itse olet jo ymmärtänyt. Seuraavaksi onkin kysymys, että miten työstää asiaa, että pääsee sen herraksi, eikä niin, että pelko on sinun herrasi. Onko sinulla esim. mahdollista keskustella asiasta ammattilaisen kanssa, joka voisi tukea sinua pelon voittamisessa? Ammattiauttaja voisi samalla auttaa sinua äitisuhdeasioissa, esim. neuvoa miten sovittaa rajat parisuhteen ja äitisuhteen välillä.

Hyvää kevättä sinulle,

Toivottaa Kalle Nurmijärven NettiSaappaasta

Käyttäjä ask kirjoittanut 22.04.2021 klo 18:07

Kiitos, kummallekin että vastasitte. On pelkoja pelkoja kohti mennään. . On tulossa terapiaa ja syön lääkkeitä. Ehkä voisin puhua niistä terapeutille. Minulla on ollut koetuksella mieliala kun juuri tuon ystävä ja äiti juttu. Pelko siitä, ettei muut hyväksy minua tulee kouluajoilta, kun minua kiusattiin. Ne pitäisi käydä terapeutin kanssa läpi. Vaikea matka alkaa. Mutta minun koira piristää mun mieltä.