Miten puhutaan ja eletään SEN kanssa?

Miten puhutaan ja eletään SEN kanssa?

Käyttäjä Tulitukka aloittanut aikaan 21.12.2015 klo 12:58 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Tulitukka kirjoittanut 21.12.2015 klo 12:58

Masennus ja ahdistunut olo… Kenelle kerrotaan jos kukaan ei tunnu täysin sopivalta kohteelta, johon vain voisi purkaa ihan kaiken?

Viimein sain isestäni niskaotteen ja vähän päättäviäisyyttä myöntää oman heikkoteni. Sain apua ja myönsin tuntevani pelkoa ja ahdistusta, suostuin tekemään testejäkin tosissani, valehtelematta kenellekkään.

Sain luvan olla sitä mitä testi alustavasti näyttää, sain jopa lääkettä ensihätään. Silti olen yhä edelleen varpaillani ja varuillani. Valmiina juoksemaan piiloon johonkin niinkuin koira, joka pelkää kuollakseen imuria.

Mutta miten siitä kaikesta, tuoreesta masennusepäilystä ja omasta yli kuormittuneesta elämästä tai oudosta laiskuudesta puhutaan niin että se ymmärretään? Miten kerrotaan auttavalle että vielä on vaikea puhua asioista jota itse ei ymmärrä tai edes ole valmis myöntämään?

Miten kerrotaan perheelle ja läheisille että osin heidänkin ja yhteisen elämänhistorian takia ei jaksa, rasittui ja aloitti ne lääkkeet ollakseen pirteämpi ja välttääksesi ahdistusta, joka syntyy osin heistä?

Miten kerrotaan ystäville että ei jaksa ja pyydetään tukea vaikeissa tilanteissa? Miten selitetään tosissaan että he ovat tärkeä osa omaa tukiverkkoa ilman tunnekuohua ja riippuvaiseksi leimaantumista?

Miten kerrotaan omalle rakkaalle että välität hänestä kyllä vielä vaikka olet vihainen ja kärttyinen kaikesta? Miten saada toinen ymmärtämään että tunne joka oli ei enää tunnu samalta tai sitä ei ole ollenkaan?
☺️❤️☺️

Miten hyväksytään kaikki ne kysymykset, pelko ja ahdistus itsessä? Miten opetellaan olemaan niiden tunteiden kanssa vieraiden ihmisten keskellä ja voitetaan vahvan ulkokuoren pelko siitä että tunteet saattavat näkyä?

Miten hyväksytään oma olo ja kasvetaan aikuiseksi? Miten opitaan hoitamaan asioita ilman että kädet hikoavat pelkästä puhelinsoitosta ja bussimatkasta, entä miten harjoitellaan uudelleen kadonnutta sosiaalisuuden taitoa jos kaikki siinä yhtäkkiä pelottaa?

Miten kerrotaan että tänään kaikki on hyvin ilman että herättää epäilykset valehtelusta ja tekohymyilystä? Miten kerrotaan ettei muiden kokoajan tarvitse kysyä vointia ja jaksamista? Miten kerrotaan että toisten huoli huolestuttaa vain lisää ja luo ahdistavan olon?

Miten SEN kanssa eletään, kun ei edes tiedä mikä SE on ja mistä tuli?
SE vain asuu päässä, masentaa ja ahdistaa, luo pelkoa ja vihastuttaa. Se muokkaa ajatuksia ja tuhoaa rauhallisuuden tunteen… Se vaatii aikaa tottua. 🙂

Ehkä SE pitäisi kertoa juuri näin mutta en vaan osaa tätä kaikkea?
😑❓

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 21.12.2015 klo 19:36

Moi Tulitukka.

Hienoa kun kirjoitit tuntemuksistasi. Niistä voi kertoa vaikka täällä net-tukeen ja muuten esimerkiksi terveydenhoitajalle. Yksi tapa kertoa asioistasi on kopioida tuo viestisi ja näyttää se auttajalle. Nuo kysymykset voivat hyvin toimia keskustelunaloituksena, varsinkin jos tuntuu siltä, ettei oikein osaa sanoittaa tuntemuksiaan suoraan. Osaamattomuutta ei tarvitse tässä pelätä - ne on monesti vaikeita asioita käsitellä, ja sanoja on vaikea löytää. Se ei tarkoita sitä, etteikö niistä osaisi kertoa, jos ne olisivat itsellekin selkeämpiä.

Ajattelisin, että ystäville ja läheisille kerrottaessa kannattaa olla rehellinen ainakin niiltä osin, kuin on valmis asioita kertomaan. Varsinkin tuo toisten aiheuttama ylikuormitus voi olla aivan huomaamatonta niille, jotka sen aiheuttaa, ennen kuin he saavat siitä tietää. Sitä voi olla vaikea ottaa puheeksi, mutta on toki tärkeää, ettet joudu viemään itseäsi loppuun näiden hommien alla.

"Sen" kanssa elämiseen ja selvittämiseen voi etsiä omia keinoja. Onko jotain tekemistä tai harrastusta, mikä helpottaa oloa? Pystytkö kertomaan olostasi muille? Auttaako esimerkiksi kirjoittaminen tai musiikki? Näillä tavoilla voi selventää itselleenkin omaa oloa ja päästä vähitellen selville siitä, mitä se on ja miten sitä voisi purkaa pois.

Tsemppiä ja halauksia. Sä voitat tämän pahan olon kyllä vielä. ☺️❤️

Käyttäjä Sarjetty kirjoittanut 01.01.2016 klo 19:06

Tulitukka kirjoitti 21.12.2015 12:58

Masennus ja ahdistunut olo... Kenelle kerrotaan jos kukaan ei tunnu täysin sopivalta kohteelta, johon vain voisi purkaa ihan kaiken?

Viimein sain isestäni niskaotteen ja vähän päättäviäisyyttä myöntää oman heikkoteni. Sain apua ja myönsin tuntevani pelkoa ja ahdistusta, suostuin tekemään testejäkin tosissani, valehtelematta kenellekkään.

Sain luvan olla sitä mitä testi alustavasti näyttää, sain jopa lääkettä ensihätään. Silti olen yhä edelleen varpaillani ja varuillani. Valmiina juoksemaan piiloon johonkin niinkuin koira, joka pelkää kuollakseen imuria.

Mutta miten siitä kaikesta, tuoreesta masennusepäilystä ja omasta yli kuormittuneesta elämästä tai oudosta laiskuudesta puhutaan niin että se ymmärretään? Miten kerrotaan auttavalle että vielä on vaikea puhua asioista jota itse ei ymmärrä tai edes ole valmis myöntämään?

Miten kerrotaan perheelle ja läheisille että osin heidänkin ja yhteisen elämänhistorian takia ei jaksa, rasittui ja aloitti ne lääkkeet ollakseen pirteämpi ja välttääksesi ahdistusta, joka syntyy osin heistä?

Miten kerrotaan ystäville että ei jaksa ja pyydetään tukea vaikeissa tilanteissa? Miten selitetään tosissaan että he ovat tärkeä osa omaa tukiverkkoa ilman tunnekuohua ja riippuvaiseksi leimaantumista?

Miten kerrotaan omalle rakkaalle että välität hänestä kyllä vielä vaikka olet vihainen ja kärttyinen kaikesta? Miten saada toinen ymmärtämään että tunne joka oli ei enää tunnu samalta tai sitä ei ole ollenkaan?
☺️❤️☺️

Miten hyväksytään kaikki ne kysymykset, pelko ja ahdistus itsessä? Miten opetellaan olemaan niiden tunteiden kanssa vieraiden ihmisten keskellä ja voitetaan vahvan ulkokuoren pelko siitä että tunteet saattavat näkyä?

Miten hyväksytään oma olo ja kasvetaan aikuiseksi? Miten opitaan hoitamaan asioita ilman että kädet hikoavat pelkästä puhelinsoitosta ja bussimatkasta, entä miten harjoitellaan uudelleen kadonnutta sosiaalisuuden taitoa jos kaikki siinä yhtäkkiä pelottaa?

Miten kerrotaan että tänään kaikki on hyvin ilman että herättää epäilykset valehtelusta ja tekohymyilystä? Miten kerrotaan ettei muiden kokoajan tarvitse kysyä vointia ja jaksamista? Miten kerrotaan että toisten huoli huolestuttaa vain lisää ja luo ahdistavan olon?

Miten SEN kanssa eletään, kun ei edes tiedä mikä SE on ja mistä tuli?
SE vain asuu päässä, masentaa ja ahdistaa, luo pelkoa ja vihastuttaa. Se muokkaa ajatuksia ja tuhoaa rauhallisuuden tunteen... Se vaatii aikaa tottua. 🙂

Ehkä SE pitäisi kertoa juuri näin mutta en vaan osaa tätä kaikkea?
😑❓

Annoit minulle miettimistä omallekkin kohdalle. Kiitos siitä!
Pystyisitkö näyttämään heille viestiäsi ja siten kertomaan tunteistasi. Tiedän, että masennuksesta puhuminen on vaikeaa. Omakokemus asiasta. Itse kirjoitin heille. Toisin kun sinä, en ikinä pystynyt olemaan rehellinen testiä tehdessä ja siksi en saa niin suurta apua kun pitäisi. Olit todella rohkea ollessasi rehellinen🙂👍. Kirjoita tänne lisää halutessasi.