Minulla ei ole innostusta oikein mihinkään. Tämä saattaa johtua siitä, etten pärjää tietyissä asioissa vaatimallani tavalla. Ei kyllä yhtään huvita panostaakkaan.

Tulen hyvästä perheestä, koko elämäni on miltei täydellistä, minulla on kaikki; oloni on silti tyhjä. Olen aina kateellinen kaikille luokkatovereilleni hyvästä koulumenestyksestä, mutta en ole yleensä kateellinen materiasta, joita muut omistavat.

Mahdollisia syitä tähän saattaa olla, että olen saanut kaiken haluamani yleensä ja tahtoni menee läpi. Olen perheessä yksi päättävä osapuoli, eikä minua jätetä ulkopuolelle. Tämä saattaa johtua siitä, että tuon esille hyviä pointteja ja osaan aina perustella omat näkemykseni rationaalisesti.

Minulla on välillä tarve päteä asioista, jotka ovat mielestäni väärin. Olen jopa kerran ottanut yhteyttä nimeltämainitsemattomaan poliitikkoon, joka ei kuitenkaan koskaan vastannut. Viestini oli asiallinen ja perusteltu ja koski mediassa puhutuimpia aineita sillä hetkellä.

Minulla tulee välillä ”raivokohtauksia”, joista en tiedä paljoakaan. Alkaa vain ärsyttämään. Nämä ovat täysin sattumanvaraisia, enkä voi kontrolloida niitä. Onneksi niitä ei tule niin usein.

Ongelmana on motivaation puute. Miten saan motivaatiota kouluun panostamiseen? Minua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Tiedostan koulutuksen merkityksen kuitenkin todella hyvin, joten siitä puhuminen ei auta.

Olen lukion ensimmäisen vuoden opiskelija pääkaupunkiseudulla.